Elämään heräämistä

 Vielä tuli sanottavaa tuohon edelliseenkin liittyen. On puhuttu, että gurujen aika on ohi. Se on tavallaan totta. Meissä jolaisessa on oma gurunsa, jumaluuden sirpale. Mutta idän uskonnoista, henkilökohtaisesta itsekkäästä valaistumispolusta on tultu eteenpäin. Kristinuskon suuri oivallus oli sosiaalisen kentän hyödyntäminen henkisissä asioissa. "Missä useampi kokoontuu Minun nimissäni, siellä Olen läsnä"

Tämä on yhdessä kasvamisen kehoitus. Sen voi pirullisesti tulkita ryhmäpainostukseksi, mutta toimiessaan hengen tasolla, se on puhdasta. Jos se putoaa pelkkään sosiaaliin puhumattakaan materiatasosta, se kääntyy ohjaamattomana minne sattuu.

Mestari on hän, joka hylkää ehdollistumansa ja seuraa henkensä viitoittamaa polkua. Siis kuka tahaansa meistä. Siinä ei tarvita poikkeuksellisia kykyjä. Lähinnä vain irtipäästämisen kykyä sekä kykyä kunnella korkeinta itseä. Sen jälkeen vilpitöntä halua lähteä jakamaan taivasmatkaa kanssasisarten rinnalla.

Se ei vaadi minkään hylkäämistä, vaan keskittymistä tärkeimpiin. Turha kyllä kuihtuu itsestään tarpeettomana. Eikä ole olemassa pelkästään hyvää tai pahaa, ne puolet ovat joka asiassa. Joka asiassa huomaa se hyvä ja vahvista sitä.

Sitten vaikea asia, kun näemme sisaressamme asian, jolla hän vahingoittaa itseään, olisimmeko niin rohkeita, että rakkaudella asiaa toisimme esiin? Me tarvitsemme toisiamme näyttämään, peilaamaan itseämme. Meiltä on kätketty tietoa itsestmme, sitä ei voi saada kuin toisen kautta.Tämän herkän tiedonjakamisen kulttuuri meiltä puuttuu nykyajassa kokonaan. Sitä yritrtään matkia häväistysohjelmilla, mutta se on kiertotie. Vilpittömästä ilmaisusta pitäis tulla henkinen dialogi, johon biologian reviirikiistat eivät yllä.Niin helposti primääritunteet kuohahtavat, ennekuin asia edes tavoittaa uudemmat aivojen osat, mikäli hengessä toimimista ei olla harjoiteltu.

No niin, mestarit, muutetaanko maailma?

 Maailma muuttuu. Kun oma maailma muuttuu, näyttäytyy ulkopuolinen maailma myöskin erilaisena. Nyt alan nähdä selvemmin, miten omat ehdollistumat ovat todellisuudessa ainoat kahleemme. Meillä on todellakin 24 tuntia vuorokaudessa aikaa tehdä valintoja, jotka suuntaavat elämäämme.Meillä on paletti eritavalla suuntautuneita ihmisiä lähellämme ja hieman etempänä rajaton paletti. Kullakin ihmisellä on korvaamaton aarre meille tarjottavanaan. Meidän tehtävänämme on toteuttaa vapaata tahtoa. Valittava ne aarteet, jotka meistä tuntuvat tärkeiltä.

Tässä kohden olisi hyvä tietää mitkä tekijät tuntoomme vaikuttavat. Ensinäkin meitä ohjaavat biologiset evoluution myötä kehittyneet vaistot. Niiden tehtävä on pitää huolta siitä, että omat geenit pärjäävät mahdollisimman hyvin. Sieltä tulee vahva sukupuolinen vaikutus joka nojaa pelkästään biologiaan. Toiseksi meitä ohjaa kulttuurillinen vaikutus. Mitä olemme perheeltämme ja lähipiiriltä oppineet pitämään totena ja hyvänä. Tämän mukana seuraa tonneittain juuri oikeita tapoja tehdä asiat, joita kyseenalaistetaan vasta, kun ne ovat liian vahvassa ristiriidassa muiden olemuspuolien sanoman kanssa. Kolmanneksi meihin vaikuttaa henkinen todellisuus, henkinen minuus. Se tietää ja ymmärtää kaiken, mutta sen ääni on lempeän hiljainen, se hukkuu heti hälinään, jos annamme toisten olemuspuolien melskata vapaana.

Kaikkien näiden olemuspuolien äänet tuntuvat meissä, vaikuttavat meihin ja yrittävät ohjata meitä. Valitettavasti nämä äänet ovat yleensä ristiriitaisia. Kullakin tasolla on omat intressinsä.Kullakin tasolla on oma korkein hyvänsä. Nämä ovat kuitenkin keskenään hierarkisesti järjestyneet. Vaika biologiset asiat olisivat täydellisessä järjestyksessä, se ei takaa mitenkään hyvinvointia muilla tasoilla. Jos sosiaalisella tasolla asiat ovat järjestyksessä, elät silti kulttuurin muokkaamassa kultaisessa vankilassa. Sensijaan jos henkisellä tasolla asiat ovat järjestyksessä ymmärrät ja tunnet elämän virran, olet elämäsi ohjaaja, voit olla täysin tyytyväinen, vaikka muut tasot eivät täyttäisikkään muiden asettamia kriteerejä. Tämä ei tarkoita köyhyyttä, yksinäisyyttä ja kurjuutta ja siitä huolimatta leveää hymyä. Tämä tarkoittaa, että joka hetki näet maailman houkutukset, ymmärrät mihin ne perustuvat, mitä hyvää se edustavat ja osaat valita niin, että valintasi tukee omaa hyvääsi ja myös yhteistä hyvää.

Tähän kuuluu oleellisena kaikkien ihmisten tasavertainen sisaruus. Vaikka olemme ainutkertaisia ja erilaisia, eri läksyjä opiskelemassa eri aikoina, kukin etenee parhaansa mukaan kohti henkistä täydellistymistä. Jokainen pienikin kohottava ele kanssatallaajalle voi olla se merkittävin sysäys, jolla jaksaa tehdä seuraavan oikean päätöksen.

Kuinka sitten tiedämme, mistä tunteemme tulee? Se tulee aina siltä tasolta, mille olemme virittäytyneet. Kun huolehdimme materian riittävyydestä, olemme täysin sen tason vallassa. Kaikki päätökset tulevat vain siltä tasolta. Jos jaamme materiaaliset huolet läheistemme kanssa ja keskustelemme niistä syvällisesti, saamme sosiaalisen tason näkemyksen mukaan. Jos osaamme hiljentyä ja meditoida irtaantuen materian huolista, voimme saada henkisen tunteen, joka suhteuttaa materiaalisen ongelman, avaa siihen uusia näkökulmia ja ehkä selittää ongelman lahjan meille. Jokainen taso antaa ehkä erilaisen näkemyksen. Kun uskomme, luotamme henkiseen intuitioon. Se on kuitenkin se, joka ohjaa lopulta muitakin tasoja. Tämä taso antaa syytason ohjeet, muut tasot antavat vain ensiapu-ohjeita, joilla ongelma voidaan tilapäisesti ratkaista. Tässä on viisauden avain. Kullakin tasolla on vahva tunne, että juuri minä olen oikeassa. Alemmt tasot ovat mielemme levottomia apinoita, joita ohjaavat menneisyyden haamut. Henkinen taso on viisas, hymyilevä ikiaikainen minuus, joka kyllä sallii lasten hyppiä ja tehdä virheitään, mutta antaa kyllä hyviä vastauksia, jos häntä maltetaan kuunnella.

Samalla tavalla ympärillämme olevat ihmiset edustavat vallitsevan tasonsa mukaista toimintaa. Meillä on vapaus valita juuri meitä miellyttävimmät asiat. Meidän ei tarvitse tuntea syyllisyyttä valinnoistamme. Saamme tehdä virheitä ja saamme muuttaa suuntaa heti, kun siltä tuntuu. Eteneminen ei ole pakollista, mutta siihen on erittäin hyvät mahdollisuudet, heti kun päätämme niin. Meidän ei ole pakko juuttua ihmisiin ja asioihin, jotka eivät vastaa käsitystämme hyvästä. Irrottautuminen latistavasta suhteesta avaa toisellekkin tilaisuuden lähteä rakentamaan itse omaa hyväänsä. Ja oma hyvä esimerkki kannustaa muita tekemään samoja valintoja. Aika tukee muutosta, nyt on aika heittää likaiset vaatteet taakseen ja puhdistua kohtaamaan valoisampi maailma. On tärkeää muodostaa vertaisryhmiä, jotka kannustavat ja tukevat muutosta ja kasvua. Kulttuurinen yhtenäiskenttä ei muutu, kuin ainoastaan riittävän monen yksilön muuttumisen kautta, se on silkkaa matematiikkaa ja mekaniikkaa. Nykykultuuri on sotien jälkeisen humanismin hukkaamisen tuotos, uusi kultuuri joudutaan rakentamaan käsityönä ja jokainen meistä vaikuttaa siihen halusi tai ei, sekä siihen, millainen uudesta kulttuurista tulee. Sinulla on vastuu, mieti valintojasi!

Aurinkoa syksyyn!

Tuli käytyä valokuvaajalla, tuossapa tulos. Naama on hieman kalpea, mutta aura loistaa kivasti.

Siispä Äitimaamessuilta terveisiä! Mukava tilaisuus, vaikka vähän kiireellä tuli käytyä. Intentioluento ja Rauni.Leenan luento tuli kuunneltua, kummastakin nousi uusia ajatuksia. RL lupasi jänittäviä aikoja, jokohan pitää yhteisöön vetäytyä kaaosta pakoon vuoden sisällä...?

Mitäkö kuuluu, on ollut hiljaista kirjoittelun timoilta? No ultrapäiviltä alkoi prosessi, joka jatkuu. Nyt tilatut asiat ovat toimituksessa, rakkautta riittää ja kasvun ja eheytymisen prosesseja käydään läpi usealla rintamalla.Yhdessä rakkaudessa ja useassa ystävyydessä. Tämä on erilaista, kuin kuvittelin, mutta huomaan, että toimitus on huolella valmisteltu. Niin moni asia tapahtuu ilman, että ehdin ymmärtämään saati hallitsemaan, mutta luotan nyt johdatukseen. Kaikki menee juuri oikein.

Aika on herkkä ajatuksillemme, nyt pitäisi uskaltaa luottaa korkeimpiin unelmiimme. Ne voivat lähteä toteutumaan. Samoin kaikki kielteiset ajatuksemme toteutuu, jos niissä vellomme. Ole puhdas ajatuksissasikin. ON tärkeää huomata, mitkä vaikutteet ja ajatukset tulevat kulttuuristamme ja rutinoituneesta ympäristöstämme ja mitkä tulevat sydämmestämme. Nyt on sydämmen vuoro puhua, kun kulttuuri on murroksessa. Olemme valintatilanteessa, materian ohjaama egoistisuus vai hengen ohjaama yhteisöllisyys? Vapaa valinta, pelko vai rakkaus? Kumman annat ohjata?

Etsi omiasi, juuri niitä, joiden seurassa tunnet olevasi kotona tai matkalla sinne. Rajoita suhteita, jotka vetävät sinua suuntaan, joka ei tunnu hyvälle.Maailma muuttuu ja jokainen hetki, jonka elät valinneena itsesi syvimmän hyvän mukaan liikuttaa maailmaa samaan suuntaan. Meistä jokainen on avainpäättäjä.

Jos haluat muutosta...rakasta! Se on ainoa tie kaikkeen muutokseen. Kaikki muuten tehty muutos on vain väliaikaista ja pinnallista, joka palautuu alkutilaan ajan kanssa.

Säteilytetään toisiamme!

 Perjantaina suuntaan jälleen Ultra-päiville. Hyvin mielenkiintoisissa tunnelmissa. Lähiympyröissä puhuminen, suunnittelu ja henkisen sekä toiminnallisen maailman yhteensovittaminen on lähtenyt etenemään. Hyvien ihmisten kanssa saan rakentaa jotain uutta ja kiinnostavaa mahdollisuutta tukea ihmisten kasvua ja kehitystä. Vielä niin hauraista langoista kudotaan hiljalleen kantavampaa verkkoa. Näen tämän innostavana haasteena, tiedän, että paljon on tehtävää, paljon kasvettavaa, mutta uskon myös tämän porukan kantavuuteen, voimme vahvistaa ja tukea toistemme kasvua. Tarvitaan vielä paljon puhetta, syvemmälle menoa, uskallusta kohdata kaikki ja mennä rohkeasti läpi. Nyt on tilaisuus avautua kokonaan ja löytää itsestä se vahvempi ydin, joka on yleensä ollut piilossa. Tarvitaan uskoa ja pitkäjänteisyyttä käydä asiat läpi, vaikka jossain vaiheessa sisäiset ehdollistumat alkavat vastustella, kun tuntevat olonsa uhatuiksi.

Tämä prosessi toimii sisarusrakkauden tasolla. Olen miettinyt, riittääkö se? Olen uskonut, että vain parisuhde on riittävän intensiivinen, jotta nuo asiat voidaan kohdata. Niinpä nyt Ultrapäiville lähtiessä on ajatusten pohja erilainen. Minulla on jo jonkinlainen tuki takanani, en ole enää orpo ja täysin eksynyt. Voin kohdata vapaammin, kun vain vielä saan aktiivisen toimijuuteni herätettyä. Saa nähdä, saanko niin hyvin päiven hengestä kiinni, että positiivinen yhteinen toimijuus alkaa aktivoitua? Erillisyyden harha alkaisi murentua.

Tämä kehitysvaihe on ovella, mutta milloin se oikeasti tapahtuu? Kun oikeaan aikaan, oikean ihmisen kanssa elän uudelleen, mutta toisin, sen vinoutuneen hetken, josta väärä toimintatapani lähti liikkeelle. Koska elämme paljon sosiaalissa, meidän on opittava hyödyntämään sen mahdollisuuksia korjaajanammekin, koska niin moni vääristymäkin on sieltä lähtöisin. Vaikka syyt olisivatkin karmaalisia.

Tuntuu, että nyt tapaan oikeita ihmisiä oikeaan aikaan. Siispä tuleva viikonloppu tuo eteeni paljon uutta oivallusta, lämpöä sydämmeen ja vuorovaikutusta, joka elävöittää kaikkia osapuolia. Tervetuloa elämääni!

Nähdään!

 Minä haen yhteyttä, - henkistä kontaktia. Sen myötä on helppoa tehdä kaikki muu.

Monet hakevat mukavan näköistä puuhasteluseuraa. Ulkoisesta ja toiminnallisesta haetaan yhteyttä.

Siinäpä ajateltavaa… mitkä ovat menetelmien erot, hyödyt ja haitat?

 Nyt olen huomannut, miten olennaisen tärkeää on aito dialoginen keskustelu. Vilpitön ajatusten ja tuntemusten jakaminen, vertaistuki, jolla ajatukset suhteutuvat ympäristön kanssa. Olen puhunut ja jakanut usean ihmisen kanssa tätä olevaisuutta sanallisesti. En edes muista, mitä kenenkin kanssa on puhuttu, uusia oivalluksia nousee jokaisessa keskutelussa. Uskon ja toivon, että kokonaisuus kasvaa kaikilla kaikesta huolimatta, vaikka se koostuukin kaikilla eri palasista. Välillä pelkäsin, että kun syvät ajatukset jakautuvat monelle ihmiselle, hajotan energiani taivaan tuuliin, puheeni jakaantuu eikä vaikuta, niinkuin on tarkoitettu, enkä niinolen saa sitä palautetta, mikä tuosta panostuksesta pitäisi tulla takaisin. Pirskotan energiani sinne tänne, vaikka kaikki tarvittaisiin siihen äärimmäiseen, tarkkaan ponnistukseen, jolla yritän tavoittaa unelmani.

Nyt kuitenkin tuntuu, että ystävyys alkaa kantaa monella suunnalla. Vaikka se ei ole täyttyvää rakkautta, se on syvää ystävyyttä. Se antaa samaten hyvät eväät kasvulle, koska meillä on hyvin samansuuntaisia ajatuksia inhimillisyydestä ja hyvästä elämästä.Kasvulle avautuu otollinen ilmapiiri, innostava, kannustava ja reflektoiva. Mitäpä sitä ihminen muuta elämältä voisikaan toivoa. Jokaisen inhimilliset perusoikeudet, joita ei vielä osata ottaa käyttöön yleisesti.

Mitä muuta olen oivaltanut? Että en ehkä olekkaan huono ihminen, vaan oikeasti ylirasittunut, burnout ja liian kiireinen kroonisesti, että jaksaisin oikeasti tarttua asioihin kunnolla. Kun tunnustan voimavarani, toimin sen mukaisesti, jaksan tarttua hetkeen, jaksan ohjata sitä sopuisasti muiden kanssa ottaen vastuuni.

Nyt luen sosiodynaamisesta ohjauksesta, se on menetelmä, jolla sosiaalinen tasapainoinen toimijuus olisi mahdollista yrittää saada kuntoon. Myötätuntoinen dialogi on siinäkin avainasemassa. Sillä saavutetaan paljon enemmän, kuin millään sisäisellä työskentelyllä pelkästään. Sosiaaliset ongelmat voidaan korjata vain sosiaalisella hoidolla. 

Ilokseni olen löytänyt itsestänikin runsaasti hyviä elementtejä, jotta minustakin voisi tulla terapeutti, pedagogi ja vertaistuki. Suurin haaste minulla on oppia korjaamaan ilmaisu vastaamaan ajatteluani. Opittu ilmaisu on vielä täynnä epämääräisiä arvotuksia, rakenteiden kuvaukset voivat kuulostaa määräyksiltä tai liian ohjaavilta, vaikka niiden tarkoitus onkin vain olla yksi mahdollinen ajattelunäkökulman esittely. Siis ihan käytännön vuorovaikutuksen harjoitusta oikean palautteen tukemana.

Kun toimijuus palautuu, palautuu toiminnan ilo ja samalla myös itsetuntemus palautuu oikeaan pisteeseensä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja nyt ollaan harvinaisen hyvissä lähtöasetelmissa. On se hienoa, etten ole komea tai rikas, nyt tiedän, että kaikki, jotka lähelläni pysyvät, tahtovat samansuuntaisia asioita. Kaikki materialistit juoksevat karkuun, aito kohtaaminen on uhka heidän kulisseilleen. Kyllähän materialisteilläkin sama ydin on, heillä vaan mukaan uskaltautuminen on hieman arempaa. Heille sitten vaan vähän enemmän alkeista lähtevää myötäelämistä.

Valoisaa kesää, rentoa läsnäolevaa olemista, ja kykyä huomata kohtalon tyrkyttämät lottovoitot. Käsi ojoon oikealla kohtaa. Rakastetaan!

 Mitä se oikeasti voisi olla?

Sitä oikeaa syvää yhteyttä kaikilla tasoilla. Niin, että mitään toimintaa ei ohjaa menneisyyden traumat eikä ehdollistumat. Tilalla on vilpitön ja peloton luottamus ja välittäminen. Rakkaus kaikilla tasoilla, sisältäen agapen, eroksen ja filian. Halu sukeltaa toiseen niin syvälle, halu ja tahto rakastaa kaikkea, mitä tulee vastaan. Myös puutteita, niitä hellästi hoivaten ja parantaen.

Dualismin ja vastakkain asettelun tuolle puolelle. Sanojen ja materian yli, levittäytyä koko maailmankaikkeuteen.

Käytännössä elämää maalla väljässä tilassa. Kun oma yhteys on kunnossa, kutsuen mukaan muita ihmisiä, tarjoten näkymää erilaiseen elämismaailmaan. Meillä on paikka, jonne ystävämme voivat tulla jakamaan elämäänsä. Pedagogikkaa, filosofiaa, välittämistä ja kaiken hyvän vastaanottamista ja jakamista. Elämistä lasten kanssa, etsiä perhe-elämän kauneus. Nykyiset lapset, uusia lapsia. Vieraita lapsia, elämää ja iloa.

Osallistumista maailmaan, välittämistä ja vaikuttamista. Niin, että oma ilo säilyy.

Kun meidän säkenöivä kohtaaminen on saavuttanut stabiliteetin, ei kyllästymistä, vaan turvallisen perustilan, josta seikkailuja tehdään tuntemattoman rajoille, avaa luottamus elämään yhä uusia portteja ulkomaailmassakin. Mitään ei tarvitse tehdä enää pelosta, velvollisuudesta tai tavan vuoksi. Kaikki tehdään, koska niin halutaan. Voimme matkustaa, nauttia kulttuurista, luoda taidetta ja musiikkia, voimme vaeltaa luonnossa. Voimme sukeltaa hömppään ja riehaantua juhlaan. Syvyys ei sulje iloa ja naurua, se ei saa sulkea ketään ulkopuolelle. Se avaa ovet myös syrjityille. Syvyys avaa vastuullisuuden, vanhanaikaisen kunniallisuuden, sydämen puhtauden. Se ei sulje ulos muuta kuin negatiivisen suhtautumisen itsessä. Näemme edelleen kaiken pahan - vain haasteena. Olemme aktiivisia, emme reaktiivisia.

Tässä on visio. Niin mahdollinen, vaikkakin edellyttää kasvamista. Sekä kumppanin, joka haluaa oikeasti kurkottaa samaan suuntaan. Tilaus vetämässä, toimitusta odotellaan. Paikka on pedattu täydelliselle kesälle!

 Jälleen pyhät hetket lähestyvät. Pääsiäisen kulttuurisen diskurssin kokeminen. Jotain syvempää, jotain sosiaalista ja jotain kehollista. Niin monella tasolla ja jokaisen tason skaalalla jossakin pisteessä. Tilanteista riippuen. Niin monenlaista tarinaa tästäkin pääsiäisestä syntyy. Meistä jokaisella on tilaisuus kääntää tapahtumien kulkua kohti omaa korkeampaa unelmaa. Tilaisuus kurottaa kättä kohti rakkautemme kohdetta, olipa se sitten kuka tai mikä tahaansa, olipa se sitten vanha väljähtynyt rakkaus, uusi ihastus, jota vielä sydän pamppaillen arastelemme. Meillä on mahdollisuus löytää vanhastakin aina uusia tasoja, kokonaan uusia maailmoita, kun muutamme hieman näkökulmaamme, hylkäämme vanhat turvalliset asemamme ja nousemme valleille vastaan. Siinä on riskinsä, kun lopetamme ampumisen ja laskemme suojamme halatakseme. Onko toinen mukana, vai jatkavatko refleksit peliä? Herkullinen paikka, pakko ampua.

Jokainen hetki rakentaa tulevaisuutta. Jokainen hetki teemme ratkaisevan valinnan. Aina kun kulutamme jotain, otamme kantaa kolmansien maiden köyhyyteen. Tuemme vallitsevaa rakenteellista syrjintää tai yritämme tukea reilumpaa toimintaa.

Aina, kun kohtaamme toisen ihmisen annamme tai otamme jotain. Niiltä, joilta enimmäkseen otetaan, loppuu jossain vaiheessa keinot selvitä. Tyhjyys vaatii täyttymistä, lopulta mikä vain kelpaa. Viimekädessä se on väkivalta.

Ihminen ei synny huonoksi. Geenit voivat altistaa reagoimaan yliherkästi, mutta ongelmaksi se puhkeaa vasta huonoissa olosuhteissa. Yliherkille huonot olosuhteet voivat olla normaali kouluympäristö. Kuitenkin pienellä huomioimisella, läsnäolevalla kohtaamisella ja myötätuntevalla ohjauksella nämäkin herkkikset saataisiin mukaan porukkaan. Se edellyttää myöskin samankaltaisuuteen turvautuvilta kykyä ymmärtää erilaisuutta. Ymmärtää erilaisuus vahvuutena. Se on vaikeaa kilpailuyhteiskunnassa. Tavalliset kokevat olonsa uhatuksi, jos toiset kilpailevat eri säännöillä tai erilajissa, kuinka silloin tavallinen voi pärjätä, kun arvotukset ovat aivan erilaiset?

Erilaisuuden hyväksymiseen liittyy aina uhka. Kun rakkaus meitä kuitenkin aina kuljettelee, murjoo taikka hyväilee... on se jokaiselle suunnaton isku, kun oma ihastuksen kohde lähteekin erilaisen mukaan. Kuvittele vain, olet rakentanut suhdetta ystävyydestä syventämällä, olette jo löytäneet toisistanne ihastuttavia syvempiä yhteisiä haaveita. Ja sitten uusi suklaasilmä tulee kuvioon ja vie unelmasi yksinkertaisilla fraaseilla. Mikäpä fiilis?

Samat uhkat tytöillä ja pojilla. Hylätyksi tulemisen kokemus on aina invalidisoiva. Se jättää jäljen aina, ellei sitä saa heti purettua turvallisesti turvallisessa seurassa. Kuinka moni on niin onnekas, että voi sen tehdä? 10 % miehistä, 30 % naisista, ehkä lonkalta. Loppuja se painaa niin kauan, kun joku parantava luottamuksellinen suhde korjaa arvet. Aika ei koskaan paranna mitään! Vain eheyttävät kokemukset voivat parantaa.

Meitä invalideja, joiden elämää tunnetraumat vääristävät, on Suomessakin reilusti yli puolet väestöstä. Invalidiyden voi väistää keskittymällä materialistiseen elämään. Työkeskeisyys ja valmiiksi kaavoitettu elämä ohjemineen voi tarjota riittävästi virikettä, ettei toisia ihmisiä enää tarvitse päästää liian lähelle.

Kuitenkin tunne-elämäkin noudattelee omia lakejaan. Ne olisi mahdollista ymmärtää ja kyseenalaistaa. Ei siis kumota, vaan oppia käyttämään niitä oikein. Tunteet voivat ola kuin hurjistuneet hevoset  ja yksilö kyydissä kärryssä. Kyyti on kovaa, mutta jos malttaa hieman ohjata, niin on mahdollista päästä päämääräänkin sukkelaan.

Omaa analyysi-intoani olen yrittänyt arvottaa vähän ulkoapäinkin. Se on erittäin hyvä tulevaisuuden ammattia ajatellen, saan itsestäni erinomaista aineistoa. Taasen yksityiselämääni ajatellen se menee liiallisuuksiin. Analyysissä on se huono puoli, että se lähtee psykologiselta tasolta, yksilön sisältä, kun taas sosiaalisuus asuu yksilöiden välissä. Se on olemassa ainoastaan siinä tilassa, kun yksilöt ovat lähellä toisiaan ja kommunikoivat jotenkin. Kun olet yksin ja mietit suhdetta, se tapahtuu vain sinussa. Kun olette taas yhdessä, huomaat heti, että ajatuksesi eivät olleet oikein. Ne eivät voikkaan olla oikein, koska teidän suhteenne on ainoastaan teidän yhteisessä kentässä. Niinpä suhde tehdään vain yhdessä. Yksin sitä ei kannata väännellä tai murehtia, se on hukkaanheitettyä. Tietysti joitain oivalluksia voi tulla ja on hyvä, että tiedät mitä pidät suhteessa tärkeimpinä puolina ja suuntana, että suhde suuntaa haluttuun suuntaan, eikä ajelehdi sattumien viemänä.

Pyhät päivät. Elätkö elämääsi? Onko ympärilläsi juuri sitä, mitä haluat? Oletko valinnut mitä haluat, vai onko kaikki sinulle annettua?

Määrääkö kohtalo elämämme? Voinko muuttaa kaiken parilla sanalla? Kohtaan sinut, näen sisimpäsi, avaudun rakkaudellesi ja mikään ei ole enää entisellään. Mikä estää? 

Olen lukenut kirjoituksia, joiden kirjoittajaan voin rakastua laakista. Olen tavannut ihmisiä, joiden seurasta tiedän heti, että voisin antaa rakkauteni virrata välittömästi. Ehkä näihin hetkiin pitäisi tarttua epäröimättä. Jumala ne minulle tarjoaa, typerä järkeni ne heti mitätöi.

Minun elämäni ei näytä vielä omalle. Se on kaukana siitä. Koska minun elämääni ei ole ilman sinua. Me täytämme toisemme ja yhdessä luomme sen maailman, josta olemme koko elämämme haaveilleet kaukaisena saavuttamattomana unelmana. Se on saavuttamaton niin kauan kun olemme erillämme. Koska vain me kaksi voimme sen luoda välillemme ja siitä laajenemaan kukoistamaan ja virvoittamaan laajaa piiriä.

Se suuri unelma, jota olen kantanut lapsesta saakka, yhdessä kasvaminen täyteen kukoistukseen. Juuri niinkuin pitääkin. Kaikkien suhteiden kaava.

Surullista, miten paljon hyvää rakkautta jää käyttämättä, kun ihmiset eivät löydä toisiaan. Nyt! Tarttukaa rakkaisiinne! Päätä, mitä haluat ja hanki se. Sinussa on voima ja kaikki elementit täyteen rakauteen, kun vain osaat päättää, mitä haluat ja teet sen selväksi. Vikoja ja puutteita ei tarvitse miettiä, päämäärä jyrää ne alleen.

Suurin on rakkaus, ole hyvä.

 Syvällä muutoksessa ja kasvussa. Silti vielä niin pienenä ja hentona. Tunnen kuitenkin, että uskallan alkaa kohtaamaan kaikkia epäkohtia itsessäni, joita vastaan olen saarnannut koko kieroutuneen elämäni. Oikeasti yritän kurkottaa suojastani kohti toisia ihmisiä. Nyt ympärillä on jo ihmisiä, jotka arvostavat dialogista kohtaamista. Sydän liikahtelee lupaavasti, tämänkaltaista avaraa, syväsuuntaavaa ja välittävää yhteisöä minulla ei koskaan ole ollut aiemmin. Tämän yhteisön ulkopuolella kaikki vanha tuntuu niin merkityksttömältä. Se huolestuttaa, haluan lähentää ja kiinittää omaan vanhaan maailmaani edes palasen tässtä uudesta todellisuudesta. Vanha ilkeä superego kyseenalaistaa suhteeni yhteisöön, olenko vain outo siipeilijä, vaikka oikeasti olenkin aktiivinen yhdistäjä ja tuon syvää keskustelua arkeen. Tosin riskinsä siinäkin, vielä taidetaan olla kohtuullisuuden piirissä.

Syvät jutut pitää liittää arkeen. Toimintaan ja tunteeseen. Tunne on nyt ollut kovasti pinnalla. Olen oivaltanut, että tunne on kaiken moottori ja liikuttaja. Ilman tunnetta kaikki pysähtyy. Ja suurin on rakkaus.

Tärkeää olisi oppia erottamaan avaavat ja sulkevat tunteet  toisistaan. Tunne näyttää meille suunnan, mutta tunne on sokea, se tarvitsee tukea ja ohjausta, että se pääsee päämääräänsä ehjänä. Teemme virheen, jos päästämme tunteen rynnistämään vapaana, se särkee itsensä ja ympäristönsä. Samoin teemme virheen, jos jätämme tunteen huomioimatta, silloin menetämme yhteyden itseemme ja ympäristöön. Tässä on minulla suuri oppiläksy. Oppia huomamaan ja kohtaamaan jokainen tunne. Ne ovat minun oppaani, joita minun tulee kuunnella. Minulla on lupa tuntea, nyt minua ei enää kukaan rajoita ja polje sen takia.

Se, missä vaiheessa elämää trauma sulkee kehityksen, jättää jälkensä ajatteluun. Tuntuu, että minulla on hyvin lapsekkaita ajatuksia. Voi olla, että kaikilla muillakin on, he vain pystyvät pitämään ne sisällään. Minulta ne tulevat ulos ja hakevat oikeaa paikkaansa, käsittelyä ja kypsymistä.

Musiikkimaunkin suhteen tapahtuu muutosta. Entisen kantaaottavan, epäkohtia esiintuovan ja siten sydäntä riipivän musiikin tilale hakee nyt kauneutta vahvistavaa. Esimerkkiä yrittämisestä ja onnistumisesta. Sellaista on tarjolla vähän arkimusiikissa, new age menee mietiskelyn puolelle.

Mieli haluaa suunnata nyt pieneen ja kauniiseen. Kaikki materian kautta hakeminen ja materian hyödyntäminenkin tuntuu turhalta. Kun tarvitaan vain kaksi ihmistä. Siinä on se olennainen. Säkenöivä kohtaaminen, sydän jyskyttää, mieli on innoissaan, jutut kietoutuvat toisiinsa sanat ja ajatukset ruokkivat toisiaan, ideoita, oivalluksia tuntemuksia ryöppyäää esiin yltäkylläisesti. Se on hämmentävä tila, voiko tämä olla totta? Siihen tulee myös vahva emootio, mutta jos ulkoiset edellytykset eivät ole suhteelle sopivat, tulee siitä myös huikea ristiriita. Tämä on parasta, mitä minulla on koskaan ollut, haluaisin tämän jatkuvan ainiaan, mutta sitä ei voi arjen todellisuuteen tuoda.

Lost in translation

Niinpä. Kaikella on tarkoituksesna, kumpa ymmärtäisin. Kuitenkin tuo kokemus kasvattaa, johdattaa ajattelua ja lisää herkkyyttä. Tuo valvottuja tunteja ja lisää lämpöä ja poltetta sydämmessä. Uskon, että vielä kaikki menee oikein. En ehkä kaikkea ole vielä onnistunut munaamaan. Pienuuden kutistavasta kuopasta noustaan käytännön toimijan tasolle ja silloin mukana on myös herkkyys, tunteet ja kaiken kivun tuoma viisaus.

Kiitos

 Analyysiä.

Alkuvuosi on ollut liikettä kohti ymmärrystä. Polttavaa kaipuuta, kaipuun sylikkäinen  hoitaminen ja sieltä irroittautuminen jälleen uuteen kaipuuseen. Rakkauden löytyminen itsestä kauniiseen viattoman kohteeseen. Sen reflektointia, syvää dialogia laidasta laitaan itsensä kanssa. Yritystä tuoda sitä puhuttuun todellisuuteen. Puhumisen, peilaamisen ja kaiken näkyväksi tuomisen tarve on suunnaton. Silti rakkaus vielä löytämättä jokapäiväiseen todellisuuteen.

Samalla kaikki opiskelu kiertyy ihmisen ongelman ympärille, minua avataan joka kantilta. Pala palalta, mutta tieto ei riitä, se olisi tuotava arkitasolle, purettava, koettava ja tunnettava.

Menneisyyden ongelmat ovat avautuneet.

-emotionaalinen tyhjyys lapsuudessa. Täydellinen irrallisuus arjen emootioista, ei mallia niiden käyttöön eikä työstöön. Keskittyminen toimijuuteen.

-seurauksena, että älyllinen tietosuus on ottanut tunnekeskuksen hommat itselleen

                      -autobiografinen muistitoiminto on häiriintynyt, koska emootio-osuus on vajaa

                      -kiinnittyminen normaaliin sosiaaliseen diskurssiin ei onnistu reaktioiden vääristyessä

-sosiaalisen epäonnistumisen johdosta älytoiminnot aktivoituvat entisestään yrittäessän korjata tilannetta

-hyväksytyksi tulemista haetaan hinnalla millä hyväänsä

-emootioita pelätään edelleen lapsuuden ehdollistumien kautta, vaikka tietoisuus sitä haluaakin, mutta samalla älykeskus yrittää tehdä tunnetyöt

- tästä erilaisuuden tunteesta tulee hallitseva, se aiheuttaa toisten kriittistä tarkastelua ja kiinnittää huomiota pieniinkin toisissa ilmeneviin hylkäys- reaktioihin, siitä tulee peilaus primäärikokemuksiin, kun sellainen tulkitaan, itsestä nousee heti alemmuus ja tunnekehon toivottomuusreaktio. En ole välittämisen arvoinen. Tämä on kuitenkin aito tunne, jota älykeskus yrittää ratkoa, mutta juuttuu ristiriitaisuuteen. Tämä ristiriita syö mentaalisen kapasiteetin siinä tilanteessa kuiviin ja toimijuus häiriintyy.

-Älykeskus tiedostaa tilanteen vakavuuden ja mitätöi arkisen toiminnan ja keskittää kaiken energian tämän ongelman ratkaisuun. Samalla se vieraannuttaa entisestään normaalista sosiaalisesta diskurssista.

-läheisriippuvuus. liiallinen tarvitsevuus. Tämä on luonnollinen seuraus noista ongelmista. Minun tapauksessa primäärisuhteiden muodostuminen on häiriintynyt jo alusta lähtien. Se on ollut pakko paikata älyllisyydellä ja tekemisellä. Onkin onnistunut ihmeen hyvin! Vaikkakaan se ei anna vastaavaa hyötyä, se on vain hätäkorjaus, jotta elämä voisi jatkua.

Miten ongelma ratkaistaan?

Helposti, jos ratkaisun osaset ovat saatavilla. Tarvitaan luottamuksen palauttaminen ihmiseen. Kokemus siitä, että minulla on oikeus tuntea emootiot vapaasti, oppia käyttämään ne loogisissa piireissä ja palauttamaan ne tulkittuina jälleen tunnelohkoille tunnettavaksi loppuun saakka.

Avaimena siis ihminen, joka ymmärtää ja haluaa auttaa. Vaatii myös sitoutumista ja vastuullisuutta.

Tämä ihminen voi olla oikeastaan kuka vaan. Olen hakenut tähän hommaan suurta rakkautta, mutta se ei taidakkaan olla avaintekijä, vaikka homman läpikäytyä tuloksena olisikin säkenöivä ihmissuhde, jonka voimalla tehdään ihan mitä vaan. Tämä prosessi avaisi ja korjaisi kaikki ihmisyyden kivet ja kannot, jotka pomputtelevat ihmistä kuin lastua laineilla. Ne menneisyyden haamut, joihin heikkoudessamme turvaudumme ja identifioidumme, koska emme uskalla niiden sanomaa kohdata heikkoudessamme.

Prosessi voidaan käydä myös muun omaisen kanssa, viranomainen on ihan kiva vaihtoehto. Sieltä löytyy sitoutumista ja pitkäjännitteisyyttä. Tulokseksi saadaan ehyt individualistinen persoona. Joka osaa kulttuurin säännöt ja osa välineellistää läheisensä tarpeidensa mukaan. Osaa pitää syvemmän itsenä piilossa ja suojassa.

No, prosessi on kuitenkin helppoa kuin kävelemään opettelu. Etsitään tuntemattomat tunteet, opetellaan kokemaan ne sekä prosessoimaan loppuun saakka. Kaikki vaiheet huolellisesti. Sitten vaan harjaannuttavia harjoituksia, kunnes alkaa sujua. Nämä kaikki peilaten toisen ihmisen kanssa. Oleellista on, että joka asia käydään läpi oikeassa keskuksessa, kehollisuus, tunteellisuus ja älyllisyys juuri oikealla paikallaan ja oikeassa suhteessaan.

Jännää sinäänsä, että kulttuuri uskoo, että nämä asiat opitaan luonnollisesti elävässä elämässä, vaikka opettajina on ketä tahaansa, joiden elämänhallinta on mitä vaan. Tästä vajeesta syntyy monenlaisia häiriöitä. Niin moni kokee yksinäisyyttä näinä aikoina, se on tämän prosessin vaje. Kun itse ei ole ehjä, ei voi kohdata toistakaan oikeasti. Kaksi tiedostamattomasti vajaata ei osaa parantaa toisiaan. He voivat elää arkielämää arkitasolla kipuillen sisäänpäin, mutta niin kauan kun ongelma ei kriisiinny, se on piilossa. Vain asian tiedostanut tai ehjä ihminen voi parantua tai parantaa. Siis kaksi asian tiedostavaa vaikkakin taitamatonta voivat prosessin käydä läpi upeana kasvukertomuksena ja seikkailuna. Muuten tarvitaan jo asian osaavan apua.

Minulla ongelma kääntyi sisäänpäin. Kiltteyteen ja vahvuuteen sairastunut. Meitäkin on paljon. Muut hyötyvät heikkoudestamme, koska yritämme paikata vajautemme palvelemalla muita. Jos emme älyä liittoutua keskenämme hoitamaan toisiamme, kannattaa meidän oikeasti hakeutua terapiaan. Koska teemme väkivaltaa itsellemme jatkamalla entiseen malliin. Kiellämme itseltämme kaiken oikeasti kauniin mahdollisuuden.

Tämä ongelma on nyt minussa ylhäällä. Tämä dominoi elämää. Mutta kun tämä on ratkaistu, elämä avautuu todella avarana ja valoisana. Kaiken älyllinen jauhaminen asettuu oikeaan suhteeseen muuhun elämään nähden. Kun tämä addikti on hoidettu, ei muutkaan addiktit pääse pesää tekemään, niiden mekaniikka on katkaistu. Nyt mennään täysillä päin täyttä elämää.

Olen tavannut uskomattoman ihania ihmisiä juuri oikealla hetkellä. Uskon, että kierre jatkuu, tapaan edelleen oikeita ihmisiä oikeaan aikaan ja osaan itse olla tavoitettavissa oikeille ihmisille oikeaan aikaan. Nöyrä kiitos kaikille!