Onko kärsimyksestä luopuminen kiinni, muutakuin päätöksestä? Minä hyväksyn muiden erilaisuuden, muiden tekemät valinnat. Annan heille anteeksi, että he valinnoillaan rikkovat itseään sekä ympäristöään. Estävät uuden kauniin versomisen tallaamalla vanhaa tuttua kärsimyksen polkua. Voin sanoilla lempeästi tarjota vaihtoehtoa, vaatimatta mitään. Katsoa tyynesti, kuinka lottovoitto pyyhkäistään roskikseen.
Veikkaisin, että jokaiselle meistä tarjotaan lottovoittoa aina silloin tällöin. Jos huomaamme sen, ja tartumme uuteen tiehen, se voi nostaa kehitystämme ja elämänlaatua huomattavasti. Usein kuitenkin torjumme tarjouksen, koska pelkäämme muutosta, olemme vanhan turvallisen kärsimyksemme pauloissa. Eihän minusta ole tuollaiseen...
Psykologia ja filosofia ovat maailman tärkeimmät oppiaineet. Kun opimme ymmärtämään ihmisyyden mekaniikkaa, kuinka yksinkertaisia vempeleitä lopulta olemme ja kuinka erilaiset vaikuttimet vievät meitä miten tahtovat. Ihmisyyden tutkimus on tärkein tutkimusala ja sen saavutuksilla tehdään vallankumous, jollaista ei olla ennen nähty. Kun nyky yhteiskunta juoksee paikkaamassa hallitsemattoman ihmisyyden seurauksia, tulevaisuudessa ihmis yksilöt ovat oppineet itse hallitsemaan itseään, jolloin ongelmat ratkaistaan ennen niiden puhkeamista edes minkäänlaiseksi ongelmaksi. Kaikki on mahdollista ratkaista yhteistyöllä.
Ahneus johtuu pelosta, että menetämme. Kun meidän ei tarvitse pelätä, voimme tyytyä vähempään.
Sosiaaliset pelot johtuvat siitä, että emme luota oikeudenmukaisuuteen. Meillä ei ole nykyään ketään turvallista aikuista, jonka oikeudenmukaisuuteen voisimme luottaa. Ei ketään lempeää auktoriteettiä, joka huolehtisi yhteisön reiluudesta. Oikeusjärjestelmä on kylmä, kaukainen ja perustuu rankaisemiseen. Meillä ei ole ketään, joka kuulisi huolemme ja haluaisi korjata asian, ei riitauttaa ja rankaista!
Tulevaisuudessa jokaisella ihmisellä ja yhteisöllä on turvallinen isähahmo, jonka kanssa voi keskustella elämästään, iloistaan, huolistaan, toveistaan ja haaveistaan. Isähahmo kuuntelee, neuvoo ja auttaa. Hänellä on yhteydet koko muuhunkin yhteisöön sekä välitasojen kautta koko ihmiskunnan tukihenkilöverkkoon. Kun jollakin havaitaan erityislahjoja johonkin tehtävään, verkoston kautta voidaan ohjata hänet työskentelemään lahjojensa mukaan parhaaseen paikkaan. Myöskin erityistä tukea tarvitseville voidaan hakea juuri oikeaa apua verkoston kautta. Isähahmo seuraa yhteisönsä elämää, auttaa kaikkia ymmärtämään ja hyväksymään toisensa, niin että konflikteja ei ehdi syntymään, koska orastavat erimielisyydet ratkotaan jo ennen niiden puhkeamista.
Näitä tukihenkilöitä tarvitaan paljon. Mutta käytännössä ne korvaavat useimmat nykyiset viranomaiset. Ja koska ne ovat toimivan yhteisön välttämättömiä osasia, niitä ilman ei voida olla.
Järjestelmää voitaisiin kokeilla kouluissa. Joka luokalla olisi oppilailla oppi-isä. Tämä olisi aina oppilaiden mukana. Ei vahtina ja märääjänä, vaan avustajana ja neuvojana. Hänellä olisi luottamuksellinen suhde jokaiseen oppilaaseen. Kun kouluissa tulevaisuudessa opetetaan ihmisyyden alkeet, tavalliset toiminnot sekä kasvun mahdollisuudet eri suuntautumisaloilla, saadaan koulusta valmistumaan tietoisia ja tyytyväisiä lapsia, jotka osaavat elää yhdessä ja työskennellä tyytyväisinä vanhempana moninaisissa tehtävissä. Nykyihmiset eivät edes osaa kuvitella heidän potentiaaliaan, koska olemme niin syvään ehdollistuneet pelkoihimme ja rajoituksiimme, joita pidämme normaalina elämänä.
Niin, pääsisinköhän minä jonnekkin opiskelemaan ihmistieteitä, jotta voisin hyödyntää ja hyödyttää koululaitosta, päästäkseni lähemmäs parempaa tulevaisuutta?
