Taasen tekee mieleni määritellä itseyden asemaa tässä olevaisuudessa. Välillä huomaa, kuinka ongelmakeskeisesti asioita tahtoo ottaa esiin. Mutta mielestäni haen ongelman määrittelyllä tietoisuutta ja sitäkautta mahdollisuutta korjata tilannetta. En koe käsittelevani ongelmia päivittely tai surkuttelumielellä, vaan parantamisen lähtökohtana. Lisäksi tuon esiin omaa omalaatuista polkuani ja näkökulmaani, jotta mahdollisesti samalle polulle eksyneet  voisivat saada tästä jotain ja että samanhenkinen voimaannuttava ryhmä voisi muodostua.

Olen enemmän ratkaisukeskeinen selvittäjä.Tosielämässä ehkä liiankin kevyesti ja lennokkaasti asioihin suhtautuva, vaikka asioiden tärkeys ja hyvä käsittely on minulle tärkeää. Kuitenkin hyvä henki ja iloisuus, positiivisuus, kuuluu minun luontaiseen olemukseen, jos sille tilaa on tarjolla. Toisaalta olen myös varsin kriittinen ajankäytön suhteen, mukava mihinkään johtamaton puuhastelu ei pidemmän päälle tunnu minusta mukavalle. Kaiken elämän tarjoaman ylenpaltisuuden keskellä pieneen turvalliseen tavallisuuteen käpertyminen ei tunnu rikkaan luojan lapselle sopivalle elämäntehtävälle. Mutta oikean suunnan löytyminen onkin sitten toinen juttu, mukavaa näyttäisi riittävän jokasuuntaan silmänkantamattomiin.

MInkälaisia ihmisiä haen? Jokainen ihminen ja hänen elämäntehtävänsä on arvokas ja korvaamaton. Jokainen ihminen kasvaa omassa viitekehyksessään ja omien kykyjensä mukaan. Jokainen ihminen ansaitsee arvonantoni. Mutta ihmisiä on erilaisia, ihmiset kasvavat eri päämääriä ja oppiläksyjä kohti eri elämien aikana.  Haen samaan suuntaan kasvavia sieluja.

Voisin verrata tilannetta ihmisryhmäään joka on Jyväskylässä, se kuvaa tämänhetkistä olotilaa. Osa porukasta on tulossa eri suunnista, osa jatkaa erisuuntiin, osa jää Jyväskylään. Jos olen matkalla Tampereelle, minulle on ehkä eniten hyötyä ja iloa muista Tampereelle matkaavista. Minulle voi olla hyödyksi myös tutustua Tampereelta tulijoihin, he voivat antaa hyviä vinkkejä siitä, mitä matkalla on odotettavissa. Mutta he, jotka ovat samaan aikaan menossa samaan suuntaan, heidän kanssaan yhteistyö tuottaa moninkertaista hedelmää.

Se että joku on matkalla Kuopioon, ei tee hänestä yhtään huonompaa ihmistä. Hän hakee vain erillaista elämystä. Voin rakastaa häntä suuresti, mutta meidän elämämme kohtaa vain Jyväskylässä ja ehkä myöhemmin jossain muualla. Meidän ei kannata takertua toisiimme, koska muutoin kumpikin juutumme johonkin, joka ei vie kumpaakaan sinne, minne tarkoitus olisi päästä. Voimme rakastaa eri tien kulkijoita ja tukea heitä, mutta matkakumppanimme kannattaa valita kulkemamme reitin mukaan.

Tämä pohdiskelu syntyi, kun mietin omaa asemaani. Olen omalla reitilläni varsin hyvä matkamies, minulla on syytä tyytyväisyyteen. Mutta niin on moni muu omalla reitilläänkin. Mutta jos kahden hyvän matkamiehen ajatukset käy ristiin, ehkä silloin ollan matkalla hieman erisuuntiin. Minun ei tule kääntää suuntaani toiselle reitille, jollen sitä paremmaksi koe. Muutoin vain eksyn omalta kartaltani, joka on minulle syntymässä annettu.

Saisin parhaan arvion oman reittini suorittamisesta toiselta saman suunnan matkaajalta. Toisen reitin kulkijat arvioivat suoritukseni vain suhteessa omaan reittiinsä. Siispä näkijänkin, joka minulle kertoo vaikutteitaan, pitää olla joko irti kaikista teistä tai kiinni minun sielusarjassa. Muutoin siihen tulee vaikutteita toisista reiteistä. Näkijä pyytää kääntymään kutostieltä vasempaan viitostielle, vaikka Tampereen suunnalla ei viitostietä tule vastaan, toisin kun Kuopion reissulla.

Silti, vaikka saman tien kulkijoilta saamme parhaan tuen, tarvitsemme kipeästi myös muiden teiden kulkijoiden näkemyksiä ja syvempiä yhteyksiä heihinkin, ei saa linnoittautua omaan porukkaan. Vain yhdessä pystytään asioita viemään eteenpäin. Kunkin ryhmän oma alue on liian kapea, että vain sillä voisi maailmaa muuttaa.

Niinpä elämää jatketaan yhä avautuvammissa merkeissä. Tzolikienissa aikaan kuuluu nyt avautuvia uusia sosiaalisia yhteyksiä ja useita porttipäiviä lähekkäin. Nyt on mahdollista hypätä johonkin uuteen mahdollisuuteen, jos vain pystyy olemaan avoin ja tietoinen.

Syyskuussa minulle avautuu uusi suuremmoinen mahdollisuuksien ikkuna opiskelun myötä. Samalla sulkeutuu ainutlaatuinen toinen suuremmoisten mahdollisuuksien ikkuna. Nyt minulla on vielä mahdollisuus tehdä melkein mitä vaan. Jos uskallan. Yritän uskaltaa.

Hengittäkää voimanne sisään ja laajentakaa elämänne täyttämään sen kaikki mahdollisuudet! Nyt on sen aika!