Nyt huomasin hallintapaneelissa kommenttipalstan...hienoja kommentteja tullut...15 vuotta sitten! Moderointi vaaditaan ennen julkaisua.

Syvin pahoitteluni huolimattomuudestani. Aivan loistavia kommentteja, syviä palautteita, hienoa ajatusten syventämistä! Kiitos kaikille osallistuneille! Ehkä yritän käydä palautteet läpi ja julkaista ne, vaikka ikuisuus on niiden kirjoitamisesta kulunut.

Ehkä en tuuleen huutelekkaan. Nyt yritän seurata vähän paremmin tuleeko ajatuksilleni vastakaikua.

Raikasta virtaavaa elämäniloa kanssamatkaajille!

Kuinka työhön ja toimeentuloon kuuluvat kysymykset hoidetaan? Kuinka paljon siihen käytetään aikaa ja onko kummankin työasiat yhtä merkityksellisiä? Onko kummallakin oma talous ja sovittu yhteinen talous? Onko kummallakin sananvaltaa taloudessa?

Kuinka lepoon suhtaudutaan? Panostetaanko siihen riittävästi ja kuinka se hoidetaan? Onko kiinteähkö rytmi?  Onko aamut merkityksellisiä, halutaanko yhdessä lähteä uutta päivää rakentamaan?

Mikä on kodinhoidon merkitys, hoitotapa ja siihen panostettava aika ja milloin se on, kuinka vastuut jaetaan? Pidetäänkö perusjärjestys koko ajan, kaikki tavarat paikoilleen käytön jälkeen, ruokailun jälkeen keittiö on siisti, vaatteet ovat omilla paikoillaan aina. Millainen on viikkosiivous, kuinka se tehdään ja jaetaanko vastuita ja milloin se tehdään? Hoidetaanko viikkosiivous keskellä viikkoa, palkitaan uurrastus. Tällöin viikonlopulle jää aikaa johonkin kiinnostavampaan.

Kuinka paljon halutaan toimia yhdessä, kuinka paljon kummallakin saa olla omia harrastuksia, ystäviä, menoja? Kuinka paljon kumpikin saa tuoda omia ystäviään ja touhujaan yhteiseen kotiin? Kuinka vapaata, kuinka säädeltyä toisen elämä voi olla? Tarvitsetteko luva jokaiseen liikkeeseen?

Mikä on velvollisuuksien, itsehoidon, viihteen ja yhteisen ajanvieton suhde? Hoidammeko itseämme, tarvitsemmeko herkuttelua ja viihdykettä lohdutukseksi kuinka paljon? Onko suhteemme niin läheinen, että emme tarvitse "viihdykettä", vaan pystymme nauttimaan toistemme kanssa olemisesta, vuorovaikutuksesta ja tekemisestä tasapainoisesti sekä siirtymään tasojen välit jouhevasti. 

Oleminen on rauhaisaa ja iloa tuottavaa. 
Vuorovaikutuksessa kumpikin tulee kuulluksi, saa sanotuksi, asiat käsitellyksi, jotta mikään ei jää kaivelemaan. Vaikeita ja epävarmoja asioita saa tuotua esiin, uskaltaa kaivella omia mielen kellareita ja nostaa sieltä valoon ja jaettavaksi mitä vaan. Uskaltaa olla eri mieltä ja saa sille ymmärryksen.
Toimintaa koordinoidaan yhdessä, innostutaan yhdessä ja toteutetaan, spontaanisti tai harkitusti, tarpeen mukaan. Toimintarytmit ovat yhteensopivat, jolloin asiat tapahtuvat ajallaan ilman tarpeetonta vitkuttelua tai kaaosta.

Mikä on läheisyyden tarve, kuinka se toteutuu ja millä ei muodoilla? Haluammeko kyhjätä lähekkäin olemisen ja tekemisen lomassa? Miten paljon tarvitsemme sydänkontaktia, kuinka osaamme katsoa toista, kuinka osaamme puhutella? Mikä on seksuaalisuuden osuus, onko sydänrakkaus ja seksuaalinen rakkaus tasapainossa, tarpeemme yhteen sopivia?

Kuinka toimimme yhdessä ulkomaailmassa? Onko suhteemme vahva, että se kestää ulkoiset kontaktit ilman mustasukkaisuutta ja kontrollia? Saako rakkautemme säteillä kaikkien iloksi? Olemmeko ylpeitä kumppanistamme, kun hän säteilyllään hoivaa muita?

Onko suhteemme tasavertainen? Kumpikin tuo yhteiseen pöytään parhaansa, näkee vaivaa ja välillä ylittää itsensä, omasta tahdostaan, ei vaatimuksesta? Kumpikaan ei ota osaansa yli, vaikka tilaisuus tulisi. Saavutettuja etuja ei ole. Kumpikin on totta, avoimia, rehellisiä, haavoittuvia, vielä osin rikkinäisiä. Silti rakastettavia, täynnä mahdollisuuksia ja potentiaalia, sankaruutta, joka puhkeaa kukkaan, kun sille tilaisuus annetaan.

Aito suhde sisältää minän vastuuntunnon sinun minästäsi.
Aito suhde vaatii, että otat myös vastuun omasta minästäsi.

Koska olemme erilaisia, jokainen kohta mitä edellä luettelin, voi olla eri perusteinen eri ihmisillä. Sinun kuuluu tuntea itseäsi. Tuntea mitä olet nyt. Tietää, että se on olosuhteiden muokkaama kokonaisuus. Voi olla, että olet vielä selviytymisvaiheen puristuksessa.
Olet sopeutunut olosuhteiden pakosta muottiin, joka sinä et oikeasti ole. Opettele löytämään sydämesi, kuulemaan sen ääni. Millainen sinä olisit, jos saisit olla vapaasti oma itsesi? Jos et joutuisi sopeutumaan. Millaiset olosuhteet sinulla pitäisi olla, että voisit vapaasti alkaa avautua täyteen mittaasi?

Älä etsi uutta paikkaasi kutistuneen minuutesi ehdoilla. Etsi uutta paikkaa ja täydempää itseäsi yhtä matkaa. Mitä kohti haluat mennä, mistä haluat päästä pois? 
Muista, että mielesi on tarinakone, joka kirjoittaa käsikirjoituksia joko pelkojesi tai unelmiesi ohjaamana. Sinä, syvempi minuutesi mielesi peitossa, saisi päättää, millaisia tarinoita tulee, jos annat sille tilaa. 
Jos saat mielesi koneiston hetkeksi seisahtumaan, voit nähdä hetken vilahduksessa tämän kärsimyskoneen. Sillä hetkellä tiedät, että se kone ei ole sinä, vaan että sinä olet koneen nukahtanut käyttäjä.

Kun opit näkemään mielien taakse, näet rakkauden sielun pilkahduksia jokaisessa vastaantulijassa. Voit rakastua jokaiseen. Mutta tämä ei ole oikea perusta parisuhteelle.
Jokaisen elämäntehtävä on erilainen, olemme valon spektrin mukaisesti jakautuneet eri tehtäviin. Sinulla on ominaisvärisi, on ihmisiä, jotka ovat lähellä väriäsi. On ihmisiä, jotka ovat vastavärejäsi. Kaikki yhtä rakastettavia, mutta sekoitettuna sotkuisia.

Oman sävysi ihmisten löytyminen on aarre. Sinun ei tarvitse himmentää itseäsi, ei säätää, saat loistaa ja toinen alkaa loistaa kanssasi. Se ei tarkoita, etteikö kasvamista ja kipuja enää olisi, mutta turha säätäminen jää pois. Kun vahvistut omaksi itseksesi kaltaisessasi seurassa, eheydyt. Samalla, kun tunnustat persoonallisen itsesi, alat kunnioittaa myös eri värien ihmisten itseyksiä aivan erilaisella kunnioituksella. Kaikki uhka on poissa, voitte toimia vahvasti rinnakkain toisianne tuksien.

Jotkut meistä uskovat, että on olemassa yksi yhtenäinen ihmisen ideaali. Ihmisyyden kaunis prototyyppi, jossa kaikki on kohdallaan.
Jotkut uskovat, että meissä jokaisessa on omanlainen personallinen täydellisyyden malli, johon yksilön tulee pyrkiä, huolimatta siitä, mitä muut ajattelevat.

Nämä kaksi erilaista katsantokantaa johtavat erilaisiin käytännöllisiin suhtautumistapoihin sekä suhteessa itseen, että suhteessa toisiin. Ensimmäinen malli pyrkii homogenisoimaan kaikki, muuttamaan itseä kohti omaksumaansa universaalin ideaalin mallia, seköä muuttamaan muita kohti tuota samaa mallia.

Toinen malli antaa itselle vapauden toisten odotuksista ja odottaa, että toisetkin antavat jokaiselle vapauden olla sellaisia kun ovat ja kehittyä omaan suuntaansa.
Kummassakin on omat vahvuutensa ja heikkoutensa käytännössä.

Universalille mallille pohjaa antaa esimerkiksi muinaisen Kreikan filosofit klasisine hyveineen, vaikkakin kaikissa korkeammalle filosofisissa pohdinnoissa päässeet kulttuurit ovat luoneet omia ideaalejaan, joissa on hyvin samansuuntaiset perusajatukset. Jokaisen ihmisen pitää pyrkiä kasvamaan eettisesti valveutuneena kohti kestävää hyvyyttä, antaen vähemmän tilaa nopeasti vaihtuvien mielihalujen ja villitysten houkutuksille. Syvempään jumalyhteyteen pyrkivän minuuden osuutta pyritän kasvattamaan, jolloin hyvä lankeaa itsen lisäksi kaiken muun luodun hyväksi.

Persoonallinen oman täydellisyyden ihanteen malli ei anna niin selkeää perustaa sille, mistä mallin voima ja oikeutus tulee. Onko ihminen jo syntyessään erikoislaatuine persoona, jonka kehitystä ohjaa oma kyky sanoa ei asioille, jotka eivät tunnu oikealle. Ja mistä tuo tuntu oikeaan ja väärään sitten tulee? Riittääkö hetkellinen tunne oikeasta ja väärästä tuon suuren päätöksen tekemiseen? Tarvitaanko itsetututkiskelua tai eettistä pohdintaa, vai onko tunne oikea tuomari asiassa kun asiassa? Tarvitaanko tässä kykyä asettua katsomaan asiaa toisen silmin?

Kummassakin mallissa on omat haasteensa. Ehkä totuus löytyy kuitenkin yhdistelemällä näitä molempia. Voisimme olettaa väljän, mutta eettisesti velvoittavan ihmisyyden universaaliuden, joka perustuu jumalkipinän sisäistämiseen. Voisimme hyväksyä persoonallisen polun, joka kunnioittaa jumalkipinää itsessä ja muissa, mutta jonka toimintatavat ja toiminta alueet ovat erilaiset, kuin keskiarvoihmisen alueet. Tällöin pystymme välttämään muutoin usein eteen tulevan erilaisten polkujen ristiriitaisuudet hyväksymällä erilaisuuden moninaisuus ja luottamalla siihen, että universaali malli pitää eettisen pohjan kunnossa.

Ilman eeettistä pohjaa ja jumalyhteyttä annmme helposti itsellemme oikeuden olla omanlaisia, mutta samalla vaadimme toisia olemaan juuri oman mielemme mukaisia. Ilman erilaisuuden kunioitusta käymme jatkuvaa kamppailua oikeuttaaksemme oman mallimme, poljemme muita saadaksemme heidät taipumaan tahtoomme, jolloin samalla tahtomattamme lisäämme vastustusta.

Lähisuhteissa tämä on ongelmallista, koska tällöin tarvitsisimme aitoa läsnäolevaa jakamista ja avoimuutta, mutta vaatimukset ovat tehokas tapa sulkea yhteys. Lähisuhteissakin käytännön, sosiaalin ja persoonan toimialueet sotkeutuvat, jolloin minkä tahansa alueen ongelmat levittäytyvät helposti väärille toiminta-alueille. Käytännön ongelmista tulee uhka persoonallisuudelle ja sosiaalissa yritetään ratkoa käytännön asioita. Nämä yritykset ovat tietysti tuhoon tuomittuja, koska ongelmat voidaan ratkaista vain siellä, missä ne ovat syntyneet, Vaikka Tollen mukaan ongelmat ovat vain mielessä, mikä on totta, mutta konkretia, jonka mieli on tehnyt ongelmaksi on usein käytännön alueella.

Oletetaan, että persoonallinen vahvuutemme on taitava jalkapalloilija. Olemme ympäristössä, jossa muut ovat seesteisiä curlingin pelaajia. Curling porukalle olet ongelmallinen, koska tahdot liikkua liian levottomasti ja nopeasti ja itsekkin koet, että curlingin rauhallisuus ei oikein tunnu hyvälle. Menette terapiaan. Jokaisen ihmisen pitää käytännössä pystyä tekemään kompromisseja. Siispä curling porukan pitää hyväksyä vähän enemmän häslinkiä peleihinsä, Ja sinun pitää oppia hyväksymään, että tiettyinä hetkinä häslääminen ei todellakaan ole hyväksi. Saatat saada hyvä lääkkeetkin siihen, että kehosi ja mielesi alkaa menettää pahinta terää.
Kollektiivinen ideaaliminuus on jyrännyt ja kompromissillä on saavutettu tilanne jossa osapuolet kärsivät vähän vähemmän. Mutta mitä muut tapahtui? Curlingporukka menetti seesteisyytensä ja keskittymiskykynsä, koska se sopeutuu häiriöön. Sinä menetät persoonallisen jalkapalloilijuutesi, koska sopeudut aivan vääränlaiseen ympäristöön ja toimintarytmiin. Miksi?

Koska emme tunnista emmekä tunnusta erilaisuuksiamme, vaan oletamme yhteisen ideaalin, jota pönkitetään vääränlaisilla kompromisseillä. Olemme erilaisia ja meidän kuuluisi löytää omat viiteryhmämme, jossa voisimme loistaa samankaltaisessa seurassa.

Jos jalkapalloperoona olisi uskonut itseesä ja tiennyt identiteettinsä, hän olisi etsinyt itselleen jalkapallotiimin ja alkanut kotiutua siihen. Ja curlingporukka olisi voinut saada tilalle itsestään curlingin hengen löytäneen yksinäisen sielun. Silloin kompromissit eivät syö identiteettiä, niitä voi käyttää pienempien asioiden hienosäätöön.

Samat kaavat sopivat kaikille elämän alueille. Ensiksi on löydettävä jumalkipinäsi , eettinen perustasi. Sen jälkeen voit oppia näkemään erityisyytesi. Sitten voit huomata ympärilläsi asioita, jotka tuntuvat sydämessäsi oikeilta ja vetovoimaisilta. Opit rajaamaan itsellesi vääriä asioita ja energioita kauemmas ja saat tilaa kasvattaa itseäsi täydemmäksi ja valmiimmaksi liittymään maailmaan aitona omana itsenäsi, jumalkipinä sydämessä loistaen.

Täh? Miksi?

Avataan. Lähtötilanne oletus, että sinulla on nyt sopivaa sukupuolta oleva kumppani. Nukutte vierekkäin. Heräät. Mitä tapahtuu?

Haluatteko herätä samaan aamuun yhdessä? Joudutko hiipimään varovasti pois, että toinen saa jatkaa uniaan? Miten edellinen ilta meni? Halusitteko mennä yhtä aikaa nukkumaan? Menikö toinen aiemmin nukkumaan ja toinen jäi vielä puuhaamaan jotain?

Teitä on kaksi. Onko toistenne seura niin arvokasta, että haluatte järjestää elämänne niin, että menette  yhtä aikaa nukkumaan ja heräätte yhteisen aamuun. Onko aamunne teidän omannäköinen valinta, vai oletteko aamun pakkojen uhreja?

Onko jokin muu arvokkaampaa, kun jakaa illan ja aamun hetket kumppaninne kanssa? Jos jokin muu menee sen edelle, oletteko oikeassa seurassa? Oletko sinä oikeaa seuraa? Haluatko jakaa sydämesi kumppanin kanssa, haluatko olla auki kumppanisi sydämelle?

Maailmasta löytyy kyllä velvollisuuksia, pakkoja sekä huippuviihdettä- Helppoja ja vaikeampia pakopaikkoja oman ja läheisten kohtaamisen suojapaikoiksi. Uskaltaisito sinä hapuilla hauraiden sanojen, koomisten kolojen ja upottavien kyynelsoiden läpi kohti toista paljaana ja haavoittuvana? Vai hyppäätkö helpompaa reittiä tuttuihin pikahelpotuksiin ja lohtutoimintoihin?

Työelämässä meiltä odotetaan itsen brändäystä, tee itsestäsi haluttava osaaja ja menestyjä. Näytä, että olet dynaaminen ja aikaansaava oman elämän sankari. Nämä ovat aivan asialliset arvot työelämässä. Henkilökohtaisessa elämässä on tietysti hyvä, että osaat laittaa arjen rullaamaan niin, että rutiinit sujuvat sukkelaan ja että laatuajalle jää sopivasti tilaa.

Mutta suhteiden tasolla syvät suhteet eivät elä tuossa maailmassa. Vahva brändi rakennetaan kiven kirjoitetulle uskomusjärjestelmälle, joka ei petä haasteidenkaan edessä. Vahva brändi, vahva ego tarvitsee vankan uskon, joka nojaa yhteen totuuteen ja totuuden ulkopuolella sijaitsevaan valheeseen. Minän ulkopuolella on ei-minä, vihollinen. 

Yhteyden todellisuus sijaitsee tuon dualiteetin yläpuollella. Minän ulkopuolella ei ole ei-minä, vaan sinä, toinen minä eri kehossa. Egon elinehto, erillisyys, joudutaan hylkäämään. Joudutaan antautumaan ei - tietämiselle, näkemään maailma paljon laajempana ja tuntemattomana. Avautuu oman kuplan ulkopuolinen , tiedollisesti järjestymätön, mutta kosmisesti universumin lakien ohjaama kaunis kokonaisuus. Tämä näkymä avautuu, kun edessämme on toinen minä, Sinä, jonka olemassaolon kauneudelle haluamme avautua niin vahvasti, että hylkäämme egomme ja astumme sen ulkopuolelle toista puolitiehen vastaan.

Pelko kuuluu egon aseisiin. Sitä käytämme piirtääksemme rajamme. Kun rakennamme pelon esteet pitääksemme tietoisuutemme saalistajat loitolla, nostamme samalla esteet myös yhteyden mahdollisuudelle. Tiedostamaton tietoisuuden saalistus on arkemme peruskauraa, egome dynaamisuuden energialähde. Kohtaamisen taso edellyttää tuon saalistuksen vapaaehtoista sammuttamista tuossa hetkessä. "halu kokea ja käyttää...eikä se (yhteys) enää koskaan palaa".

Kauneus ja herkkyys ovat helppoja reittejä yhteyden ääreen.  Sydän sulaa hetken kauneuden edessä ja luovuttaa automaattisesti tietoisuutta havaintokohteelle. Se on rakkauden kauneutta, se voi olla ohimenevä yksipuoleinen hetki, mutta vasta laajetessaan molemminpuoliseksi se puhkeaan täyteen kukkaan. "Missä kaksi kokoontuu yhten minun nimessäni, siellä minä olen läsnä".

Niin, miltä sinusta tuntuisi herätä naisen vierestä?

Tai toisinpäin, miehen vierestä. Todella herätä yhteyden avaamaan universumiin, missä rakkaus saa jokaisen galaksin tanssimaan. Osaanko edes haluta tätä, olenko niin arvokas, että tämän aarteen vuoksi sanon ei suhteille, jotka tarjoavat vain kaunista rihkamaa tai pelon pakottamaa pakenemista?  Hengitä sisään elämän voima, kysy itseltäsi oletko oikeassa paikassa, oletko oikealla polulla.  Tämä kaikki on sinussa sisällä. Tämän kaiken saat elämääsi, jos annat sille mahdollisuuden. Elämään kertyy paljon painavaa roinaa. Tämä löytyy sen kasan vierestä, ei tarvitse kaikkea myllätä, riittää, että jätät muun pois mielestäsi hetkeksi. Hengitä universumin rakkaudessa. Alat nähdä tietoisuuden välähdyksiä ihmisten silmissä. Ne muistuttavat sinua yhteydestä, minkä olit unohtanut. Yhtyeden pilkahdukset lisääntyvät ja lopulta kiinteytyvät aktuaaliseksi yhteydeksi, missä yhteys saavuttaa koko syvyytensä.

Yhteyskokemukset eivät ole sidottuja parisuhteseen tai mihinkään ennakkoehtoon. Ne ovat ihmisen perusolemusta, ennenkuin välinellinen maailma ajoi sen yli. Ne ilmaantuvat, kun avoimet sydämet kohtaavat. Ne luovuttaa aarteensa ja haihtuvat. Periaatteessa kaikki voivat kokea tämän kenen tahansa kanssa. Tämä kokemus ei sido osallisia toisiinsa, kokemus on vapaa. Kokemusta ei  myöskään pidä tulkita kohtalon yhteensitomiseksi.

Mutta kun tämä kokemus tuodaan parisuhtesen, jossa osapuolet ovat samanrytmisiä, menossa samaan suuntaan ja jakavat yhtenevät  perusarvot, se avaa suhteseen tason, joka poistaa kaiken pelon ja epäilyn. Se avaa yhteyden todella jaettuun kosmisen olemassaoloon.

Miltä sinusta tuntuisi herätä naisen vierestä?

Kuuluminen

toimiminen

elämän virrassa oleminen

Vain kaikkien elementtien tasapaino tuo hyvän arvokkuuden kokemuksen. Niin helposti arvokkuutta etsitään vain yhdeltä sektorilta, mutta se voi tuottaa vain halvan kuvan arvokkuuden loistosta.
Tahto tarkoitukseen nostaa meidät yli-ihmiseksi verrattuna tarkoituksettomuuden kamppalulajeihin uppoutuneihin eksyneisiin.Tarkoituksen ja arvokkuuden virrassa kulkeminen on ihmisen luonnollinen olotila. Systeeminen arkielämän selviytymislista syö pala palalta energiamme ja passivoi meidät pienillä kärsimyksen puraisulla hukuttaen lopulta turrutuksen viihdeputkeen.

Miksi viihde on sitten niin koukuttavaa? Yksinkertaisesti, koska se emotionaalisesti ja älyllisesti täyttää kaikki villeimmät tarpeemme. Lisäksi emme itse altistu epäonnistumiselle ja säästämme fyysistä energiaamme ja aikaamme. Tuon aidon fyysisen elementin puuttuminen jättää kokemuksen puhtaasti sisäiseksi ja hormonaaliseksi. Emme kuluta energiaa, mutta emme toisaalta saakkaan sitä. Korkojen kanssa, niinkuin todellisessa elämässä tapahtuu. Todellisuuteen kuuluu riski, sen voittaminen on kokonaisvaltainen lottovoitto.

Viihde antaa illuusion, että elämämme on todella niin upeaa, kun viihdemaailma tarjoilee. Mielemme ja hormoonijärjestemämme ottaa sen totena. Silti, kun keho ei toteuta sitä konkreettisesti siitä aiheutuu eksitentiaalinen ristiriita. Mielen mukaan kaikki on upeaa ja jännitävää, mutta keho kompostoituu sohvalle.

Elämä tapahtuu ympärillämme koko ajan. Kognitiivisina saitureina tartumme vain niihin lankoihin, joiden oletamme vievän taloudellisimmin lähelle toivottua lopputulosta. Elämään kuuluu tietämättömyys, tunnemme vain sen, minkä olemme kesyttäneet. Kaikki muu on mielemme ennakkoluulojen pohjalta luokittelemaa epävarmaa aluetta.

Kohtelemme ihmisiäkin tutun kaavan mukaan. Kaavamme toimii vain tietynlaisten ihmisten parissa, uudenlaiset ihmiset eivät tule läheisiksi. Traumaohjautuva ihmiskäsityksemme sulkee ovien taakse kaikki, jotka eivät ole saman trauman uhreja. Kasvamisemme ja etennpäinmenomme on kiinni siitä, miten paljon pystymme kyseenalaistamaan automaattista sosiaalisten tilanteiden kaavaamme. Pystymmekö pudottautumaan kaavalaatikon ulkopuolelle ja olemaan aivan aidosti läsnä ja avoimena uudessa hetkessä?

Tarvitsemme tietämättömyytemme, haavoittuvuutemme ja tapariippuvuutemme tunnustamista ja avautumista luottamukseen, keskinäiseen kannattelevuuteen ja uskoon hyvän mahdollisuuteen. Vaikka olemme riekaleita, hyvällä uskolla ja tahdolla voimme rakentaa uusia siltoja ja samalla kesyttää uusia alueita elämään.

Tämä aidon yhteyden hetki ei kuitenkaan tapahdu yrittämällä ja puskemalla. Se vaatii osapuolten "antautumista", kiireen ulkopuolelle luiskahtamista. Se ei onnistu, jos vain toinen on läsnä, eikä se onnistu pakottamalla. Se kumpuaa molempien halusta ylittää olemassaolonsa luomalla yhteys toiseen minään.

Näitä hetkiä, näitä ihmisiä kannattaa pitää silmällä. Niistä avautuu elämän aito kohtaaminen ja vapautuminen elämän kuormittavuuksista.  Elämä on kevyt, vain mielellä on taipumus muuttua raskaaksi. Oikea arvokas elämä tervehdyttää mielen, eikä sen tarvitse enää panikoida jokaisesta rasahduksesta, mitä elämä ympärillä tuottaa.

Annetaampa kevään kasvun levitä kehoihimmekin!

Minuuteen kuuluu fyysisen todellisuuden suhde; kuinka paljon voin omalla toiminnalla vaikuttaa fyysisen todellisuuden ympäristööni ja olosuhteisiin. Fyysisen toimeliaisuuden ja passiivisuuden suhde, valitsenko vapaassa tilanteessa fyysisen aktiivisuuden vai viihdyttävän sohvan? Huomatessani tekemättömän asian, hoidanko sen vai lykkäänkö to do -listalle. Fyysisen tekemisenkin kapasiteetti on rajallinen, siihen pitää sisällyttää aidon levon tila.

Minuuden sosiaalinen ulottuvuus käsittää käsityksen oman sosiaalisen vaikutusmahdollisuuksien rajoista. Pystynkö tasavertaiseen vuorovaikutukseen vapaasti kaikkien kanssa, vai vain rajallisen ihmistyyppijoukon kanssa. Onko vuorovaikutus konflikti- vai konsensuspohjaista ja onko oma asemani aktiivinen, passiivinen vai neutraali.

Minuuden henkiseen ulottuvuuteen vaikuttavat kokemukset suhteessa itsen ulkopuoliseen voimaan, jumalaan, sattumaan tai kohtaloon. Kuinka uskallan käyttää tahtoa? Jos haluan jotain ja toimin linjassa tahtoni ja ympäristön tahdon kanssa kuinka sallimus toimii kohdallani? Pitääkö se huolta, että olosuhteet kääntyvät aina tahtoani vastaan? tyrehtyykö vilpitön yrittämiseni aina siihen, että jokin työkaluistani yllättäen hajoaa.

Näistä kokemuksista muodostuu minuuden uskomusjärjestelmä. Kullakin kolmella tasolla on omat ideallitilat ja nämä tasot kilpailevat toistensa kanssa tietoisuutemme energiasta.
Nämä uskomusrakenteet kiinteytyvät autentiseksi minuudeksi, koska kaikki toimintamme tarvitsee kiinteytyneen subjektin,jotta toiminnan edellyttämä energia voidaan saada kerättyä ja suunnattua subjektista objektiin. Koska emme ymmärrä minuutta todenmukaisesti uskomusjärjestelmänä, joka koostuu paksusta nipusta sattumanvaraisesti kerätyistä kokemuksista johdetuista uskomuksista, koemme uskomusjärjestelmämme totuuksia kyseenalaistavat havainnot, mielipiteet ja ihmiset uhkana omalle "autenttiselle minuudelle".

Kun ymmärrämme kokonaisuuden kolmitasoisena uskomusjärjestelmänä, joka koostuu yksittäisistä yleistyksistä, voimme alkaa kyseenalaistamaan omia uskomuksiamme vaikka yksi kerrallaan. Jos muutamme uskoimustamme, emme menetä minuuttamme, vaan hoidamme sitä kohti tervettä minuutta, jonka toiminta on kevyttä, jouhevaa ja vahvaa ja joka toimii taloudellisesti imemättä kaikkea energiaa omiin sisäisiin konflikteihin.

Terve minuus fyysisellä tasolla pystyy huolehtimaan kehon kunnosta ja terveydestä, osaa ottaa työn terveenä tarkoituksellisuus ja taloudellisuus toimintana, huolehtii kotiasiat asiallisesti ja toimii virkistävässä harrastustoiminnassa.

Sosiaalisella tasolla terve minuus osaa asettua kaikkiin suhteisiin tasavertaisessa asemassa. Kontaktin otto ja sosiaaliset taidot harjaantuvat hyvien kokemusten myötä. Minuus tiedostaa aktiivisuuden, neutraaliuden ja passiivisuuden tilat ja osaa käyttää niitä tarkoituksenmukaisesti.
Sosiaalisen tason kautta meidän tulee kyetä luomaan hyvin syviä ja luottamuksellisia suhteita. Meille avautuu kyky nähdä toinen toisena minänä.
Sosiaalisen tason kautta uskomusten tiedollinen vertailu ja käsittely on mahdollista.

Henkisellä tasolla fyysisen ja sosiaalisen tason ohjailun tulee tapahtua. Henkinen taso katsoo, ettei mikään taso kasva liikaa tai näivety. Henkisen tason tulisi kehittää transendenttistä olemisen tietoisuutta, ajatonta maailmayhteyttä, joka kykenee ylittämään hetkellisten tilanteiden välttämättömyydet. Tämän asioita suhteuttavan kokomuksen tulisi luoda levollisuutta ja rauhalisuutta hektisten ja hetkellisten kokemusten yli. Tältä tulisi kummuta usko, toivo ja rakkaus, jotka vahvistavat perustan fyysisen ja sosiaalisen tason toiminnalle.

Tässä on karkeasti hahmoteltu minuuden paradoksi. Kasaamme sen satunnaisista legopalikoista, joita käsillämme on hetkenä, jolloin tarvitsemme rakennetta vastataksemme johonkin akuuttiin tilanteeseen. Jos silloin ei ole nelosta isompaa palikkaa tarjolla, pohja on vailla kantavia isoja palikoita. Elämä kasaa päälle koko aja uutta palikkaa, mutta kun syvän pohjan kantokyky alkaa pettää, meidän on pakko kieltäytyä ottamasta mitää uutta vastaan. Meidän on pakko laittaa sisäiset luukut kiinni ja tyytyä toimimaan matalammalla kasalla. Ellemme sitten ole valmiita kaivautumaan takaisin pohjakerroksiin ja vaihtamaan vanhoja palikoita uusiin, paremmin sinne sopiviin. Uskoisin, että tämä ei ole mahdollista ilman sellaisen ihmisen tukea, jolla juuri nuo palikat on jo oikeilla paikoillaan.

Nykyajan eetos sotkee kuvioita tarjoamalla kullekkin tasolle kaiken peittävää kiireen verhoa. Voimme paeta matalan minuuden ahdistusta pakenemalla fyysisen tason ylenmääräiseen touhuiluun. Voimme paeta sosiaalisen tason draamaleikkeihin. Voimme henkisellä tasolla paeta lahkoihin, passiivisen viihteen satumaailmoihin tai ihan vaan sukeltaa kyynisyyden suohon vellomaan. Mihin tahansa pakenemmekin, ongelman voi tehokkaasti peittää. Buranaa hammassärkyyn. Mutta jos haluamme parantua, meidän on kohdattava kolmen tason todellisuus ja minuutemme uskomusjärjestelmän sopimattomat palikat.

Siihen ei auta muut pakenijat. Siihen auttaa se, että löytää jonkun, joka ei pakene, vaan on valmis lähtemään purkamaan palikkakasaa yhdessä ja sitoutuneesti.

Järki ja tunne muodostavat kehollisen hormoonijärjestelmän kanssa toimivan egon, jonka osaset käyvät kamppailua herruudesta keskenään. Tietoisuus on näiden yläpuolinen rakenne, joka pystyy tarkkailemaan ja ohjaamaan näitä, mikäli pääsee kehittymään äänekkään egon vallanhalun ja ahnehtimisen sivussa.

Nykyaika on täynnä valmiita käsikirjoituspätkiä jokaiseen hetkeen. Meidän ei ole pakko olla hetkeäkään tietoisena, kun valitsemme salaman nopeasti sopivan käsikirjoituksen menneisyyden ruokinta-automaatista. Vain pysähtyminen - hetken asettuminen  - ja kaiken kohtaminen avaa aidon vapaan tahdon ja kanavan aivan uuden saapumiseen tähän todellisuuteen.

Tämähän ei tietysti nykyiseen kolmen sekunnin klippikulttuuriin istu mitenkään. Vaadimme hormoonipaukkua vähintään neljässä sekunnissa, muuten on tylsää.

Kuinka olemme tulleet tilaan, jossa asioiden tulee olla juuri tietyllä tavalla, näyttää hyvälle ja "pitää panostaa" ennenkuin voi olla jotain?  Ei - minkään ei tarvitse olla millään lailla, ennekuin kaikki voi olla NYT. Voit olla tukka sekaisin, likaisissa vaatteissa ja kurjassa kelissä ja silti voit kohdata Sinut, toisen Minän tässä ikuisessa nyt -hetkessä. Voit kellua herneenä tyhjiössä, kohdata toisen herneen ja päätät antaa tietoisuutesi kohdata toisen kanssa. Juuri tietoisuus on maailmankaikeuden kovinta valuuttaa, ja sen jakaminen toisen kanssa on tietoisuuden laajentumista, evoluutiota ja samalla rakkauden virtaamista tähän todellisuuteen. Tämän fyysisen molekyylikasan laadullisuudella ei ole mitään merkitystä, kunhan se kantaa olemisensa ja tietoisuutensa yhteyskykyisenä.

Ego on osa ihmisen järjestelmää. Omassa tehtävässään tärkeä, mutta pomona surkea. Kun tunnistamme egon itsessä ja muissa, opimme ymmärtämään sitä ja olemaan sille lempeä. Samalla opimme olemaan uskomatta sen kaikkia hömpötyksiä. Opimme katsomaan toistemme egojen ohi, katsomaan taustalla vilahtelevaan tietoisuutta ja sen hohdetta.
On surullista, kun monien egot ovat niin hallitsevia, ettei tietoisuudelle jää monia hetkiä tulla esiin ja astua kohtaamiseen. Silloin tällöin kohtaaminen onnistuu, mutta sitten ego vie tietoisuuden pois pitkiksi ajoiksi.

Monet meistä tunnistavat tämän kohtaamisen taian, mutta eivät ymmärrä sen perusteita. Heille se tulee esiin sattumalta ja odottamatta, mutta ei silloin kun olisi tarvetta.Ehkä kohtaamista haetaan järjen tai tunteen lokeroiden uumenista vimmatusti, mutta ei se niistä lokeroista löydy. Siellä on vain sitä muistuttavia patsaita.

Jotka tunnistavat tämän kaipuun, mutta ovat juuttuneet vahvojen egojen draamoihin, tilanne on surullinen. Ego osaa luetella listat vaatimuksia ennenkuin...mutta ei siitä ennnenkuista koskaan päästä yli. Kaipaavien tulisi löytää omat heimolaisensa, joiden kanssa elämä toteutuu nyt, tasapainossa kohtaamisen, tuntemisen, järjen ja toiminnan kentällä.

Egon maailma on täynnä vaatimuksia. Kohtaamisen maailmassa niitä ei ole. Mutta kohtaamisen maailma näyttää polun tietämiselle ja toimimiselle. Kohtaamisen maailma aktuaalistaa toimimisen. Kohtaamisen maailma ei ole pakopaikka, vaan näköalapaikka, jonka tarjoaman näkymän voimin voimme toimia tehokkaammin ja harmoonisemmin yhdessä.

Tätä heräämistä maailma kaipaa. Ryhtykäämme arkeologeiksi kaivamaan egojen takaa kadonnutta ikiaikaista aarretta, tietoisuuden hehkua!

Tee näitä irtiottoja vaikka useammin päivässä, kun sinulla on siihen hyvä hetki.
Viikon harjoitusten jälkeen tee seuraava vaihe.
---
Olet nyt viikon ottanut itsellesi vapauden kaikesta ympärilläsi olevasta.
Kun olet irti ympäristöstä, olet oma itsesi - se, joksi olet kasvanut.
Ympäristösi on muovannut sinua, sekä silkkihanskoilla että työrukkasilla.
Olet jatkuvien vaikutusten ristipaineessa, joillekkin annat enemmän periksi, joitain jaksat vastustaa enemmän. 
Osa tuntuu vievän sinua kauemmas siitä, minkä koet oikeaksi, osa tuntuu vetävän juuri oikeaan suuntaan.

Millainen olet, kun olet vapaa?
Jos olet aidosti vapaa, koet iloa, rakkautta ja vapautta, kun päästät kaikesta irti.
Jos sinun on vaikea rentoutua ja päästää irti, maailma on ajanut ylitsesi, et ole vapaa oma itsesi.
Maailmalle sinun kuuluu antaa aikaasi, kun on sen aika. Käytännössä valtaosa ajastasi.
Mutta itseäsi et koskaan saa unohtaa, sinulle on annettu elämä omaan käyttöösi. 
Pidä itsestäsi huolta, pidä itsesi ainutlaatuisesta olemisesta kiinni. 
Tiedosta maailman tarinoiden lumovoima, seireenit laulavat sinut ikiuneen, ellet ole sidottu oman olemisesi mastoon.
Tiedä, että myös sinä kannat sisälläsi maailman tarinat, myös ne nukkumista syventävät.
Kun etsit itseäsi, älä usko tarinoihin, usko olemiseen ja vapauteen.

Ole vapaa viisi minuuttia kerrallaan. 
Löydä oman olemisesi tasapaino, rauha ja rakkaus.
Nyt voit harjoitella tätä. Viisi minuuttia, kaikesta vapaana.
Kunnes löydät rauhan, rakkauden ja ilon. Silloin olet löytänyt oikean itsesi.

Kun palaat ilosta arkeen, olet vahvempi, viisaampi ja osaat keskittyä enemmän sinulle oikeisiin asioihin.
Arkesi saa tietoisuutesi myötä tarkoitusta, merkitystä ja kepeyttä.

Sinä et tarvitse stressiä tehdäksesi asioita, tarvitset toiminnan tahdon.
Stressi ponnistaa velvollisuudesta, toiminna tahto ponnistaa omasta tarkoituksellisuudesta.
Stressi kuluttaa mentaalienergiaa, joka ei pääse konkretisoitumaan toiminnaksi, se valuu hukkaan.
Toiminnan tahto muuttuu suoraan toiminnaksi ilman mentaalienergian tuhlausta.

Vapaa ihminen tuntee suuren tahdon
Mielivaltainen ihminen on pienen tahdon juoksupoika.

Mistä tunnet oikean henkisyyden?
-Siellä vallitsee ilo, rauha ja rakkaus.

Vain sinä itse olet vastuussa omana itsenäsi olemisesta. Muut vain elävät omaksumiaan tarinoita lähelläsi.

Jokainen tarina janoaa tietoisuuden energiaa pysyäkseen elinvoimaisena. 

Olet tarinoiden riistaa, ellet löydä oman olemisesi tyyntä keskustaa ja tarinoiden ulkopuolista todellisuutta.

Sinulla on vapaus...viisi minuuttia kerrallaan.

Kaikki posiitiot sisältävät omaksutun maailmankuva ikkunan, jonka valossa kaikki näyttäytyy. Objektiivinen todellisuus säilyy koskemattomana jokaisen ikkunan takana. Jokainen eri ikkunan takana oleva yksilö näke saman todellisuuden aivan eri värisenä. Se on aivan kuin neljä ihmistä katsoo kahvilasta ulos torin vilinään. Seikkailupainotteinen näkee kiinnostavia ihmisiä värikkäine tarinoineen ja jännittäviä esineitä kojuissa. Velvollisuuspainotteinen näkee kojuja, joista pitäisi käydä hankkimassa tarpellisia tavaroita. Konfliktipainotteinen etsii väkijoukosta uhkaavan näköisiä ihmisiä ja kojuja, joissa myydään hänen maailmankuvaansa uhkaavia asioita ja suunnittelee protestointia. Uhripainotteinen hakee myös uhkaavat ja väärät asiat sekä säätilan vääryydet ja miettii, kuinka voi niitä vältellä.

Seikkailunhaluinen haluaa lähteä tutustumaan torin mahdollisuuksiin, velvollisuuspainotteinen haluaa käydä ostamassa tarvitsemansa tuottet, konfliktipainotteinen haluaa osoittaa vääränlaisille ihmisille oman näkökulmansa ja uhripainotteinen haluaa mahdollisimman pian kotiin turvaan.

Mikään näkökulma ei ole täysin väärä. Ne palvelevat eri energioita. Kaksi on rakentavia ja kaksi on säilyttäviä tai hajottavia. Mitkään niistä eivät hyödy suoraan toisen energioista. Toki jokainen voi oppia toisen energiasta ja tasapainottaa omaansa, ettei se pääse liian kauas tasapainopistestä. Me kaikki tarvitsemme jokaista näistä, mutta jokin piirre usein pääsee niskan päälle.

Seikkailijan ja konfliktisen energia virtaa vuolaana. Velvollisuus ja uhrienergia on jähmeämpää. Viimemainitut ovat heitä, jotka masentuvat ja lamaantuvat. Ensimmäiset taas ovat heitä, jotka joutuvat vaikeuksiin ja umpikujiin seuratessaan impulssejaan.

Kun opimme, että nämä ovat elämämme valintojen summauksia, uusilla valinoilla voimme tasapainottaa vanhaa ja oppia aidosti tasapainoa, meillä on mahdollisuus löytää ikkuna, joka ei vääristä näkemäämme. Tori on aidosti täynnä seikkailua, tarpellista asiaa, meille vääriä asioita sekä oikeasti uhkaaviakin asioita. Kaikille on paikkansa ja me voimme valita minkä otamme vastaan.

Elämä on kuin vanha puinen silta. Kansilankkuja on vaihdettu aikojen saatossa. Osa on hyviä, osa hyvin huonoja. Osan kunnosta ei ole varmuutta. Kävellessämme tuota siltaa, osa meistä bongaa heti vahvat lankut ja hyppii reippaasti niitä pitkin. Osa meistä keskittyy kauhistelemaan lahoja lankkuja eikä oikein etene yhtään. Osa ei viitsi jalkoihinsa katsoa, vaan kävelee taivaita tuijjottaen.

Edelleenkin on kyse siitä, kuinka olemme oppineet siltaa katsomaan. Voimme aina oppia uuden tavan edetä. On tyhmää olla ottamatta oppia heiltä, jotka osaavat. Osaamattomuus on vain harjoituksen puutetta, ei mitään olemuksellista, miksi ego sen haluaa pukea.

Tasapaino edellyttää nykyhetken löytämistä. Juuri nyt on käsillä jotain. Tähän hetkeen ei kannata tuoda mitään sellaista, joka vain kuormittaa, eikä vie tämän hetken asiaa etenpäin. Olemme luojia, emme menneisyden kuormankantajia.

Kun joku meistä juuttuu vain yhteen orientaatioon, hän yrittää vetää muut samaan, eikä suostu kuulemaan muusta. Lähellä olevien kilttien ihmisten ongelma on se, että he sopeutuvat pikkuhiljaa tuon yhden orintaatioon ja alkavat sammuttaa omaansa. Kumpikin kärsii, toinen juuttuu yhä syvemmälle omaan orientaatioonsa, koska ei saa riittävästi kysenalaistavaa haastetta, joka riittäisi pitämään tasapainon yllä. Toinen menettäessään oman orientaationsa ja luisuessaan toisen yhä syvemmälle yksipuoleistuvaan orientaatioon.

Niin moni kiltti ihminen on näivettynyt yksipuoleisen mustan aukon energiaimussa. Ykispuoleiset ihmiset tarvitsvat kilttejä ihmisiä, jotka sietävät heidän yksipuoleisuuttaan uskoessaan ihmisen yleisen hyvyyteen. Normaalit, ei kiltit ihmiset eivät yleensä jaksa yksipuoleisten ihmisten rajoittuneita näkemyksiä ja toimintatapoja, vaan ottavat etäisyyttä.

Kilttien ihmisten ei tarvitsisi alistua vääristyneisiin suhteisiin, vaan heidän kuuluisi oppia irroittautumaan. Kilttien ihmisten oikea paikka on toisen kiltin ihmisen seurassa, joka ei ole yksipuoleisuuteen juuttunut, vaan kykenevä kysenalaistamaan omat uskomusjärjestelmät. Toki vääristymiä voi olla, mutta kyky niiden haastamiseen kuuluu olla vielä löydettävissä.

Vääristynet ihmissuhteet voivat viedä kauas oman itsen normaalitilasta. Kaikki kauneus, raikkaus ja virtaavuus voi olla haudattu syvälle piiloon yksipuolisen orientaation tieltä. Mutta se kaikki on yhä löydettävissä, kun sille annetaan tilaa ja turvaa, sitä mitä yksipuolinen uhkatila ei ole koskaan pystynyt antamaan.

Heikkous (uhrius)pyrkii kompensoimaan itseään vallan avulla. Velvollisuus pyrkii kompensoimaan itseään saavuttamisen ja menestyksen avulla. Seikkailijuus pyrkii konpensoimaan itseään rakkauden avulla, Konfliktiuus pyrkii kompensoimaan itseään oikeutuksen ja totuuden tarinoilla.

Kun ihminen on löytänyt keskipisten ja tasapainon, hän on rakkaudessa, hän on totta, hän kykenee luomaan runsautta ja hän on tasavertainen osa olemassaoloa. Ei ole tarvetta olla muuta, mutta kaikki ovet auki kehittymiselle osana kaikkeutta.

Tunnista tilasi. Oletko juuttunut yhteen orientaatioon? Oletko juuttunut ruokkimaan yksiorientaatioisen yksipuoleistumisen umpikujaan johtavaa polkua? Pysähdy. Kykenetkö löytämään kaikien orientaatioiden keskipisteen? Voitko kuvitella keskipisteen ja olemisen siellä? Tasapaino ja rauha. Seikkailun, velvollisuuksien, konfliktin ja uhriuden orintaatiot näkyvissä, mutta mikään ei vie koko näkymää. Sinä hallitset, sinä valitset.

Jokainen vastaan tuleva olento on samassa hauraassa valintapisteessä. Jokainen olento kamppailee samaa kamppailua. Kun tiedostat ja tunnistat tilanteen, olet siinä toimintakykyinen subjekti, et ajelehtiva ajopuu. Tiedostat, että vieraat orientaatiot ovat niitä, jotka koet uhkaksi. Koska et niiden aluetta ole ottanut elämääsi opittavaksi. Lakkaa itsesi pienentäminen, opi koko ihmisen alue. Ääripäihin ei tarvitse mennä, riittää, että opit keskialueet, missä hedelmällinen alue sijaitsee.

Ja muista, että vaikka löydätkin keskialueen, sinulla on oma omanlainen toiminnan orientaatioalue, jossa olet parhaimmillasi. Etsi saman alueen ihmisiä ympärillesi, niin huomaat, kuinka virtaavaa ja yksinkertaista elämä voi olla!