Henkistä kypsyyttäni ja sisäisiä lohikäärmeitäni olen kartoittanut nyt Stevensin kirjan avulla. Vaikuttaisi, että olen jo aikusmainen, vaikka minulla onkin vakavia ongelmia ihmisten kanssa seurustelussa.  Niihin ongelmiin kyllä vaikuttavat nuoruuteni ihmissuhteet, jotka eivät olleet oikein kypsiä.Kaikki perustui toimintaan ja tekemiseen, eikä kukaan osannut tulla toimeen tuntemustensa kanssa, ne hylättiin liian vaikeina. Jos asioista yritti puhua, törmäsi aina tylyyteen, kieltämiseen tai torjutaan. Vanhempana nämä mallit aiheuttavat reilua epävarmuutta oikeista toiminta-tavoista. Kova kaipaus läheisyyteen olisi olemassa, mutta malli toisten ihmisten käyttäytymisestä on iskostunut solumuistiin, joten toisten häiritseminen omilla tuntemuksilla on tuomittavaa.

Unelmana on  aina ollut löytää sielun sisar, joka osaa olla yhtä haavoittunut, mutta halukas nöyränä yhdessä opetellen kasvamaan sekä kasvattamaan kummastakin tasapainoinen ihmisolento, joka tulee toimeen niin itsensä kuin ympäristönsäkkin kanssa.

Kuten sanottua, kasvuun tarvitaan keppiä ja porkkanaa. Mutta voiko pelkillä porkkanoillakin pärjätä?

Minusta suuttuminen ei koskaan vie asioita haluttuun suntaan. Asioista voi olla erimieltä ja sen selkeästi sanoa. Mutta suuttuminen ei vie asioita eteenpäin, se aiheuttaa aina vastareaktion ja itse asia unohtuu. Ihmiset ymmärtävät asioita ja sanoja aina omista lähökohdistaan ja historiastaan. Ajatusten ja kuvien hahmottaminen viestiteknisten ongelmien takaa on tärkeintä. Se vaatii tietoisuutta ja kärsivällisyyttä. Jopa jankkaamista ja taantumista hyvinkin kauas itse aiheesta. Mutta sitten ymmärryksen löydyttyä palkkiokin on uusi löydetty saari kartan valkeilla alueilla. 

Jos suhteessa ei ole valtataistelua, vaan vilpitöntä halua yhdessä löytämiseen niin heikkona kuin vahvanakin, niin se avaa kehitykselle huikeat näkymät. Se vaatii kyllä uskallusta näyttää omat heikkoutensa ja vastaavasti toiselta kyvyn olla äärettömän hienovarainen ja armelias toisen heikkouksien edessä. Mutta näitä heikkouksia yhdessä työstetäessä, ne alkavat muuttaa muotoaan ja lopulta kääntyvät vahvuuksiksi, kun ne saadaan työstettyä läpi.

Tällainen elämä vaatii molemmilta suunnilleen samaa kehitystasoa. Pienikin epärehellisyys tai hyötyminen itsekkäästi toisen rehellisyydestä nostaa heti kaverin suojauksia. Jos siitä tulee tapa, on toinen pian muurien takana piilossa ja tavoittamattomissa.

Valitettavasti kulttuuriin kuuluu kisailu ja pikaisen hyödyn tavoittelu. Niillä lähtökohdilla ei sisäistä hyötyä saavuteta. Tosin ei sitä aina kaivatakkaan, vain silloin, kun joskus sisäinen valo välähtää olosuhteiden tuoman tilanteen ansiosta.

Valoa yöhön.