Mitkä kaikki voimat ohjaavat elämäämme ja laajemmin myös koko planeetan tapahtumia?  Jumala, Saatana, sattuma vaiko ihan ihminen itse? Näille elementeille voidaan antaa muitakin nimiä kun Jumala tai Saatana, mutta tärkeintä on tietää kunkin lähteen vaikutus ja toimintaperiaate.

Yksilön elämään vaikuttaa myöskin ulkopuoliset voimat. Niin usein tapahtumat etenevät lukuisten äärimmäisen tarkkojen oikea-aikaisten "sattumien" ketjuna, jota ei millään sumealla logiikalla voida selittää.  Onnettomuus syntyy kymmenien erillisten muuttujien täydellisellä yhteispelillä kaikkien palasten toimiessa täysin itsenäisesti. Sekunnin kymmenyksen ajoituksella.

Ihminen itsekkin luo todellisuutta, pelkäämällä saa asioita toteutumaan, mutta osa tapahtumista on täysin ennalta arvaamattomia, puun takaa tulevia. Tietysti, jos yksilö haluaa muutosta, ihan mitä vaan, elämä voi inspiroida jotain mikä herkästi irtoa.

Ihmisen elonkierrosta olen sitä mieltä, että olemme ikuisia olentoja, vaikkakaan emme samana persoonanan, kuin nyt. Elämme useita elämiä erillaisissa muodoissa. Olemme jumalan sirpaleita, alkuräjähdyksessä erillemme joutuneita, jotka pikkuhiljaa kehittyvät ja kokkontuvat kohti täydellisyyttä, mitä se sitten onkaan.

Niin, meihin vaikuttaa jumalallinen voima henkemme kautta, ihmisten ryhmäsielu alitajunnan  kautta, ihmisyyden viettipuoli jostain ja vielä konkreettisen elämän vaikutukset. Lapsuuden kokemukset, kasvatus. Ihmiset, joiden kanssa olet elämäsi aikana ollut tekemisessä, kaikki lukemukset ja visuaalinen viihde.

Näistä kaikista tulee se suunnaton ristipaine, josta sinun minäsi kokoaa oman kuvansa. En näkisi näistä mitään vaikutusta suoranaisena pahana. Monikin vaikutus on haitallinen, se rajoittaa tai vääristää kasvua. Estää näkemästä tai kehittymästä, voi aiheuttaa ympäristöön huonoja vaikutuksia.

Hyvänä pitäisin raamatullisen rakkauden määritteiden mukaisia vaikutuksia, iloa, luovuutta ja kehittymistä. Avautumista ja lempeyttä.

Huonona pitäisin pelkoa ja sen johdannaisia, erillisyyden harhaa, kilpailua, ahneutta ja tasapäistämistä. Sulkeutuvaa ja eristyvää.

Ihminen on laumaeläin joka samaistuu ryhmäänsä, jossa tyhmyys tiivistyy. Toisaalta, missä ryhmä kokoontuu hyvyyden nimissä, siellä myös rakkaus on kanssamme.

Kaikissa elämäämme vaikuttavissa aspekteissa on hyvyyteen johtava reuna sekä toisella laidalla pikavoittojen reuna, jolloin ehkä saamme jotain tyydyttävää heti, mutta kokonaisvaikutus on pidemmällä tähtäimellä huono meille ja muille.

Olen sitä mieltä, että jokaisessa asiassa on palanen totuutta, kun se suhteutetaan ja ymmärretään kokonaisvaltaisesti. Kaikki uskonnot ovat oikealla asialla, vaikkakin toteutus ja tulkinnat voivat olla vinoutuneita.

Pelko on joskus voinut olla se tuki, jonka turvin heikko ihminen on saanut pidettyä kiinni kasvun turvaavista ohjeista ja menetelmistä. Mutta jossain vaiheessa pelko muuttuu kasvun esteeksi, se ei anna rakkaudelle tilaa. Kun pelko on käytetty hyväksi, siitä voidaan luopua. Niinkuin muistakin ihmisyyteen kuuluvista huonoista ominaisuuksista.

Minussa elää ihmettelevä, rakastava, lempeä mutta pelkäävä olento, joka haluaa elää oikein. Haluaa auttaa ja rakastaa, mutta ei tunne pelisääntöjä ja jää siten aina vähän pihalle. Sääli sinäänsä, tuntisin, että minulla olisi paljon annettavaa samankaltaisille lempeille elämäntyöntekijöille.

Ajatus katkeili taas useamman kerran kesken kaiken. Taisi pointti hukkua monessa välissä, mutta otetaan toisen kerran paremmalla hengellä.