Jäi sanomatta edellisessä, kuka meitä elää. Maailmankaikkeus on luonteeltaan saalistava (Carlos Castaneda). Ympäristö vaatii meiltä sopeutumista, tiettyä käytöstä riippuen tilanteesta ja ympäröivistä ihmisistä. Mikäli kieltäydymme sopeutumasta, kehitämme puolustusmekanismeja. Joka tapauksessa muodostamme malleja, joiden mukaan pärjäämme kulloinkin esiin tulevissa tilanteissa. Koska nämä mallit juontavat usein juurensa lapsuuteen, emme tietoisesti enää tunnista niiden lähteitä.

Näistä mekanismeista muodostuu ajan saatossa kokonaisia persoonia. Meillä on työeläämää varten oma persoona, anoppia varten oma persoona ja onnelliseen perhe-elämään oma persoona. Onnettomaan perhe-elämään otamme mallin myöskin jostain.

Näissä persoonissa tietoisuus on aina hieman eri kohdassa kokonaista tietoisuuden kenttää, ihmisen aluetta. Jossakin persoonassa korostuu järki, jossain tunne, jossain eläimellinen osuus ihmistä. Kun ihmiseltä kysytään sama kysymys erilaisessa persoonallisuus tilassa, voi vastaus olla aivan erilainen. Näkemys asioista voi olla erilainen, jopa ristiriitainen. Silti ihminen on aivan normaalin terve.

Siispä kuka minä olen? Olenko se viileän järkevä anopin lempilapsi joka on aina luotettava ja vastuuntuntoinen? Vai olenko se sikamainen mies, joka ei osaa tehdä mitään oikein kotona? 

En voi olla molemmat, koska ne ovat aivan eri ihmisiä. Tai sitten minä olen jotain muuta, en sitä mihin kulloinkin satun samaistumaan. Elääkö minussa loisena persoonallisuuksia, jotka minuun on asettunut asumaan lapuuteni loukkaavissa tilanteissa, koulun nöryyttävissä ympyröissä. Orpuden hetkinä uusissa tilanteissa, jotka olisivat vaatineet tukea ja ohjausta kasvun vuosina.

Aiheuttavatko persoonallisuutesi osat sinulle tilanteita, jotka oikeasti haluaisit menevän toisin? Pystytkö elämään avoimesti kaikissa tilanteissa? Tiedätkö oikeasti mitä haluat, vai yritätkö vain selviytyä?

Meihin on ladattu paljon toiveita ja malleja, joilla pitäisi elää. Meitä ei opeteta löytämään itseämme. Annamme elämämme yhteiskunnan koneistolle ja haemme unelmamme Kauniista ja Rohkeista. Meillä ei ole aikaa itsellemme eikä edes mallia siitä, mitä voisimme olla.

Väitän, että sinä elä elämääsi vain noin puoli tuntia päivässä, jos olet onnekas. Muun ajan elämääsi elää "työmies", "perheenisä", "kunnon duunikaveri" ja "väsynyt työn sankari". Niissä on palasia sinusta, mutta sinulla ei oikeasti ole sananvaltaa siihen, mitä ne persoonat tekevät.

Mutta kun tietoisuus herää ja pääset yhteyteen muiden heränneiden kanssa, sinulla on mahdollisuus tehdä elämälläsi ihmeitä.

Mietippä sitä.