Meitä on moneksi. Olen huomannut, että ihmisillä on muutama perustavanlaatuinen suhtautumistapa ero, joka määrittää kovin heidän käyttäytymistään.
-minä olen ok, muut pyrkivät hyötymään minusta. Jos jokin, mitä muut ilmaisevat, ei ole sopusoinnussa oman ajatusmaailman kanssa, koen sen hyökkäyksenä itseäni kohtaan. Miehet ovat sikoja ja naiset narttuja, elleivät toisin osoita. Muilla on oikeus kuulla ikävä totuus suustani. Muilla on velvollisuus huolehtia hyvinvoinnistani.
-minä en ole ok, muut ovat ok. Koska muut tietävät asiat paremmin, on parempi myöntyä ja mennä muiden mukana. Tahto tulee lainattua aina muilta. Nämä ihmiset voivat haaveilla kaikesta, mutta eivät yleensä tee mitään muuttaakseen asioita. Myös itsensä kehittäminen on miltei mahdotonta, ellei toinen tahtoihminen vie heitä mukanaan.
-Minä en ole ok, sinä et ole ok. Mikään ei ole oikein hyvin. Järjestelmä mättää, eikä millään ole enää väliä. Eikä mitää voi tehdä asioiden hyväksi. Parasta varmistaa oma ruokaketju.
-Minä ole ok, sinä olet ok. Tämä olisi se perusterve lähtökohta, johon meidät pitäisi kasvattaa peruskoulussa ja vaatia kympin arvosanaa. Minä olen arvokas ja sinä olet arvokas. Voimme olla erimieltä, mutta voimme keskustella asioista oikeasti, piiloutumatta marttyyrin tai messiaan kaavun alle. Meillä on heikkoutemme ja vahvuutemme, mutta voimme auttaa toisiamme elämään hyvin.
Tätäkin asiaa on lainattu jostain. En vaan muista mistä.
Asiaa voidaan havainnollistaa vielä esimerkillä.
Kun sattuu vahinko, kaupassa kaatuu tavarahylly, eri ihmistyypit reagoivat eritavalla.
- kuka teki tämän, kuka on syyllinen, hänet pitää heti haukkua!
-sainko minä tämän aikaan omilla toimillani? Mitä voisi tehdä tilanteen korjaamiseksi?
-nyt kävi jollekkin vahinko, voisinkohan auttaa mitenkään?
-Hahhaa, sattuu sitä muillekkin vahinkoja. Nyt on oma päivä pelastettu.
Tämä on tietysti karrikoitu esimerkki, erilaisissa tilanteissa ihmiset reagoivat aina hieman eri tavalla, mutta ehkä jonkilainen perusvire omasta mallista vaikuttaa usein taustalla.
Vaimo tykkää lykätä syyn joka asiasta muille. Mies tapaa ottaa syyn niskoilleen joka asiasta. Onko tämä pari siis täydellinen?
Varmaan niin kauan, kun kumpikin osapuoli pitää tilannetta normaalina ja tyydyttävänä. Mutta kun he tapaapat muita ihmisiä, jotka ovat tämän draaman ulkopuolella, heistä tilanne vaikuttaa oudolta. Eivätkä nämä ihmiset osaa pian enää muuallakaan käyttäytyä kun omien piirteidensä mukaan. Molemmista kasvaa epäsosiaalisia kumajaisia.
Miks näitä pohdit, oi ihminen? No, parinmuodostus on sattumanvaraista/ kohtalonomaista/ järjetöntä/ tiedostamatonta nykyään, kuten muinakin aikakausina. Kun ei tuneta itseä eikä toisia, niin heitetään arpaa. Rakastuminen on hieno asia, jossa hormoonit jyllää ja flow virtaa. Sopivissa olosuhteissa rakastuminen tapahtuu kenen vaan välillä. Kun prinssi sattuu näyttäytymään huonossa valossa, valitaankin puolisoksi sammakko.
Nyt kun uskon saaneeni hiemen enemmän tiedostusta siitä, millaista kaveria tarvitsisin, haluaisin tehdä parempia valintoja. Nykymuodin mukaan vertaan naista autoon; jos haluan Ford Escortin, en valise Toyotaa, vaikka se hyvä auto omassa lajissaan onkin.
Kun olen kiltti, en valitse dominaa. Yritän hake kilttiä. Kun tykkään pyöritellää outoja ajatuksia, haen sellaista jota kiinnostaa samat asiat. Turha tarttua sellaiseen, jota filosofia puistattaa, vaikka muutoin kipinät lentäisivätkin.
Niin, ja puhun vain omasta puolestani, muut saavat tehdä ihan mitä huvittaa tai olla tekemättä.
Kaikesta huolimatta, valoa kohti!
