Eläminen jatkuu. Vaikka se ei omaa olekkaan. Monenlaista ajatusta kulkee läpi pään, väsymys vaatii muuttamaan suuntaa. Se on yllätävän vahva vaikutus, mitä toisten sinuun kohdistama latistus saa ihmisen todella painumaan kasaan ja muuttumaan latteaksi. Minä en ole niin vahva, että voisin torjua läheltä tulevan myrkytyksen, ihmiseltä, jonka pitäisi olla minun lähin turva. En tiedä, kuinka moni on oppinut riittävävn vahvuuden ja mistä, että voisi olla itsessään vahva pitääkseen päänsä lempeänä pystyssä, kun nenää potkitaan.

Varmaankin ihmiset, joilla on oikeita ystäviä, joiden kanssa asioita jaetaan, saavat tukea toisiltaan. Saavat peilattua asiansa ja muodostettua oman kuvansa vahvemmaksi ja sosiaalisesti kestäväksi.  Jos asioita pyöritellään vain kahdestaan, lopputulos on kahden mielipiteen yhdistelmä. Se voi päteä hyvin kahdestaan, mutta muiden kanssa se ei välttämättä kestä.

Minua harmittaa, että minulla ei ole ollut mahdollisuuksia ystäviin. Kun on parisuhde, kaikki huomio on vaadittu puolisoon. Mustasukkaisuus on vaatinut kuolettamaan muut kontaktit ulkomaailmaan. Muutamaa sukulaista siedetään kerran vuodessa moitteiden kanssa. Harrastus ja työ tuovat kuitenkin tavallisia ulkopuolisia kontakteja.

Ei sosiaalisessa yhteisössä kasvaneena ystävyys ja jakava rakkaus ovat olleet suuret kaukaiset unelmat. Itseensä käpertyneenä suojaa hakevat ja sulkeutuneet läheiset ovat läsnä, mutteivät oikeasti tavoitettavissa. Eikä näillä taidoilla taikaa murreta, vaikka kaiken näkisinkin.  Jos vain kaltaiseni kohtaisin, opettelisin rakkauden loitsut ja rakkaani kanssa jään sulattaisin.

Mutta mikä on nykytilan tarkoitus? Pitääkö minun opetella taistelemaan vaimoni sortoa vastaan? Löytää lempeät aseet vaiko opetella samanlainen henkinen väkivalta? Onko vaimoni tarkoitus eristää minut muista ihmisistä? Miksi, onko minulla vielä muuta tehtävää edessäni, johon minua valmistetaan?

Vai onko minun vain ilmoitettava tahtoni, nyt loppuu avioliitto, minä tahdon rakkautta.

Ainoana lapsena kasvaneena ilman päivähoitoa, muodostuu elämän kuva aika erilaiseksi, kuin useamman sisaren kanssa kasvaen. Tahtojen taistelu sisarten kanssa koulii elämää varten. Kun on yksin aikuisia vastaan, jää helposti yksin mielipiteineen, eikä osaa niitä oikein jakaa tai puolustaa. Vertaiskokemus jää vajaaksi, on vain huonompi tai parempi.

Miksi tällainen kupla on ylleni puhallettu? Miksi edelleen vedän puoleeni ei-sosiaalisuutta, vaikka sydämmeni pakahtuu rakkauden tilaa hakiessa? Kotona sitä joutuu suojautumaan lapsenkin kanssa, koska minun menetelmät eivät sovi meidän perheelle. 

Mikä vetää kaunosieluisen tytön kasvoille suojauksen ja kääntää pään, kun kävelen kadulla vastaan? Mikä sammuttaa silmien tähdet siltä kaipaavalta naiselta, joka tanssipaikalla vieressä sattuu seisomaan?  Mikä ohjaa keskusteluja väärille urille, kun yritän sinua tavoittaa?

Kun näen upean naisen, joka on läsnä arkisessa olemuksessaan, sykähdyn rakkaudesta, mutta samalla alan jo tuntea riittämättömyyttä. En pysty antamaan sitä kaikkea, mitä nykymaailma vaatii. Olen vain rakkauden renki, en mikään tosimies. Mutta ehkä opin kuitenkin pikkuhiljaa tarjoamaan omaakin vaatimatonta ja erillaista mahdollisuutta, ehkä se jotkakuta kutkuttaa.

Kutikuti