No niin, miltäpä elämä maistuu parin promillen humalassa? No, tekisipä mieli haastaa Jeesus ja Muhamed spiritus fortus kisaan. Kuka pitää lihansa kurissa ja henkensä kirkkaana?  Kyllähän minä olen rienaaja, helppo rienata, kun ei kysyjä vastausta saa. Mutta ei tarkoitus ole olla ilkeä, kysyä ja hakea oikeaa vastausta vain. Kyseenalaistaa, jos en jotain ole oikein käsittänyt. Voin olla väärässä ja eksynyt. Mutta aiheuttaako se ikuisen kadotuksen vai oikeuttaako se oikeaan vastaukseen?

Onko se minun häpeä, että minulle ei ole kasvatusta ollut tarjolla? Onko minun vastuulla isieni teot kolmanteen polveen? Minun on katkaistava  häpeän ja nöyryytyksen ketju. Ei enää minun tyttärelle!

Minun on elämä, voima ja kunnia. Minun ei tarvitse kiinnittyä ihmisiin, jotka eivät halua oppia lentämään, joita vapaus kahlitsee. Jotka eivät usko Jumalaan itsessään, vaan hakevat hyväksynnän vääriltä Jumalilta, toisiltaan.

Minun ei tarvitse hoke samaa mantraa kuin miljardin muiden kärpästen; paska on hyvää!

Mnä tykkään friteeratusta eväästä, eihän se ole terveellistä, mutta maistuu minun nystyröissä. Siitä ei tarvitse kaikkien tykätä.

Voisin perustaa Haitille ihmisten paikan. Jos minulla olisi rakas, jonka kanssa osaisin elää, kuinka unelma ja elämä kohtaa, tekisimme paikan, jossa halukkaille ihmisille opetettaisiin sana kerrallaan, kuinka yhdessä toimitaan. Ilman, että Baabelin kirous pääsee sotkemaan, miten yhteys toisiin ihmisiin luodaan, kuinka löydetään perusminuus, jota Maya ei sotke, kuinka löydetään polku ihmiseltä toiselle.

Minun tehtäväni ei ole viljellä maata, minun tehtäväni ei ole rakentaa koteja. Minun tehtäväni on löytää ihmisyys ja tapa, jolla ihmiset löytävät Jumalallisen yhteisyytensä.

Mutta kuinka pääsen tehtävääni kiinni? En ole löytänyt itseäni, en ole löytänyt edes yhtä ystävää.

Tänään näin kaupungilla naisen, kontakti kesti 0,2 sekunttia, mutta tiedostava nuori pieni mainen katsoi minua ja otti tiedostavan perusilmeen. Ei torjunut minua, muttei ottanut vastaankaan. Tiedosti minut, tiedosti tehtävänsä ja ilmoitti suorittavansa sitä vakaasti. Luultvasti tietoisesti ei edes noteerannut tilannetta. Mutta kiitos niistä hetkistä! Toivon sinulle hyvää elämää. Olen lähettyvillä, jos tarvitset minua.

Epätietoisuus jatkuu. Tiedän, että monessa arkisessa asiassa olen heikosti kehittynyt, mutta jossain spesifisessä asiassa olen aikaani edellä. Olenko hyvä vai huono? Vallankumous syö yleensä lapsensa. Nerous löytyy vasta post mortum. Aika tarvitsee aina edelläkäviänsä, kehityksen jarruttaja ja nykyiseen tyytyjät.

On aina suuruudenhulluja, pienuudenhulluja ja keskinkertaisuuden hulluja. Kuka heistä on paras?

Lapuudessani koulussa vallitsi innokkuuden vastainen henki. Jos joku oli innostunut jostain, siitä seurasi kiusottelua. Niinpä kukaan ei oikein ottautunut mihinkään. Kaikki vain suorittivat vähän väkisin annettuja velvotteita. Voi olla, että monelle se oli luontaista, mutta minä jouduin aina jarruttelemaan itseäni. Niin moni asia kiinnosti ja innosti, mutta lojaalisuudesta muihin, pidin asiat omana tietonani. Kätkin oman luontoni.

Niinpä luontoni on edelleen piilossa. Harrastukseni kautta jotain pulppuaa esiin, mutta se on vain yksi mahdollinen esiintymismuoto. 

itseasiassa minulla ei ole itsellä valtavan vahvaa kuvaa siitä, mitä tahtoisin tehdä. Yleensä lainaan muiden tahtoa ja unelmia, joita lähden viemään eteenpäin. Omat unelmat on niin erikoisia, ettei niihin saa kavereita. Ja minä olen nimenomaan ryhmätyöskentelijä. Itsenäiselle työlle ei näy olevan siunausta. Ja kuten kaikilla muillakin, motiivi kaikkeen on tulla rakastetuksi. Ei minun unelmilla ole mitään arvoa, jos niistä ei ole iloa muille kuin minulle itselle.

Monenlaista ennustusta ja tulkintaa on minunkin elämästä annettu. Pitäisi ehkä päivittää. Nyt viihdehoroskoopit ennustavat muutosta. Sitä olen itsekkin hakemassa. Hurjimmassa tapauksessa kaikki muuttu. Perhe, työ, harrastukset. 

Nyt teen tavallista työtä, itseasiassa kahtakin. Haluaisin lähteä henkisemmälle polulle. Ehkä opiskella filosofiaa, psykologiaa tai jopa teologiaa. Henkiset koulutukset kiinnostaisivat, mutta rakkaudellinen potku tarvittaisiin sysäämään pallo  pyörimän. Nyt se olisi taloudellisestikkin mahdollisuuksien rajoissa. Harmi, ettei tätä kukaan lue, tämä  kuitenkin kertoo minusta enemmän, kuin mikään muu olemassa oleva. Joku, joka tarvisisisi tämänkaltaista vaikutusta ympäristöönsä, voisi sen täältä ottaa haltunsa.

Niinpä menee humalat hukkaan. Ei tee mieli tapella eikä sekoilla päättömänä. Tekisi mieli pohtia elämää rakkaudessa. Kaivella syntyjä syviä ja antaa rakkauden virrata osallistujien kesken. Olenko minä viallinen?

Aika iso hali, jos henki se haluaa vastaanottaa.