Uusi aikakausi on alkamassa henkilökohtaisessa olevaisuudessa. Vaikuttaa siltä, että vihdoin voin alkaa irroittaa otetta omasta käpertyneisyyden piiristä. Avaruuteni laajenee ja voin antaa läsnäololle ja luovalle toiminnalle uutta tilaa. Voin aloittaa opiskelun, kuinka ihmisten kanssa eletään ilman pelkoa ja varuillaan oloa. Voin opetella antamaan ja saamaan anteeksi pelkän häpeän sijaan.

Mielenkiintoista nähdä, onko minuuteni vain pelkojen aiheuttamien rajoitusten ja ehdollistumien kokoelma, vai onko minussa oikeasti vahvuutta elää rakkaudessa muiden samoin suuntautuneiden ihmisten kanssa.

Tiedän, että kaikissa ihmisissä on ainekset kosmiseen rakkauteen ja kansanmurhaan. Valinnat ohjaavat kutakin kohti omaa totuutta. Ne, jotka tiedostavat valintojensa mahdin ja toimivat sen mukaan, kohti hyvyyttä, ovat minun henkistä perhettäni. Haluan auttaa lempeästi muita kohti omia päämääriään. Toivon, että armollisia ystäviä siunautuu minunkin polkuni reunuksille. Vaikka ei omaksi rakkaaksi, edes sydämmelliseksi ystäväksi.

Monessa treffi-ilmoituksessa ilmoitetaan, että terapeutiksi en halua kenellekkään ryhtyä. Parin pitää olla valmis ja täydellinen. Jos ongelmaa on, niin rahalla saa virallista terapiaa. Niinpä. Kukin huolehtikoon omasta yhteiskuntakelpoisuudestaan ja muodinmukaisuudestaan. Jos ei tasapäistys ole peruskoulutuksessa tepsinyt, niin hyppää seuraavaan ilmoitukseen.

Minä haluan olla terapeuttisi! Se on elämän suolaa. Mutta terapian ei tarvitse olla negatiivisyydessä rypemistä eikä pelkkää mollaamista. Se voi olla kipeää, jokaisessa valinnassa, mielipiteessä, kiistassa ja ongelmassa on vähintään kaksi puolta. Ongelmissa on osapuolia, jotka kukin olisi voinut tehdä erilaisia ratkaisuja ja vaikuttaa tapahtumiin positiivisesti. Usein olosuhteet, perinteet ja ulkopuoliset ihmiset vaikuttavat tapahtumiin, ehkä jopa kohtalo, Jumala ja muut voimat.

Kaikki kokemukset antavat kuitenkin lahjansa. Vaikeudet ja kärsimyksetkin kasvattavat, vaikka niin voi tehdä myös onnellisuus ja intohimoisuus. Edelleen voimme valita, kummalla tavalla haluamme kasvaa. Ehkä olen halunnut kokea sen vaikeuden, olen hiipunut varjoksi. Nyt voisin astua valoon, ojentaa käteni, haluaako kukaan siihen tarttua? Haluan elää positiivisesti, kohdata vaikeudet positiivisina haasteina, en kärsimyksenä. Haluan antaa ympärilleni ihmisille rakkautta, en pelkoa ja velvollisuuksia. Katkaisen sukupolvien kärsimysten ketjun. Olemme vapaat, vastuulliset, mutta vapaat tekemään elämämme oman näköiseksi.

Onhan siinä oma riskinsä tulla äkkiä valoon ja vapauteen. Velvollisuuksien taakka katoaa ja tulee vapaus tehdä tehtävänsä oman harkinnan mukaan. Kaikki houkutukset ovat käsillä. Viettelykset ja huijjarit. Osaanko suunnistaa mitenkään avarassa ihmisviidakossa?  Osaanko sanoa ei, jos ystävyys karkaa moraalini ulkopuolelle? Kuinka lähelle kaltaistani ihmistä on varaa etsiä? Mistä löydän edes alkeellisen läheis- tukiverkon? Olenko edelleen liian outo kaikille muille?

Niin. Katsotaan.