Kun ihminen eroaa pitkästä liitosta, liitosta, joka on vaatinut kaikkien ulkopuolisten ystävyyssuhteiden kuolettamisen vain pinnalliselle pikasuhdetasolle, kuinka siitä lähdetään herättelemään uusia oikeita suhteita? Deittipalstoilla halutaan tutustua hyvin eronneisiin, eli mikäli erosta on alle vuosi, ei mitään jakoa, tai jos exän kanssa joutuu lapsen kanssa palloilemaan, niin ei sovi. Eli eron jälkeen pitäisi olla itsekseen vuosi ja myllätä kaikki ajatukset omassa päässään?

Juuri erossa tukea ja ystävyyttä tarvittaisiin, mutta siihen saumaan kukaan ei halua sekaantua. Onhan se tietysti riskialtista ja siinä tuntemukset helposti heittää nurkasta tosieen. Mutta jos kypsät ihmiset ovat eron tiimellyksessä tutustumassa uusiin ihmisiin, syntyy helposti todella vahva suhde, koska eroaja on usein juuri paljaimmillaan. Haavoittuva ja aidosti tukea hakeva. Tässä vaiheessa saatu  tuki synnyttää luottamuksen, joka painuu alitajuntaan ja kumpuaa vastavuoroisuutena tilaisuuden tullen.

Onhan eroryhmät ja ammattiauttajat, mutta aina oikea rehellinen ihmissuhde olisi terveellisempi vaihtoehto ja siinä kriisi tulisi käsiteltyä ja purettua oikeiden ihmisten kanssa ja molempien hyväksi.

Minusta miehenä tuntuu, että itseni luontoisen naisen kanssa asioita olisi parasta käsitellä. Se ei tarkoita, että siitä pitäisi heti automaattisesti tulla uusi parisuhde ja seksisuhde. Se voi olla tutustumista, ystävystymistä ja jos yhteys toimii, niin siinä voi olla jatkuvuutta ja myöhemmin mitä vaan, mikä kummallekkin sopii.

Itse olen valitettavan kronkeli, kaverin pitäisi olla syvällisiä keskusteluja rakastava ratkaisukeskeinen ja positiivinen ihminen joka sietää erilaisuutta ja keskeneräisyyttä.  Se vaikeuttaa kovasti etsintää. Ja omat utopistiset ajatelmat, joita näissä jutuissa esittelen, pitävät minut anonyyminä, etten julisesti esittele itseäni kaikille alastomana.

Nyt alkaa ajatus haihtua maallisen elämän kutsuun.  Mutta palaan asiaan, jos elämä suo.