Tänään illalla nautin kuulaasta avaruudesta ja tähtitaivaasta iltakävelyllä. Pidentynyt päivä antoi vielä valoaan horisontissa, mutta tähdet loistivat kirkkaasti. Hain tuttuja kuvioita ja etsin uusia. Kävelin rauhalliseen metsänreunaan ja kokeilin avautua avaruudelle. Ego haluaisi aina jotain suurta ja merkittävää. Mutta en kyllä kokenut mitään sen kummempaa. Tähtitaivas on aina nautittavaa seuraa.

Loman loppu alkaa painaa. Tosin arkeen se suuri muutos pitääkin rakentaa, että osaisin kohdata ja olla läsnä. Tehdä jokahetkestä ainutlaatuisen. Lomaan tulee aina suuria paineita ja myös pettymyksiä, kun en kuitenkan osannut hyödyntää mahdollisuuksiani. Nyt uuden kynnyksellä, mahdollisuuksien valtameressä tahtoo vain päättömästi seikkailla mahdollisuudesta toiseen, saamatta mistään kunnolla kiinni. Vaikka burnoutti nurkantakana vielä vaaniikin, perusolo on selkeästi parempi. Tehtävää on edelleen paljon  ja tarttuminen vaikeaa, mutta henki on vapaampi. Johonkin väliin on sijoitettava oikea lomakin, jolloin vain nautitaan elämästä ilman mitään painetta.

Kirjastoon pitää retki tehdä tulevana viikkona ja hakea filosofista luettavaa. Ehkä ammatinvalintapsykologiakin pitäisi vaivata, olisiko minusta tietoisuuden tutkijaksi tällä pohjakoulutuksella? Nykyinen työ ei vaikuta niin hyödylliselle kellekkään osapuolelle, olisinko parempi soveltuvammassa hommassa? Elikkä opintoja suunnittelemaan.

Tämmöistä ajankulua ajatuksetta tälläerää. Rauhaa ja rakkautta kosmisille sisaruksilleni, sinullekkin!