Parempaan suuntaan näyttäisi elämä kulkevan. Entisestä henkisestä ahdingosta aletaan päästä irti ja uutta avaruutta nuuhkitaan. Ero alkaa konkretisoitua mukavasti, vaikkei totaalinen selänkäätö olekkaan, voimme olla samassa tilassa, mutta henkisesti riippumattomia. Ja juriidisesti asia on vireillä.

Toki aina joskus pelko ja epävarmuus iskee, mutta hieman kelaamalla muistaa kyllä, miksi tähän suuntaan lähdettiin.

Ja kyllä jonkinlaisesta uudelleen syntymästä voidaan puhua. Iloa löytyy enemmän ja uskoa. Pieniä pilkahduksia kontakteista lempeisiin kanssaihmisiin vilahtelee. Pari aiemmin mainittua kontaktia antavat uskoa ja iloa selkeästi.

Tätä blogia on tarjottu linkitettäväksi eräille henkisille sivuille. Se imartelee ja myös lisää vastuun tunnetta. Tämä on kuitenkin henkilökohtaista kriisinpurkua kuten myös henkisten kysymysten paljasta kääntelyä. Tämä ei ole viihdettä, enemmän sairaskertomusta ja toivottavasti paranemiskertomusta. Täällä on kipeitä ja inhottavia asioita, niinkuin jokaisen elämässä. Mutta voin ne tänne paljastaa, koska olen piilossa nimettömyyden takana. Eihän tällaista nimen kanssa saa kukaan kirjoittaa. Yritän olla rehellinen, silläkin uhalla, että se herättää varmaan monissa negatiivisia tunteita. Naiivi, yksinkertainen, kaikkien alempien olemuspuolten huijjattavissa. Kun olen aito, pystyn ehkä pidemmällä aikavälillä itsekkin huomaamaan omat heikkouteni ja virheelliset ajatustottumukset. Tämä on oikea päiväkirja, josta on kuorittu pois kaikki joutava.

Nyt jo olen huomannut itsessäni liikaa negaatioihin suuntautumista. Olen tietysti ollut negaatioiden ympäröimässä tilassa, joen se on luonnollista. Ehkäpä nyt, kun alan ryömiä valoon, alkaa sanatkin keskittyä hyvän vahvistamiseen. Epäkohdat huomioidaan rakentavammassa hengessä.

No nyt elämä menee typerästi hymyillen paikasta toiseen kulkiessa. Yritän opetella tarttumaan hetkeen ja tilaisuuksiin kun uusi ovi avautuu. Kaipuu uuteen on polttava ja saa toimimaan hieman liian kiireessä. Luonnollisestikaan en hallitse vieläkään normaalia sosiaalisten kontaktien luomisoppia, mutta jotenkin olen varma, että kun näen sieluni sisaren, voin heittää jotain kosmista kohinaa, jolloin kontakti syntyy luonnostaan. Veikkaisin, että mikäli kaverikin on kahden maailman kansalainen (Vega- ja Seulaskontaktit kunnossa) niin nykymaapallo on hänellekkin kohtuullisen hämärä paikka. (hymiönpaikka...)

Ja sitten vähän asiaakin. Olen hieman tuumaillut, että mustavalkoajattelu on nyt jo menneen talven lumia. Nyt on sini-kelta ajattelun aika! Nyt ei voida enää sanoa, että joku on toista parempi, on vain erilainen. Kuitenkin jokaisessa asiassa on positiiviset puolet sekä negatiivisemmat puolet. Nyt näitä ominaisuuksia voidaan tarkastella neutraalimmin, koska koko pakettia ei lokeroida mustaan tai valkoiseen laatikkoon.

Ja tähän liittyen, kaikki ihmiset ja asiat ovat veljiä. "vihollisemme" on se erillisyyden harha sekä kommunikaatiomme heikko taso. Juutalaisten ongelma ei oikeasti ole Palestiinalaiset, vaan se kasaantunut eripura, joka on vahvistettu vuosisatojen saatossa. Molempien osapuolten teot vahvistavat joko demonisoitunutta eripurapeikoa tai rakkauden teot heikentävät sitä. Jos he oivaltavat tämän, vihollinen ei ole se toinen jumalan sirpale vastaleirissä, vaan paholaiseksi kasvanut  ajatusrakennelma siinä välissä, silloin sitä on paljon helpompaa lähteä purkamaan. Löytyy yhteinen vihollinen ja ehkä keinot lyödä se.

Sama malli sopii kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Nyt en kyllä sano, mitä mieleen tuli. Mutta taas Hitler-parka pyörähti ajatusten laitamilla. Jokainen saa käyttää mielikuvitustaan vapaasti.

Yhteiskunnan kehitys riippuu todella pienistä asioista. Nyt tämä maitopurkkiasia konkertisoi sitä hyvin. Jokaikinen yksilö ratkaisee maailman kohtalon. Jokaisen kuluttajan pitäisi nähdä kaupassa jokaisessa tuotteessa joko oma naamansa tai ruotsalaisen naama tai intialaisen lapsiorjan. Jokainen tavara, joka ostoskoriin siirtyy, tukee joko riistoa, kilpailua tai haluttua arvomaailmaa. Jokainen ostoksesi on esimerkki muille, kollektiivitajuntaan annettu signaali ja äänestysmerkintä. Vaihtoehdot ovat: -Haluan tukea laadukasta ja kestävää tuotantoa, vaikka se maksaa hieman enemmän. -Haluan, että kaikki kilpailutetaan ja tuotetaan mahdollisimman tehokkaasti, että saan mahdollisimman halvalla kaiken. -Haluan vain halvimmat tuotteet, ei väliä mistä ja miten.

Enimmäinen malli turvaa kestävää kehitystä ja samalla myös todennäköisesti sinunkin työpaikkasi säilymisen. Toinen malli tehostaa kilpailua, laatuajattelu kärsii ja todennäköisesti lisää rsikiä sinun työpaikkasi menetykselle tai palkan alenemiselle tulevaisuudessa. Kolmas malli lisää riistoa ja eriarvoisuutta kuten myös luonnon tuhoutumista. Tuotteen laatu kärsii. Todennäköisesti lisää myös oman työpaikkasi menetyksen riskiä, kuten myös verojen nousua ja palvelujen heikkenemistä, koska oman yhteskunnan sisällä pyörivät rahat valuvat pikkuhiljaa ulkomaille. (ei riistetyille tuottajille, vaan globaaleille välikäsille)

No, tämä on nyt taas politiikkaa. Tosin liittyy tietoisuuden kasvuun.

Kaikesta huolimatta, onnellisia ostohetkiä!