Pelko on aina ollut osa elämääni. Yleensä se on jotain epämääräistä, joskus konkreettista. Pienenä pelkäsin, että vanhemmille sattuu jotain, pimeässä on vieläkin jotain epäilyttävää. Oikeastaan pelkään ihmisiäkin, varmaan lapsuudesta jäi epävarmuus ja ennakkoluuloisuus, jollakin lailla minua kohta hujjataan, puukotetaan selkään tai muutoin minua syytetään jostain, johon en ole edes osallinen. Se on surullista, toivottavasti olen todella ainoa, jolle arjen kolhut tuntuvat kipeästi, eikä ole kaveria kannustamassa eteenpäin. Tietysti se on oma vikani, kun en ole lähtenyt kisaan mukaan olemalla yhtä armoton kamppailussa paikasta yhteisön hierarkiassa. Oma vika, kun arvostaa omaa herkkyyttään, eikä opettele maan tapoja. Jännää, että nyt alan tajuta asioiden yhteyden. Jos haluan pärjätä seurapiireissä, minun on myytävä sieluni. Yhteisö on muualla, minun on se otettava kiinni, jos haluan sisään. Jos en pysty löytämään muita oman tiensä kulkijoita ja yksinäisyys alkaa ahdistaa, alkaa kaupantekokin kiinnostaa. Dark side.  Tavallinen elämä.

Tähän pelko- teeman nivoutuu myös tunne omasta erilaisuudestaan. Kun tuntee olevnsa niin erilainen, ei halua muita ihmisiä vaivata, liikuttaa pois omasta turvallisesta maailmastaan. Se nostaa kynnystä tehdä aloitetta muihin ihmisiin tavattoman korkealle. Seuraan hyvin tarkkaan toisia ihmisiä, onko heissä merkkejä samankaltaisuudesta. Mikäli en huomaa tuttua, en tule vaivaamaan omituisuuksillani.

Tähän liittyy myös kiltin miehen dilemma, kun on kuullut kaikkea, mitä naiset sanovat huonoista miessuhteista, miehet ovat tungettelevia sikoja, ynnä muuta, niin heti alkaa itse kuvitella olevansa sellainen. Eikä uskalla lehestyä toista, ellei tältä tule mitään positiivista vinkkiä etukäteen. Kipeää, mutta totta.

Tässä pyöritellään asioita mielellä. Sen avulla ei päästä totuuteen kiinni. Sillä voidaan sitä lähestyä ja yrittää määrittää. Mutta oikeasti totuus löydetään kokonaisolennon kaikkien puolien yhteistyöllä. Varmaan totuus koetaan olemalla,  yhdistymällä ja kokemalla se kaikkien keskusten kautta, ilman minkään keskuksen dominointia. Minulla älykeskus, mieli pyrkii olemaan liian vahva. Se tukkii muiden osien informaation. Mutta eihän se ole kun vaan uusien mallien opettelua, onnistuu, kun opettaja löytyy.

Taas tahtoo ajatus pyöriä omien puutteiden ja heikkouksien ympärillä. Hyvää mainosta deittipalstoille. Tokihan kaikilla on hyvät ja heikommat puolensa. Moni uskoo, että piilottelemalla niitä, ne häviävät. Voivathan ne hyvien puolien vahvistumisen ohessa kutistuakkin, mutta myös käsittelemällä ne, niitä voidaan parantaa. Silloin ne muuttuvat vahvuuksiksi. Jokaisen heikkouden takana on opetus ja palkkio. Löydä viisaus ja nosta voittosi.

Olipa tänään yhdellä palstalla hurmaavilla kuvilla minut valloittanut tytteli. Sarjan joka kuvassa oli itsetietoinen, lempeä vahvuus. Kieltämättä leijonamainen tietoisuus, vailla heikompien merkkien tuomia vääristymiä olemuksessa. Vahva leijona ei tarvitse pönkittää olemustaan turhalla temppuilulla tai diivailulla, kun tuntee vahvuutensa voi olla myös lempeä. Tällainen leijona saa kaiken,mitä haluaa.  Hänellä ei ollut henkisistä kiinnostuksista mitään vinkkiä, joten tuumailen tässä, tohtisiko häiritä. Hänellä on linkki tähän sivuun, jos ajatus kiinnostaa, niin ehkäpä saan postia.

Noniin, taas tuli privaattia pulinaa. Mutta koettakaa kestää. Kohta on kesä ja kiireet ajat, saa nähdä riittääkö voimat tälle palstalle. Pidän tätä tärkeänä, vaikka tästä ei oikeasti taida olla mitään hyötyä. Puran itseni tietokoneelle, kun se pitäisi tehdä toiselle ihmiselle.

Muistakaahan nauttia elämästä!