Laitetaanhan taas jotain juhlan kunniaksi. Välillä hienoja ajatelmia purjehtii päässä, mutta unohtuukin sitten nopeasti. Nyt onkin mukavan tyhjää.

Menisinköhän huomenna ravintolaan istuskelemaan ja juomaan kaakaota? Etsisi mahdollisimman filosofisen paikan ja ryhtyisi olemaan läsnä ihmisten ilmoilla.

Tietoisena katselisi muita ihmisiä ja aiheuttaisi ihmetystä juhlakansassa.

Jos joku saisi rohkeutta kerättyä kontaktiin asti, olisi ystävällisesti asiassa mukana ja koettaisi pikkuhiljaa saada yhteyttä  syvempään itseensä. Ihminen tavattavissa.

Yrittäisin saada kokoomapisteen liikahtamaan ohjatusta suorituselämästä lapsuuden säteilevään persoonallisuuteen.

Lapsena kaikki ovat säteileviä ja luonnollisa. Kun ala-aste on lopuillaan kukan ei enää säteile, kuin vain poikkeus-tilanteessa. Aikuiset hävetkää, mitä te olette tehneet näille minun vähimmistäni! Olette Jumalallisen kipinän sammuttaneet ja tuoneet tilalle materian saatanan. Jos ette omaa elämäänne osaa hävetä, hävetkää edes, mitä lapille teette. Te olette lenkkeinä sukupolvien ketjussa, jos annatte periksi omille toiveillenne, menkööt, siirrätte suuremman kuorman lapsillenne. Vanhempienne synnit, myös lisänä omat syntinne. Kas tässäpä perintösi, kasa särkyneitä toiveita, murskattua sielua ja kasa tavaraa.

Olimpas taas ilkeä. Sorkka. Kyllähän meille yritetään uskotella, että millekkään ei mitään voi. Muut tekevät päätökset ja meidän osa on kärsiä. Herrat päättävät, maalliset tai taivaalliset. Mitä enemmän kärsimystä saat kerättyä, sen parempi sinun on taivaassa olla.  Jos Jumala on rakkaus, onkohan tämä sanoma nyt ihan oikein käsitetty?

Jos Isä on kaikkivaltias ja rakkaus, mitä pitää sitten lapsien olla? Syrjäytyneitä hunsvotteja?

Yleensä lapsista pitäisi tulla vielä Isäänsäkkin parempia...

Yritetäänpä kerrankin olla isämme arvoisia. Ei olla kiukkuisia riiviöitä eikä selän taakse piiloutuvia arkalaisia. Ollaan reippaita ja terveesti ylpeitä Isin tyttöjä ja poikia. Isi hymyilee kannustavasti, kun opimme uusia asioita, opimme leikkimään uusia leikkejä sovussa. Jookos, ehkä siten karkkia saadaan, kun kaikki menee hyvin?

Mitä sitten tehdään? Kun huomaat, että jokin asia ei ole hyvin. Älä heti hyökkää valittamaan. Mieti, miten asian voisi korjata. Sen jälkeen ehdota rakentavasti, samalla puolella ollen, jollekkin, joka asiaan voi vaikuttaa, ajatuksesi. Minun milestäni tämä nykyinen systeemi aiheuttaa seuraavia epäkohtia....voisimmeko kokeilla seuraavaa järjestelmää....mielestäni se voisi toimia paremmin.

Hyökkäys aikaansaa puolustuksen. Parannusehdotus kaverille saa aikaan yhteistyötä.

Taas tulee rautalankaa,, mutta tämä ei ole kovin hyvin nykymedialla hallussa. Eikä kyllä työpaikoillakaan. Draama ja vastakkainasettelu on kuuminta hottia. Sillä vaan ei saada mitään hyvää aikaan.

Pahus, kun tulee taas tylyä tekstiä. Rakkaudestahan pääsiäisenäkin pitäisi puhua. 

Sihenhän edellinenkin antaa perustaa. Rakkaudessa ei ole kilpailua, ei vastakkain asettelua. On erilaisuutta ja mielipiteitä, ristiriitoja ja sovittelua. Mutta kun takana on oikea rakkaus, se ei ole kriisiä. Toisesta nähdään puutteet ja heikkoudet. Niitä rakastetaan ja hoidetaan. Rakkaus ei omista, se jakaa. Jos rakkaus rajoittaa, se on mustasukkaisuutta. Uskollisuus ei ole raja. Se on valinta rehellisyyteen. Ja kaikkiin rehellisyyden hedelmiin.  Jos sinulla on oikean rakkauden parisuhde, on se perusta kaikelle, olet sille uskollinen. Silti voit rakastaa syvästi muitakin ihmisiä. Kuitenkin sen syvän rakkauden muodostaminen kumppanisi kanssa on niin suuri nöyryyden osoitus, ettei sellaista vastaavaa voi luoda tuosta vaan.  Mikään hetken huuma ei voi luoda lähellekkään samaa kokemusta, seksin nautinto jää kauas oikean rakkauden tuomasta tunteesta.

Oikea rakkaus on arka monelle nykyajan arkiasialle. Silti tunnen että se on mahdollista, vaikkakin harvinaista.

Edelleenkin kyse on pitkälti jokapäiväisistä valinnoistamme. Mitä haluamme ja tuovatko valintamme haavettamme lähemmäs vaiko työntävät kauemmas?

Nyt toivotankin sinulle runsaasti sitä, mitä olet aina halunnut! Ole hyvä!!!