Jeah, terassikausi on avattu! Otin yhden oluen grilliruuan lisukkeeksi, vaikken oluesta juuri välitäkkään. Halusin kokeilla miltä tuntuu olla tavallinen ihminen.  No kyllä se tuppasi hymyilyttämään. Tautalla soi vanhoja kauniita kappaleita ja joitakin uusia höpsöjä miksauksia. Eihän yöelämässä ole mitään vikaa, senenempää kuin päiväelämässäkään. Arvostan yöelämää ja myös juopottelua sen sosiaalisen funktion takia. Useat ihmiset tarvitsevat alkoholia, että terälehtien paine ja ainainen ylivalta saataisiin edes hetkeksi loppumaan ja ydinminuus edes jollain tekosyyllä saa tilaisuuden koskettaa itseä ja toisia. Ydinminuus ei koskaan juovu, se on ylemillä tasoilla, minne maallinen alkoholi ei yllä. Terälehdet sensijaan voidaan tainnuttaa, vaikka monet ovatkin sitkeitä ja jonkun nukahdettua varjossa ollut voi vielä ottaa vallan.

Koska ydinminuudella ei ole itsellään puhekykyä, se joutuu käyttämään nomaalia puhekeskusta. Valitettavasti se kyllä menee sekaisin alkoholista ensimmäisten joukossa. Ydinminuus puhuu vaikutteilla, syvemmillä tuntemuksilla ja tiedostamisella. Koska kropan vastaanottokyky heikkenee alkoholilla, menee suurin osa ydinminuuden välähdyksistä ohi tietoisuuden. Jokin tuntemus kuitenkin jää ja tämä välähdys houkuttaa hakeutumaan uudelleen samaan tilaan.

Jos nämä ihmiset eivät ottaisi alkoholia, heidän elämänsä tukehtuisi terälehtien mielivallan alle.Terälehtien tunnemallit eivät antaisi syvemmälle tietoisuudelle mitään mahdollisuutta tulla esiin. Ne ovat äärimmäisen itseriittoisia ja torjuvia. Peloissaan omasta asemastaan. Ne suojelevat itseään valheilla ja pintatunteilla. Sen verran niissä on tietoisuutta, että ne tietävät ydinminuuden esiin tulon paljastavan heidän valheellisen olemuksen. Niinpä krapula antaa terälehdille hienon  tilaisuuden murjoa kaikki saavutettu  todellinen tieto maanarakoon toistamalla vanhoja valheitaan.

Tokihan sama ydinminuuden esiintulo on mahdollista toisillakin menetelmillä ja ihan vain opiskelullakin.  Mutta ehkä nuorempien sielunikien herättelyssä alkoholilla voi olla osuutta tapahtumien kulussa. Kaikella kuitenkin tahtoo olla merkityksensä. Spritus fortus. Ehkä ennen tiedettiin.

Kullekkin tarpeensa mukaan. Meitä on niin monenlaista ja montaa erilaista läksyä oppimassa olevaa ihmistä samassa olevaisuuden kolkassa. Siksi uskontojakin piti keksiä niin monta, että erilaisille ihmistyypeille olisi omaa tietä tukevaa opastusta. Kuitenkin kaikki ajavat meitä samaa päämäärää kohti.

Nyt alan ymmärtää omaa erilaisuuttani. Se on hienoa ja sillä on varmaan jokin tarkoitus. Se että pyörittelen paljon ajatuksia ja teen kaikesta teoriaa ja niin vaikeaa, aiheuttaa varmaan minulle henkilökohtaisesti hankaluuksia omassa henkilökohtaisessa elämässä ihmisten kanssa, mutta ehkäpä pystyn vielä luomaan jotain kokonaisvaltaista ja hyödyllistä teoriaa, jota voidaan hyödyntää tulevaisuudessa ihmisten kasvatuksessa ja yhteiskunnan muokkaamisessa parempaan suuntaan. Mielestäni olisi äärettömän tärkeeää, etä jokainen ihminen tunnistaisi oman identiteettinsä, millaiseen ryhmäään kuuluu. Silloin ominaisuuksiaan voisi käyttää tehokkaasti hyväkseen ja tietäisi myös, kuinka halutessaan helpoiten pääsee eteenpäin. Kuitenkin jokaiselle ryhmälle tavat kehittyä ja sen suuntaus on hyvinkin erilaista.

Esimerkkinä erinomaista asiakaspalvelijaa ei kannata laittaa tehtaaseen vääntämään ruuvia. Kaikki kärsii siinä ratkaisussa. Ihmisiä on kuitenkin niin monenlaisia, että kaikkeen tarvittavaan hommaan löytyy sopivia tekijöitä. Ja kasvun myötä myös suuntautuminen kehittyy ja sitämukaa myös työtehtävät. Ehkäpä tulevaisuudessa kaikki aloittavat yksinkertaisilla hanttihommilla työuransa. Jos kiinnostusta on, koulua voi käydä sopivin välein. Niin kuitenkin, että työkehitys kulkee siinä rinnalla. Ihminen kasvaa tyvestä puuhun edeten loogisesti. Toisin kun nykyisessä mallissa, jossa ihminen päättää kouluttautumisestaan ja sitten tipautetaan valmistuttuaan suoraan omaan lokeroonsa ilman oikeaa tietoa, mitä ympärilllä on.

Terälehdet saavat meidät uskomaan arkeen, materiaan ja pintatunteisiin. Ne hautaavat ilon ja elon. Saavat unohtamaan henkisyytesi, uskon, toivon ja rakkauden. Kuin myös tietoisuuden tuoman ilon, positiivisuuden ja empatian.  Kun katsot peiliin, huomaatko mayan jäljet. Minne suupielet ososittavat? Onko silmissä samea väsymys, vai vieläkö joskus ilo pilkahtelee kiilluvissa silmissä? Mitä perusilmeesi kertoo? Torjuntaa, pelkoa, äkäisyyttä, halveksuntaa? Vai kertooko se lempeydestä ja kutsuu luokseen?

Jokatapaukseesa se kertoo tehtävästäsi. Sinulla on jotain tarkoitusta elämässäsi. Se kertoo myös valinnoistasi. Jokaisella on monta eri reittiä tarjolla tehtävänsä suorittamiseen. Ei ole pakko valita vaikeinta, voi myös valita mukavamman tien, jos uskaltaa kunnella sisintään eikä terälehtiään.

Luulen olevani jo vanhempi sielu. Haluaisin tavata toisen samanlaisen. Vanhempia sielujakin on enemmän kuin kahtatoista perustyyppiä. Mielelläni kohtaisin sen kauris-tyypin.

Kesä meni. Uskomatoman hieno kesä. Rikas kesä, löysä kesä. Onnellinen, mutta yksinäinen. Henkisesti yksinäinen. Taas yritystä oli monenlaista, mutta mikään ei oikein vetänyt, niinkuin pitäisi. Mukana laiskuutta ja uskoa, että kaikki menee niinkuin pitääkin. Olisi ollut materiaaliset edellytykset  uskomattoman ihanaan onnellisuuteen ja läheisyyteen. No entinen elämä roikkui mukana, ehkä uudelle ei ollut vielä oikea aika. Tuntuu vain tyhmältä olla itse onnellinen ja tyytyväinen kun muut tappelevat varjojensa kanssa. Ehkäpä vielä joskus joku haluaa lopettaa varjonyrkkeilyn ja kokeilla kanssani miltä tuntuu nauraa onnellisuudesta.

No olihan alkukesällä uusia tutustumisia mukaviin ihmisiin. Mutta nyt viime ajat ovat olleet hiljaisia. Itsellä loman loppumisen aiheuttama levottomuus ja sen tuoma epävarmuus, miksi asiat eivät nyt etene? Puuttuko minulta vieläkin se ratkaiseva yhteys? Mutta ehkä sen aika on sitten, kun sille on runsaasti tilaa.

Vaikka tässä nyt tilitänkin tuntojani, en halua mitenkään aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia tutuilleni. En voi vaatia keneltäkään mitään, voin vain antaa. Olen äärettömän kiitollinen kaikille, jotka ovat kanssani olleet yhteydessä. Te olette tukeneet ja auttaneet minua huimasti. Ilman teitä olisin nyt toisenlaisessa tilanteessa. Olette antaneet minulle uskon, toivon ja rakkauden. Kiitos!

Toivottavasti minäkin olen saanut jotain hyvää teille aikaan, vaikka aina ajatukseni ei loppuun saakka kuljekkaan. Tarkoitus on hyvä, taito voi jaäädä puolitiehen.

Kaikesta huolimatta... jatketaan. Ja hyvää päin mennään minkä jaloista päästään.

 

Halihali!