No nyt alkaa olla maistiasten aika. Täällä pitäis olla jossain kuva ihmisestä. Ohjelma väitti, että siirto onnistui.

No oletetaan, että se löytyy vielä. Kuvassa siis karkea malli ihmisestä, oleellisinta siinä on se, että tietoisuutemme polttopiste, kokoomapisteemme, liikkuu normaalisti huomaamattamme pikin tietoisuutemme alueen kenttää. Ja kun liikettä tapahtuu, olemme erilaisten vaikutteiden alaisina kussakin sijainnissa. Me olemme tietoisuutemme, emme meihin vaikuttavat vaikutteet!

Kun olemme rakkauden tilassa lähellä rakkaintamme, meitä ei kiinosta älylliset ongelmat  eikä syvät filosofiat. Me olemme syvässä tunneolemuksessamme.

Kun olemme neuvottelemassa johtajan kanssa palkankorotuksesta, meitä ei kiinnosta henkinen todellisuus pätkääkään eikä välttämättä ajatus harhaile rakkauden poluillakaan.

Kun olemme syvällisissä keskusteluissa tietoisuudestamme, sielullisissa sfääreissä, nauttien kokonaisvaltaisesta tietämisestä, emme jaksa vaivautua maallisten vaivojen pariin, kaikki pinta tuntuu turhalle.

Silti nämä kaikki tilanteet ovat minua. Vaikka olenkin kussakin esimerkissä täysin erilainen.

Kun kohtaan ihmisen, jonka tietoisuus on jossain tietyssä asemassa, vaikkapa arkitunteiden vihassa, minun pisteeni lähtee kulkemaan lähemmäs toisen ihmisen pistettä, että voisimme kommunikoida. Myös toisen piste lähtee hakeutumaan omaa pistettäni kohti, riippuu tunnekokemuksen voimasta, kuinka pitkälle toinen haluaa tai voi tulla vastaan. Tämä kohtaaminen vaikuttaa molempiin.

Jos ylensä tietoisuuteni tykkäisi olla syvemmässä tunneolemuksessa, mutta kohtaan yleensä vain pettymyksen arkitunnetilassa olevia ihmisiä, minun kokoomapisteeni on valta osan aikaa itseni kannalta hedelmättömässä pisteessä. Auttaa kyllä muita, mutta jarruttaa itseäni.

Tämä ei eriarvoista ihmisiä. Sama asia, jotkut osaavat soittaa kitaraa hyvin, jotkut jollain lailla, joitain se ei kiinnosta yhtään. Silti ihan kivoja ihmisiä. Jos tykkäisin soittaa yhdessä jonkún kanssa, mulle olisi hedelmällisintä hakeutua seuraan, jossa jo osataan soittaa.

Mitä ehjempi yksilö on, sitä tietoisemmin ja laajemmin hän voi kokoomapistettään liikuttaa. Olla kotonaan laajalla alueella. Kokoomapisteen jämähtääminen yhteen kohtaan ei tee hyvää terveydelle. Siksi armo ja ymmärrys itseä ja muita kohtaan on oleellista.

Tässäpä, nyt yritän saada oman pisteeni paremmin liikkeelle. Seikkailemaan arkitodellisuuden ihmeelliseen maailmaan, heitäytymään kokemaan ja tuntemaan. Löytämään tasapainon. Sitä mun keho nyt huutaa. Sielu pärjää jo ihan hyvin.

Tsemppistä!