Uudet energiat ovat ihmeelliset.  Niinkuin uudet ihmisetkin elämässäni. Niiden lempeään olemukseen tottuminen vaatii vanhan hylkäämisen, se ei kanna enää uudessa. Heikkoutta ylläpitävät elementit kuuuvat menneisyyteen, nyt on tilaa kohota ylärajoille ja pikkuhiljaa tayttää tila oikeilla asioilla. Pitää pitää kirkkaat kiintopisteet aina ulottuvilla, ettei tummat allot huuhtele välillä upoksiin. Kuitenkin valtaosin ratsastetaan tyrskyn harjalla, vaikka varmuus vielä puuttuukin.

Uutta huomiota ja oivallusta tulee eteen edelleen miltei joka kanavalta. Tasapainon haku alkaa korostua, fysiikka, tunneolemus ja arkiakiivisuus vaatii panostusta ja pääpuoli hiukan hillintää. Yhteys olevaiseen vaatii kovaa konkretisointia, tieto ja tietoisuus on hyödyllistä eniten täydessä yhteydessä todellisen nykyhetken ja ihmisten kanssa. Yksinäisessä päässä se on hukassa ja hyödytön. Oma aktiivinen elämä voi antaa sille raamit tulla esille hyödyllisessä muodossa.

Joka ikisen asian oppiminen on yksinkertainen prosessi. Helpoiten se menee, kun näkee sen ensin käytännössä, sitten joku opettaa sen kädestä pitäen, sitten harjoittelet sitä valvotusti. Kun suoritus on hyvä, otat sen käyttöön. Sitten leikittelet sillä ja varioit sitä. Sitten opetat sitä eteenpäin. Silloin se asia on sinulla hallussa. 

Näin mikä tahaansa asia on jokaisen ihmisen opittavissa. Myös ihmisenä olemisen perusasiat on opittavissa. Kenestä vaan tulee mitä vaan, jos opetetaan. Myös asenteet on opittavissa, usein se onkin suurin este tiellämme. Opitut asenteet, joita emme itse yleensä edes huomaa.

Nyt lähden nöyrää opiskelemaan asioita, jotka minun olisi pitänyt opetella jo ennen kouluikää. Se ei ole myöhäistä, ehkä se antaa jälleen hiukan enemmän vivahteita ja tietoisuutta kasvuprosessista, jota myöhemmin voi hyödyntää projekteissa, jossa muillekkin tarjotaan mahdollisuus paikata menneisyytensä aukot filosofisen ihmisyyden kentässään. Katkoa kuminauhat, jotka aina oudosti kiskaisevat ihmisen samoille urille valintatilanteessa. 

Minä tahtoisin olla ehyt ihminen, täysin vapaa menneisyyden vaikuttimista, eläen vapaana ja onnellisena tätä hetkeä, niin että osaan kohdata kenet vaan, millaisessa tilanteessa tahaansa, niin, että voimamme muodostavat yhdessä enemmän kuin osiensa summan. Tämä on nyt ehkä se hyvän elämä malli, jota haen. Että ihmisillä olisi mahdollisuus keskittyä hyvään nykyisyyteen, kun vain yrittää tulla toimeen kaiken kaaoksen keskellä.

Tätä optimitilaa pitää vielä määritellä ja ajatella tarkemmin. Tällä kaikella kiertelyllä, paatoksella ja valituksella on joku päämäärä. Joku maali, johon kaikki tiivistyy. Portfoliona kaikesta mitä lillukanvarsia ja pohjattomia soita välillä on koluttu matkalla kotiin.

Hyvää matkaa, rakastakaa itseänne!