Oikeastaan olisi paljonkin kirjoitettavaa, ei mitään pakottavaa. Opiskelu ottaa aikansa ja vähän ylikin. Mutta tarjoaa myös paljon. Hienoja opiskelutovereita, yhteistä tekemistä ja pohdiskeluja. Valtava into on nyt puhua ja jakaa tätä kaikkea. Vielä huomaan itsessäni passiivisuutta ja liikaa muiden seuraamista. Mutta olen huomannut myös kykyni johdattaa ja syventää tilanteita. Haastava ja palkitseva olotila jatkuu. Edellisissä viesteissä mainittu sieluni peili lämmittää hyvänä ystävänä taustalla. Sain teho-opetusta sosiaalisuuteen juuri oikealla hetkellä. Ja hänkin sai tukea omaan kasvuunsa, molemminpuolinen kasvatus on sielulle namia, kun se tapahtuu hyvässä, rakentavassa hengessä.

Etsintä ja eheytyminen jatkuu.  Huomaan omia reikiäni ja yritän niihin kursia täytettä. Se tulee sosiaalista. Reijät on tullut oman sosialisaation hetkittäisistä romahduksista. Nyt pitäisi löytää vaan sellaista sosiaalista ympäristöä, jossa pystyn kohtaamaan toimivan mallin, matriisin. Johon voin luottaa ja josta voin imeä itselleni oikean toiminnan mallin ja kyvyn. Näitä reikiä ei paikata tiedolla eikä opettelulla. Ne ovat sosiaalisessa ja henkisessä kentässä. Nyt kun tunnen, että minusta välitetään oikeasti, se hoitaa minua. Se auttaa purkamaan muureja, tiili kerrallaan. Pikkuhiljaa uskallan yhä paremmin kohdata ja koskea. Tie on pitkä, hieman pelottaa opiskelutovereiden mukana jaksaminen omien elämiensä kanssa. Mutta onneksi alamme sivuaa niin läheltä tätäkin kriisiä, että tämä menee syventävänä opintona. Ja ystäväni ovat todella viisaita ja sydämmellisiä. Tämäkin toiminta on vastavuoroista, uskon, että tulemme parantamaan toisiamme vielä hyvin syvältä.

Opiskeluympäristö vetää kovasti puoleensa. Tuo sosiaalisuus huumaa. Kotona on levottomuus päällä, mitä minä täällä teen, kun kaikki kaipaamani on tuolla muualla!  Tietysti velvollisuuksia pitää hoitaa ja tyttären kanssa on mukavaa. Mutta tunnen, että rinnassa asuu vielä se suunnaton rakkaus. Minne minä sen työnnän? No levittelenhän minä sitä agapena kaikille, jotka sitä haluavat vastaanottaa.

Kerran aurinkoisena päivänä suihkusta tullessani otin vastaan sen tuntemuksen: pieniä iloisia lapsia juoksentelee talossani, onnellinen äiti, minun rakkaani, jota en vielä tunne, myhäilee taustalla ja puuhailee jotain.  Asiat ovat järjestyksessä. Läsnä on rakkaus, rauha ja onnellisuus.

Me kohtaamme. Jokainen hukattu tunti syö meidän onneamme, se aiheuttaa levottomuutta. Mutta nyt pääni on noussut jo sen verran ylemmäs, että huomaan sinut jo kauempaa. Sinut, sieluni kumppani.

Rakkaudesta