Nyt on pyhä yö. Niin kuin jokainen yö, jolloin ihmiset kollektiivisesti tekevät jotain laumana. Tai päivä. Mutta mikä on se kollektiivi, missä nyt ollaan? Onko se rauhan ja sen ruhtinaan nostaminen aktiiviseksi? Onko se läheisten rakkauden konkretisoituminen?  Ei taida olla. Ehkä yritystä hyvittää kaikki epäonnistumiset elämän aikana, ostaa omatunto itselle. Ehkä yritys palvella muita, lähestyä. Mutta se kilpistyy aina kiireeseen ja tuttuun tapaamme reagoida tuttuihin ärsykkeisiin.  Kuinka moni onkaan oikeasti yksinäinen jouluna? On ehkä seurassa, juttelee paljon ja nauraa, Mutta tuntee, ettei kuitenkaan oikeasti saa yhteyttä kehenkään.

Yhteys vaatii aikaa. Nöyryyttä ja suojien laskemista. Pidättäytymistä kilpailusta, pintakiillosta ja epärehellisyydestä. Egon dumppaamista edes joskus turvallisen välimatkan päähän. Molemmilta.

Kun ollaan tuossa tilassa, meikki saa pettää, kainalo haista. Ulosanti takkuilla. Silloin ollaan kaiken tuon yläpuolella. Jos sinne ei päästä, on turhaa hakeakkaan oikea läheisyyttä. Se on silloin vain opittujen hienojen suoritusten näyttelemistä. Ja kun näytellään, on oma sisin aina turvassa, enhän se ole minä, vain roolihahmoni.

Samalla ollaan tukittu tie toisen ymmärtämiselle. Pienillä kohteliailla valheilla sotketaan toiselta viimeinenkin vainu, mistä toisen voisi tavoittaa.Ollaan varjonyrkkeilyn tasolla. Materian, pintatunteiden ja kylmän älykkyyden tasolla. Silloin turva ja apu haetaan myös tältä tasolta. Tavarat, status, työ. Näitä lisää. Jos suhde ei toimi, hankitaan uusi, kauniimpi ja kiiltävämpi. Mutta kun tältä tasolta ei apu löydy.

Ihminen on sosiaalinen olento. Me määräydymme suhteessa toisiimme. Otamme opitut roolit käyttöömme kohdatessamme toisia, jotka muistuttavat aiemmin kohtaamiamme ihmisiä eri tilanteissa. Vaikka emme sitä tiedostakkaan, olemme automaation uhreja, ellemme opi tiedostamaan tilaamme. Aidin pikku prinsinä kasvanut mies saa tahtonsa läi kiukuttelemalla. Kohdatessaan kiltteydellä lapsena pärjänneen, on roolimallit tilanteeseen kuin tilanteseen selviät.

Isin pikku prinsessat ovat viekottelevia ja suostuttelevia, taitavia puhujia. Älyllä pärjänneitä nämä vievät miten tahtovat.

Nämä ovat vain joitain malleja. Helpoista rooleista, jotka otamme automaattisesti käyttöömme, kun kohtaamme tutunoloisia ihmistyyppejä. Nämä tutut tyypit vetävät meitä puoleensa, ihastuttavat "selittämättömällä tuttuuden tunteella". Ne ovat meidän vanhempiemme traumojen arkkityyppejä, tietyn mallin mukaan käyttäytyviä ihmisiä. Tuntuvat tutun turvallisilta, vaikka voivat oikeasti edustaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Mutta ne ovat meidän lapsuuden aikaisen rakkauden kaipuun synnyttämien reaktioiden toisintoja.

Näillä malleilla, arvoilla ja tunteilla valitsemme puolisomme. Lopulta siis vanhenpiemme traumojen perusteella.  Jos isi ylenkatsonnan ja kevyen väkivallan lomassa halailikin, tuntuu samankaltainen mies kuitenkin turvalliselle. Ja jokainen tämänkaltainen mies herättää kummaa kutinaa...ihana!

Entäpä sitten kiltit ihmiset? Ne eivät herätä juurikaan tuntemuksia, ainakaan näitä alkukantaisia ja vahvoja. Jos vierekkän laitetaan Mr Täydellisys ja Mr Vanhempien traumat, ei ole epäilystäkään, kumpi kiinnostaa enemmän. Kakkonen vetoaa juuri siihen rakkauden kaipuuseen.

Mikä ratkaisuksi? Tylsä järjenkäyttö? Omien suvun traumojen läpikäynti? Molempi parempi. Tosin traumojen hoito on suomessa pienen piirin hommaa. Kouluterveydenhoito ei tähän tarjoa kun kankeita terapioita, ne ei auta. Siispä opettelemaan itsetuntemusta, lukemaan alan kirjoja. Tai yrittää tukahduttaa tuskaiset tunteet työllä, päihteillä, superseksillä, tyhjällä viihteellä ja pätemisellä.

Minkäs takia tästä nyt saarnaan? No jouluna on hyvää aikaa kirjoitella joutavia. Lisäksi nyt tyhjyys iskee monia päin naama. Liian  moni elää sietämätöntä elämää ihan turhaan. Kaiken voi muuttaa. Ihmiset eroavat ja solmvat uusia suhteita samalla kaavalla.

Sokrates on sanonut, että jokaisella ihmisellä on pyrkimys hyvään. Huonot teot johtuvat vääristä tiedoista. Niinpä meidän pitäisi pyrkiä jalostamaan itseämme hyvällä tiedolla. Silloin voisimme täytää potentiaalimme tulla hyviksi ihmisiksi. Jokaisessa on tämä mahdollisuus piilevänä. Kyse on vain siitä, kuka tahtoo yrittää.

No niin, tehdäänkö jotain, vai juodaanko kaljaa?

Ton ylläolevan yritin laittaa suomi24 keskusteluun. Saa nähdä, onnistuiko ja montako kertaa?  Itsestä taas tuntuu, että vähän sekalaiseksi jäi, mutta, menköön, en jaksa nysvätä. Ehkä jollekkin jotain tai sitten vaan sivuutetaan pitkänä yleisenä löpinänä.

Itsestä alkaa tuntua, että hyvän ja pahan tiedon puusta on tullut järsittyä liian isoja paloja. Tunnen ja näen jo aika paljon ihmisyyden mekaniikkaa. En käytä sitä itsekkäästi hyväkseni, se ei ole oikein. Olen edelleen äärimmäisen rehellinen. uutta suhdetta luodessani haluan tuoda esiin ajatuksiani elämisen fenomenologiasta ja ontologiasta. Ehkä pitäisi enemmän keskittyä mukavaan yleisempään ja käytännöllisempään puoleen, mutta se nyt ei satu minulla olemaan ihan prioriteettilistalla ekana. Tuntuu, että käytän tietämättömiä hyväkseni, jos huijaan heitä luulemaan, että olen tavallinen seksin perässä juokseva hassu äijä. Kun kauriille tuo seksikin on sitten henkisen vihkimyksen jälkeinen asia.

Taas toisaalta olen miettinyt, pitäisikö ihmissuhteissakin kokeilla tavallista elämää. Unohtaa hetkeksi oma sielunsa ja kokeilla tavallisessa sosiaalisessa vuorovaikutussuhteessa kiinni elämistä. Että täsä ja nyt lihassa on se hieno hetki. No onnistuisihan se siinä hienossa ja syvällisessäkin suhteessa, mutta kun se näyttää vielä juoksevam karkuun. Tuhlaajapojan posiitio on koeilematta. Antaako se lisäarvoa tämän elämän saldoon. Siihen nähden, että suhteellinen viattomuus on toisessa vaakakupissa?

Nonniin, karkaa jo vahvasti privaattipuolelle. Ei tämmöistä tavan filosofisissa julkaisuissa. Mutta onhan se hyvä tietää, että tavalliset hävettävät tuntemukset ovat olemassa tavan demiurgilla. Jollainen sinäkin kyllä olet. Jos myönnät sen.

Joten nyt, elämä käteen ja tekemään siitä ihan omaa soppaa. Ota ympärillesi ne juuri oikeat ihmiset. Jos et niitä ole vielä löytänyt, laita haku päälle tosissaan. Sinä luot todellisuutesi ja jos löydät kaverin luomaan samaa todellisuutta, voimanne moninkertaistuu. Sillä niin on kirjoitettu.

Hymyile, naura, rakasta.

 

Rakkaudella sinun...