Mistä on suomalaine yhteiskunta tehty?  Jos halutaan jotain yhteiskunnassa muuttaa, tarvitaan tietoa mistä muutetaan ja mihin suuntaan. Voi olla, että tämä analyysi pätee myös muihin kansakuntiin.

Jos lehdetän siitä, että 20 hengen koululuokka on läpileikkaus koko yhteiskunnasta, se ei hirveästi poikkea kokonaisuudesta.

Tästä porukasta kahdeksalla henkilöllä on puutteellinen sosiaalinen ja emotionaalinen tuki takanaan. Näistä neljä on kiusattuja, jotka eivät hallitse normaalin kanssakäymisen pelisääntöjä. Heille ei ole niitä opetettu kunnolla. Neljä on kiusaajia, joilla myöskin on puutteita sosiaalisessa käyttäytymisessä sekä pätemisen tarve. Tämä tarve ei saa tyydytystä normaallla toiminnalla, vaan vaatii peilikseen heikomman alistamista.

Neljä oppilasta ei kuulu oikeastaan mihinkään porukkaan, he keskittyvät koulunkäyntiin ja suorittamiseen. He myös saavat hyviä numeroita yleensä. 

Sosiaalinen enemmistö muodostaa keskikastin. He keskittyvät omalla porukalla seurustelemiseen ja koulunkäynti on tylsää oheistoimintaa, joka jotenkin hoidetaan alta pois. Tämä ryhmä elää muodissa mukana ja muutenkin ajassa kiinni. Tämä ryhmä ei kiusaa muita, mutta toimii kannustusjoukkona, kun joku kiusaajista haluaa päteä.

Tämä sama jako toimii kaikissa ikäryhmissä. Myös äänestyskäyttäytymisessä sama jako toistuu. Sosiaalinen enemmistö on aina "voittajan" puolella. Koska arki sujuu sosiaalisesti järjestyneessä ja kulutuskulttuurin muovaamassa todellisuudessa, ei todelliseen asioihin perehtymiseen ole tarvetta. Elämä menee raiteillaan, joskus hyvin, joskus huonosti.  Tästä porukasta tulevat demarien, kokoomuksen ja keskustan äänestäjät. Ei oikeaa muutosta kiitos! Pikkuisen enemmän vaan mulle.

Opiskeluorientoituneet äänestävät suvun ehdokkaita tai kristillisiä tai vihreitä. Kiusatut äänestävät "sorretun kansan puolueita" Kiusaajat eivät äänestä ketään tai sitten ääriryhmiä. Heistä maailma on kuitenkin paska, koska he eivät ole saaneet sitä huomiota, mitä ovat kaivanneet.

Poliittiset puolueet saavat keskustelun pyörimään lillukanvarsissa ja joka puolueella on oma vahva alueensa, jolla vetoaa omiinsa. Politiikassa ei ole vielä sitä oikeaa filosofista vaihtoehtoa. Vaihtoehtoa, joka ottaisi kokonaisuuden hoitaakseen. Nykyisellä budjettikurilla eri yhteiskunnan osa-alueet tekevät pienillä säästöillä toisilleen mijarditappiot. Kun koulutus säästää 100 000, sosiaali ja terveystoimi menettää 250 000. Eikä tätä kokonaisuutta vahdi kukaan. Toimialarajoja ei saa ylittää. Jos rahan sijasta ajateltaisiin kokonaisuutta, olis järjestelmä aivan erilainen. Toisaalta, jos ihminen halutaan kasvattaa kokonaisvaltaiseksi, potentiaalinsa täyttäväksi yksilöksi, ei se suostuisikaan elämään tällaisessa järjestelmässä, joka perustuu periytyviin traumoihin ja tottumuksiin.

On turha sanoa, etteikö ihmisestä voisi kasvattaa traumoista vapaata hyvin toimivaa sosiaalista yksilöä. Jopa tieteen piiristä löytyy paljon tutukimuksia, joilla on löydetty eväät eheytymiseen.  Nyt vain raha on esteenä. Ja vanha lukkiutunut järjestelmä, joka suojelee itseään. Tosin tieto on vielä hajallaan lukemattomissa erillisissä tutkimuksissa vetämättä yhteen tomivaksi paketiksi.

Onko yhteiskunnassa pakko kilpailuttaa kaikkea tavaranpaljoutta henkisen kasvatuksen kanssa niukoista budjettivaroista? Onko mahdollista eriyttää palvelutarjonta tavaraan kiinnittyneestä liikevaihdosta? Liika tavarankulutus kuormittaa maapalloa turhaan, koska siinä on mukana pakollisen kasvun tuomat turhuuden markkinat.  Mutta koulutus ja terveydenhoito, kuormittaako se liikaa ympäristöä? Olisiko sitä vara lisätä, olisiko sitä tarve lisätä? Palveleeko nykyinen järjestelmä oikeasti ketään? Miltä keisarin vaatteet näyttää? Ompa pirusti puita...ei muuta.

Muutos...tarvitsee tietoisuuden nousun ja vaihtoehtoisia malleja tai pahan kriisin. Ehkä malleja kannattaa miettiä jo valmiiksi. Kyllä se kriisikin tulee, jos ei aiemmin herätä.

Jos yhteiskuntaa halutaan muuttaa, se voi tapahtua muuttamalla koululuokan sisäistä järjestystä. Jokainen yksilö tuetaan vahvaksi persoonaksi ja täysivaltaiseksi yhteisön jäseneksi. Vaikka persoonallisia eroja on niinkuin luonteissakin, kaikki ovat silti omana itsenään hyväksyttyjä kansalaisia. Nyt vain tunteitamme eivät ohjaa enää pelot, ennakkoluulot ja tottumukset vaan aito ymmärrys ja hyväksyntä.

Puututaan oikeasti kaikkien ongelmien syyhyn eikä vain keskitytyä paikkaamaan jälkiä. Se on lopultakin ainoa ratkaisu. Järkevä, taloudellinen ja inhimillinen. Ja vielä ekologinenkin.

Hyvää ja kukkeaa uuttavuotta!