Jälleen pyhät hetket lähestyvät. Pääsiäisen kulttuurisen diskurssin kokeminen. Jotain syvempää, jotain sosiaalista ja jotain kehollista. Niin monella tasolla ja jokaisen tason skaalalla jossakin pisteessä. Tilanteista riippuen. Niin monenlaista tarinaa tästäkin pääsiäisestä syntyy. Meistä jokaisella on tilaisuus kääntää tapahtumien kulkua kohti omaa korkeampaa unelmaa. Tilaisuus kurottaa kättä kohti rakkautemme kohdetta, olipa se sitten kuka tai mikä tahaansa, olipa se sitten vanha väljähtynyt rakkaus, uusi ihastus, jota vielä sydän pamppaillen arastelemme. Meillä on mahdollisuus löytää vanhastakin aina uusia tasoja, kokonaan uusia maailmoita, kun muutamme hieman näkökulmaamme, hylkäämme vanhat turvalliset asemamme ja nousemme valleille vastaan. Siinä on riskinsä, kun lopetamme ampumisen ja laskemme suojamme halatakseme. Onko toinen mukana, vai jatkavatko refleksit peliä? Herkullinen paikka, pakko ampua.

Jokainen hetki rakentaa tulevaisuutta. Jokainen hetki teemme ratkaisevan valinnan. Aina kun kulutamme jotain, otamme kantaa kolmansien maiden köyhyyteen. Tuemme vallitsevaa rakenteellista syrjintää tai yritämme tukea reilumpaa toimintaa.

Aina, kun kohtaamme toisen ihmisen annamme tai otamme jotain. Niiltä, joilta enimmäkseen otetaan, loppuu jossain vaiheessa keinot selvitä. Tyhjyys vaatii täyttymistä, lopulta mikä vain kelpaa. Viimekädessä se on väkivalta.

Ihminen ei synny huonoksi. Geenit voivat altistaa reagoimaan yliherkästi, mutta ongelmaksi se puhkeaa vasta huonoissa olosuhteissa. Yliherkille huonot olosuhteet voivat olla normaali kouluympäristö. Kuitenkin pienellä huomioimisella, läsnäolevalla kohtaamisella ja myötätuntevalla ohjauksella nämäkin herkkikset saataisiin mukaan porukkaan. Se edellyttää myöskin samankaltaisuuteen turvautuvilta kykyä ymmärtää erilaisuutta. Ymmärtää erilaisuus vahvuutena. Se on vaikeaa kilpailuyhteiskunnassa. Tavalliset kokevat olonsa uhatuksi, jos toiset kilpailevat eri säännöillä tai erilajissa, kuinka silloin tavallinen voi pärjätä, kun arvotukset ovat aivan erilaiset?

Erilaisuuden hyväksymiseen liittyy aina uhka. Kun rakkaus meitä kuitenkin aina kuljettelee, murjoo taikka hyväilee... on se jokaiselle suunnaton isku, kun oma ihastuksen kohde lähteekin erilaisen mukaan. Kuvittele vain, olet rakentanut suhdetta ystävyydestä syventämällä, olette jo löytäneet toisistanne ihastuttavia syvempiä yhteisiä haaveita. Ja sitten uusi suklaasilmä tulee kuvioon ja vie unelmasi yksinkertaisilla fraaseilla. Mikäpä fiilis?

Samat uhkat tytöillä ja pojilla. Hylätyksi tulemisen kokemus on aina invalidisoiva. Se jättää jäljen aina, ellei sitä saa heti purettua turvallisesti turvallisessa seurassa. Kuinka moni on niin onnekas, että voi sen tehdä? 10 % miehistä, 30 % naisista, ehkä lonkalta. Loppuja se painaa niin kauan, kun joku parantava luottamuksellinen suhde korjaa arvet. Aika ei koskaan paranna mitään! Vain eheyttävät kokemukset voivat parantaa.

Meitä invalideja, joiden elämää tunnetraumat vääristävät, on Suomessakin reilusti yli puolet väestöstä. Invalidiyden voi väistää keskittymällä materialistiseen elämään. Työkeskeisyys ja valmiiksi kaavoitettu elämä ohjemineen voi tarjota riittävästi virikettä, ettei toisia ihmisiä enää tarvitse päästää liian lähelle.

Kuitenkin tunne-elämäkin noudattelee omia lakejaan. Ne olisi mahdollista ymmärtää ja kyseenalaistaa. Ei siis kumota, vaan oppia käyttämään niitä oikein. Tunteet voivat ola kuin hurjistuneet hevoset  ja yksilö kyydissä kärryssä. Kyyti on kovaa, mutta jos malttaa hieman ohjata, niin on mahdollista päästä päämääräänkin sukkelaan.

Omaa analyysi-intoani olen yrittänyt arvottaa vähän ulkoapäinkin. Se on erittäin hyvä tulevaisuuden ammattia ajatellen, saan itsestäni erinomaista aineistoa. Taasen yksityiselämääni ajatellen se menee liiallisuuksiin. Analyysissä on se huono puoli, että se lähtee psykologiselta tasolta, yksilön sisältä, kun taas sosiaalisuus asuu yksilöiden välissä. Se on olemassa ainoastaan siinä tilassa, kun yksilöt ovat lähellä toisiaan ja kommunikoivat jotenkin. Kun olet yksin ja mietit suhdetta, se tapahtuu vain sinussa. Kun olette taas yhdessä, huomaat heti, että ajatuksesi eivät olleet oikein. Ne eivät voikkaan olla oikein, koska teidän suhteenne on ainoastaan teidän yhteisessä kentässä. Niinpä suhde tehdään vain yhdessä. Yksin sitä ei kannata väännellä tai murehtia, se on hukkaanheitettyä. Tietysti joitain oivalluksia voi tulla ja on hyvä, että tiedät mitä pidät suhteessa tärkeimpinä puolina ja suuntana, että suhde suuntaa haluttuun suuntaan, eikä ajelehdi sattumien viemänä.

Pyhät päivät. Elätkö elämääsi? Onko ympärilläsi juuri sitä, mitä haluat? Oletko valinnut mitä haluat, vai onko kaikki sinulle annettua?

Määrääkö kohtalo elämämme? Voinko muuttaa kaiken parilla sanalla? Kohtaan sinut, näen sisimpäsi, avaudun rakkaudellesi ja mikään ei ole enää entisellään. Mikä estää? 

Olen lukenut kirjoituksia, joiden kirjoittajaan voin rakastua laakista. Olen tavannut ihmisiä, joiden seurasta tiedän heti, että voisin antaa rakkauteni virrata välittömästi. Ehkä näihin hetkiin pitäisi tarttua epäröimättä. Jumala ne minulle tarjoaa, typerä järkeni ne heti mitätöi.

Minun elämäni ei näytä vielä omalle. Se on kaukana siitä. Koska minun elämääni ei ole ilman sinua. Me täytämme toisemme ja yhdessä luomme sen maailman, josta olemme koko elämämme haaveilleet kaukaisena saavuttamattomana unelmana. Se on saavuttamaton niin kauan kun olemme erillämme. Koska vain me kaksi voimme sen luoda välillemme ja siitä laajenemaan kukoistamaan ja virvoittamaan laajaa piiriä.

Se suuri unelma, jota olen kantanut lapsesta saakka, yhdessä kasvaminen täyteen kukoistukseen. Juuri niinkuin pitääkin. Kaikkien suhteiden kaava.

Surullista, miten paljon hyvää rakkautta jää käyttämättä, kun ihmiset eivät löydä toisiaan. Nyt! Tarttukaa rakkaisiinne! Päätä, mitä haluat ja hanki se. Sinussa on voima ja kaikki elementit täyteen rakauteen, kun vain osaat päättää, mitä haluat ja teet sen selväksi. Vikoja ja puutteita ei tarvitse miettiä, päämäärä jyrää ne alleen.

Suurin on rakkaus, ole hyvä.