Pitkästä aikaa tänne ehdin ajatuskuplia puhaltelemaan, pääsiäisen varjolla voi ottaa aikaa sukellukseen jonnekkin syvemmälle itseen sekä sitäkautta ehkä laajemmaltikkin olevaisuuteen.

Pääsiäinen, transformaation juhla, uudelleensyntymisen, materian voittamisen kuin myös luopumisen haikeuden esiin tuova merkitysjuhla.

Jeesuksen tuomio toimii oivallisena sosiologian oppituntina. Tavalliset fiksut ihmiset, kuten sinä ja minä kokoonnumme torille ja siellä osallistumme laumana paikallisdemokratiaan.Kuten tiedämme, jokaisella on omat yleensä aivan loogiset mieleipiteet asioista, mutta kun toimimme yhdessä, halu kuulua porukkaan saa meidät luistamaan omista arvoistamme. Kun joku äänekäs argumentoi vetävästi oman arveluttavan mieleipiteen puolesta ja saa muutaman innostuneen kannustamaan, syntyy jonkinlainen tunteen ja joukkovoiman tsunami, joka huuhtelee omat mielipiteet mennessään, koko lauma innostuu samaan aaltoon. Mieli paikkaa ristiriidan joillakin yleistä mielipidettä puoltavilla argumenteilla; "joutaahan se hulttio ristille, kun arvostelee meidän turvallista arkea, vaikka se välillä ankeaa onkin. Ja voihan se pelastaa itsensä, jos on todella niin jumalallinen." Vain vahvemman itsetietoisuuden tai kilpailevan ryhmävoiman valtaistamat voivat vastustaa tuota aaltoa. Lisäksi vastuu laimenee joukossa. Vaikka kukaan ei ainoana voisi päättää kenenkään kuolemasta, ryhmäpäätöksenä se ei tunnu läheskään niin merkittävälle. Tällä mekanismillä lähtevät kaikki muutokset vyörymään. Mekanismi toimii sekä hyvässä että pahassa, aivan samalla tavalla lähtevät vyörymään positiiviset kuin negatiivisetkin vallankumoukset. Näin saavutetaan muutoksen edellyttämä kriittinen massa, joka riittää murtamaan staattisen turvahakuisen nykyisyyden.

Kuten sanottua, vain riittävän tietoisuuden hankkinut yksilö voi vastustaa tai ohjata vyöryä, muutoin se etenee vain energian vahvuuksien mukaan. Jos haluamme positiivisia vyöryjä, tarvitsemme riittävän suuren tietoisen lähtövoiman, joka lasketaan liikkeelle otollisessa joukossa. Usein laumat ovat liikkeellä protestin ja negaation ajamina. Se kyllä voi pysäyttää kohteen, mutta koska perusajatus on vastustus ja pysäytys, positiivistä vaihtoehtoa ei joukkovoimalla voi syntyä. Se vaatisi kääntymistä valoon ja siltä perustalta ryhmän luovan voiman nostattamista.

Sama dynamiikka toimii arjen pienissäkin asioissa. Meillä on arvot, ajatukset ja mielipiteet visusti päissämme, mutta toimiessamme sosiaalisesti toisten kanssa kulttuurin ja ryhmän vaikutus vaatii usein sopeutumista.Usein äänekkäimmät saava dominanssin ja rauhallisempien paremmatkin mieleipiteet jävät varjoon. Kun ryhmätilanne on ohi, saatamme ihmetellä omaa toimintaamme...enhän minä oikeasti näin olisi halunnut asioiden menevän!

Miksi on näin? Ainakaan minua ei ole opetettu toimimaan erilaisissa ryhmätilanteissa, eikä esitelty vaihtoehtoja. Oma käyttäytymiseni on täysin sattumanvaraisesti tapahtuneiden tilanteiden kokemusten pohjalta rakentunut selviytymistarina. Vasta nyt myöhempien opintojen yhteydessä olen löytänyt elintärkeitä tietoja, kuinka ihmisten toiminnat ovat sidoksissa toisiinsa. Käsittämättömät tapahtumat, jotka ennen yritti tulkita yksilöpsykologisena heikkoutena, näyttäytyvät sosiaalisina mekanismeinä täysin loogisina rakenteina. Tieto ja ymmärrys helpottaa käytäntöä.

Jeesuksen toiminta näyttäytyy sosiologian, sosiaalipsykologian ja filosofian näkökulmista hyvinkin loogisena ja samoja arvoja ajavana. Toki näissä tiedepiireissä on laitapuolen näkemyksiäkin, mutta mikäli suuria linjoja katsellaan, niin yhtäläisyys on hätkähdyttävä. Ensinäkin niin Jeesus kuin filosofian hyve-etiikka hakevat pesäeroa tavalliseen automaattiseen elämään, katseet olisi hyvä kääntää "taivasten valtakuntaan", ideamaailmaan tai siihen suurimpaan hyvää, hyveelliseen elämään, joka ei elä hedonismin varassa. Kun tämä toteutuu "kaikki muu teille annetaan" tai onnellisuus tulee tämän sivutuotteena.

Sosiologia ja sosiaalipsykologia selittävät meille näitä mekanismejä, jolla automaattielämä meitä pitää kiinni, jolloin täältä löytyy arjen käytäntöihin vinkkejä muuttaa kohtaloaan. Kuitenkin yksin tämä on mahdotonta, koska elämme sosiaalissa, ratkaisun on oltava myös sosiaalissa. Ja Jeesus lupasi tälle tukensa, kuten joskus aiemmin kirjoitin.

Mutta toki myös yksilö on avainaasemassa, valintojensa kautta. Todellisuus on alati muuttuva, jos päästämme irti, muutumme mekin koko ajan. Käytännössä kuitenkin haemme turvaa nykytilanteesta, joten teemme valintoja, jotka tukevat nykytilan säilymistä, vaikka kuinka vakuuttaisimme haluavamme muutosta. Ongelma on siinä, että emme huomaa kuin murto-osan päivittäisistä valinnoistamme. Osa valinnoista tapahtuu automaattisesti,esimerkiksi jos otamme tunteet sellisinaan, ilman prosessointia. Tällöin mieliala muodostuu valintamme mukaan tietoisuuteemme päässeistä havainnoista ja mielialan kehoreaktioista.  Havaitsemme sen, mihin kiinnitämme huomiota ja mielalan mukaisesti kiinnitämme huomiota mileialaamme tukeviin havaintoihin hyvässä ja pahassa. Jos aamu läksi käyntiin huonosti, iskin varpaan sängynjalkaan, enkä huomannut kaunista auringonnousua, haen kaupungin hälinästäkin tukea maailman minulle osoittamasta epäoikeudenmukaisuudesta, enkä edes katso hymyileviä ihmisiä. Silloin suljen ulos kaikki ne mahdollisuudet, jotka liittyisivät parempaan oloon, kieriskellessäni itsesäälissä ja kieltäytymällä huomaamasta kaikkea oloani tukematonta. Elämme juuri vain oman mielemme kuvastamassa maailmassa.  Samalla tavalla ollessani hermostunut, en huomaa ystävieni tahtoa auttaa, kiirehtiessäni huolehtimaan seuraavasta asiasta. Silti tuomitsemme maailman, kun se on tällainen, vaikka lopulta juuri meillä on vastuu ja valta muuttaa oma maailmamme ja sitäkautta vaikuttaa toistenkin maailmaan.

Maailma ei ole täynnä vihollisia, se on täynnä pelokkaita siskojamme ja veljiämme, kaiken ikäisinä. Kaikki yrittävät parhaansa, mutta joidenkin työkalut ovat pahasti hukassa. Kaikki paha ja epäoikeudenmukaisuus johtuu pelosta, verhoutui se sitten mihin kaapuun tahaansa. Pelkoon ainoa ase on rakkaus. Myötätunto ja lempeys, kuitenkin itseään uhraamatta. Emme alistu maailmalle,  mutta jätetään se ristille meno väliin tälläkertaa, ollaan arvokkaita jokaisessa arjen kohtaamisessa, valitaan rakkaus pelon sijaan.

Kaunista elämää!