Kuinka sattumanvarainen elämämme ja minuutemme onkaan. Inhimilisinä olentoina meillä on lopulta vähän todellisia tarpeita. Biologisen syö - selviydy - lisäänny, evoluution ohjenuoran lisäksi meillä on sosiaalinen tarvekartasto. Tarvitsemme hyväksyntää, rakkautta ja tarkoitusta. Lisäksi sisäinen minuutemme kaipaa edellisten jäsentämisen ja hallinnan lisäksi henkistä tasapainoa, jota usein etsitään hengellisyydestä, sekä kokonaisvaltaista näkemystä elämän suunnasta.

Toimimme siis kolmella tasolla. Kullakin on oma järjestyksensä ja myös heijasteensa toisille tasoille. Tasot hienonevat fyysisestä sosiaalisen kautta sisäiseen. Yleensä myös ylempi taso vaikuttaa alempaan, harvemmin päinvastoin. Tosin sisäinen maailma on myös hyvin laaja ja sieltäkin löytyy ansoja ja loukkoja, jotka eivät ole mitenkään jaloja. Vasta harjaantumisen myötä avautuu vahvempia ja korkeampia tietoisuuksia.

Jokainen meistä elää omanlaisessa fyysisessä tilassa ja tilanteessa. Sen laatuun vaikuttavat ikä, sukupuoli, varallisuus ja asuinpaikka. Samoin elämme omanlaisessa sosiaalisessa tilassa ja tilanteesse. Siihen vaikuttavat perhe, lähipiiri, asuinpaikan piiri ja toiminnan piiri. Yleensä olemme kasvaneet noissa piireissä ja olemme osin noiden piirien tuote.

Sisäinen todellisuutemme kehittyy kasvumme myötä. Vauvan perustarpeet ovat ensimmäiset kouluttajamme, millä toimenpiteillä saavutamme minkäkinlaisia vaikutuksia toisilta ihmisiltä? Riittääkö, että ilmaisemme kevyesti, että nyt on nälkä tai että vaippa on täynnä? Vai pitääkö pitää kunnon rähinä, että saamme huomiota?

Valitettavasti kulttuurimme on muodostunut aikojen saatossa niin ongelma- ja järjestelmäkeskeiseksi, että todellisille tarpeille, laadukkaalle sosiaaliselle elämälle saati sisäiselle elämälle ei ole aikaa. Kun emme saa huolehdittua näistä, pyrimme kompensoimaan tyhjyyden kulttuurin markkinoimilla korvikkeilla. Tämä taas lisää työnteon tarvetta ja syö aikaamme vielä niukemmaksi.

Luonnollinen sosiaalinen elämä on kunnioittavaa, ymmärryshakuista, rakkaudellista ja kannustavaa. Se sallii erimielisyyden, erilaisuuden ja autonomian. Järjestelmäkeskeinen ajattelu tuo noiden tilalle kilpailun, eriarvoisuuden, epäluottamuksen ja pelon. Se ei ole luonnollista ja kannattelevaa, vaan se perustuu voittamiseen ja altistaa häviölle.

Samoin on sisäisen todellisuuden laita. Tarvitsemme uskoa hyvään, jotta toimisimme hyvän kanssa. Jos toimimme pelosta ja kilpailusta, havannoimme niitä elementtejä ja toimimme niiden perusteella. Kun uskomme hyvään ja altistumme samanlaisuuden kokemukselle sosiaalisessa maailmassa, emme ole enää yksin muita vastaan. Olemme samalla puolella haasteita ja seikkailuita kohtaamassa. Kun sisäinen todellisuutemme säätyy kohtaamisen valmiuteen, se elävöittää sosiaalisen todellisuuden. Tosin sosiaalinen todellisuus muodostuu yksilöistä, joista taas muodostuu yhteisöjä ja suurempia kokonaisuuksia. Sosiaalinen todellisuutemme kehittyy, kun olemme vuorovaikutuksessa toisten samalla tavalla virittyneiden kanssa. Se ei kehity pelossa ja kilpailussa elävien kanssa. Kuka tahansa voi kehittyä, se on ihmisyytemme lupaus. Samoin on kehittymisestä kieltäytyminen. Valintamme on päättää, minne suuntaan kuljemme. Emme saa raahata muita mukanamme, mutta käsikkäin kulkeminen, kummankin tahdosta, on sitä kauneinta kasvamista.

Usein voimme tuntea elämässä umpikujia, tuntea perimäistä erilaisuutta toisten kanssa. Tuntuu, että joutuu muuttumaan väärään suuntaan, että tulee hyväksytyksi. Mutta se ei ole oikea ratkaisu. On jatkettava etsimistä, on niitä, jotka haluavat kulkea samaan suuntaan, joiden kanssa muutokset sisältävät sydämmen liikahduksia; tätä olen etsinyt. Meille oikeita ihmisiä ei ole vaan yhtä, niitä on loputtomasti, mutta he ovat piilossa omassa epävarmuudessaan, aivan kuten sinäkin.

Elämässä on erehdyksiä ja vastoinkäymisiä. Oikea polku ei niitä poista, mutta lähellä olevat kanssakulkijat pystyvät näyttämään meille laajemman kuvan, lisäämään ymmärrystämme ja samalla tukemaan meitä. Me kasvamme vahvemmiksi yksilöiksi yhdessä. Emme ole enää uhreja, vaan oman elämämme kippareita. Pystymme sanomaan ei pelolle ja kielteisyydelle, pystymme olemaan vahvoja rakkaudessa koko elämää kohtaan.