Aamuun nouseminen on helpompaa, kun tietää, mitä on päiväänsä suunnitellut. On se selkeä raami, jonka sisässä asioille on oma tilansa, ja unelmille ja mahdollisuuksille oma tilansa. Tietää, että saa tehtyä asiat, jotka huolehtivat kaiken ylläpidosta hyvin, täyttää sosiaaliset tarpeet ja mahdollistaa itsetoteutuksen ja sisäisestä itsestään huolehtimisen. Tietää, että ei elä velaksi huomiselta, vaan lataa tälle päivälle sen, mitä tarvitsee. Jos työ ei ole miellyttävää, sen oppi on otettava ja ehkä pidettävä katse työn suorituksen palkitsevuudesta. Jonkun päivän teema voi olla pelkästään sosiaalinen, jonkun pelkkäää tekemistä ja jokin päivä vain itselle varattu. Mutta kuitenkin ennakkoon ajateltu, että kokonaisuus säilyy tasapainossa. Tämä toiminnan raami takaa myös sen, että kun yllätyksiä sattuu, meillä on pelivaraa toimia yllättävässä tilanteessa paremmin, koska koko järjestelmä ei kaadu kerralla häiriön sattuessa. Häiriö voi olla positiivinen tai negatiivinen, se kuitenkin saa huomiomme itselleen.

 
 Tämä ennakkoon ajattelu pitää huolen siitä, että elämä ei vain luisu käsistä. Jos itse ei ole ohjaksissa, joku muu tai sattuma tai menneisyyden möröt kuljettavat meitä. Aikamme on rajallinen, jo nuorena sain kokea sen kuinka mieli käyttäytyy vaikkapa rajallisen leiriviikon ajankäytössä. Alussa on yltäkylläisyyden ja myös asettautumisen vaihe. Haahuillaan ja peilaillaan, kuinka rajattu toimintapiirimme toimii. Hiljalleen yksilöt alkavat rohkeammin tehdä aloitteita toimintaan. Kun viimeiset illat koittavat, lopun läheisyys laittaa toimimaan vapaammin, kokeilemaan omia rajojaan ja heittäytymään mukaan virtaan. Mahdollisuudet heräävät hiljaa, irrottautuminen omista maneereista kestää ja lopulta lopun läheisyys saa ylikierroksille. Uskon tämän olevan varsin universaalin ilmiön, jota kukin voi kehittää omalla kohdallaan paremmin toimivaksi. Universumi tarjoilee meille kermakakkuja joskus harvakseltaan, joskus läjäpäin. Jos olemme kiinni peloissamme ja ennakkoluuloissamme, omissa tutuissa kertomuksissamme, emme huomaa näitä kermakakkuja tai tulkitsemme ne jotenkin väärin, jopa negatiivisesti.
 
Tähän liittyy olennaisesti oman vastuullisuuden sisäistäminen. Teen itse päätökseni elämästäni, minulla on oikeus tehdä omia valintoja riippumatta siitä, mitä muut niistä ajattelevat. Minun ei ole pakko noudattaa mitään sovinaisuuksia, mutta samalla olen täysin vastuussa päätösteni seurauksista.
 
Ihmiset toimivat positiivisuuden ja negatiivisuuden janalla heilahdellen yksilöllisesti. Jana  voidaan piirtää myös rakentavuuden - konservatiivisyyden - uhriuden . ja repivyyden läpi. Samoin rakkauden - tarkoituksenmukaisuuden - ja pelon läpi. Sisällämme tunne, järki ja persoonallisuutemme ottavat kukin kantaa asioihin noiden janojen arvojen läpi. Samoin sisällämme kuiskivat menneisyyden tiedostamattomat mallit, itsekkyytemme ahne ego ja toivottavasti myös korkeampi yhteydenkykyinen minuus, joka kykenee vastaanottamaan intuition viestejä, kohtaamaan olevaisuuden ilman alemman minuuden vangitsevia tarinoita ja joka tavoittaa yhteyden myös ylemmille olevaisuuden tasoille.
 
Kun kohtaamme toisen ihmisen, saamme informaatiota kaikilta noilta tasoilta. On meistä kiinni, minkä tason informaatioon kiinnitämme huomiomme. Jos toimimme egon ja pelon kautta, alamme etsiä uhkaavia merkkejä sekä heikkouksia, joiden kautta voimme puolustautua.
 
 Jos taas toimimme positiivisen rakentavuuden kautta, etsimme yhteneväisyyksiä, vahvuuksia ja niitä ominaisuuksia, joiden kautta voimme toimia yhdessä positiivsen rakentavasti. 
 
Jos taas toimimme vain rakkaudesta käsin, voimme havaita toisesta niin hänen kasvukipunsa kuin hänen yksilölliset vahvuutensakin. Pystymme samaistumaan häneen, vaikka omat kipumme ja vahvuutemme olisivatkin täysin erilaiset, koemme vain hänen kilvoittelunsa ja hänen voittonsa.
 
Mikä tekee asioista niin vaikeaa? Opimme historiamme kautta selviytymään mitä erikoisemmilla tavoilla. Meihin tulee malleja, jotka ovat toimineet jossain menneisyyden tilanteessa joidenkin menneisyden ihmisten kanssa. Nyt voimme kohdella uusia erilaisia ihmisiä samoin, kun menneisyyden haamujamme. Jos emme pysty kuuntelemaan nyt-hetkessä, sohimme haamun läpi nykyisiä läheisiämme. Meistä jokainen tarvitsee rakkautta. Ei parisuhdetta, mutta rakkautta. Valitettavan usein nämä menevät sekaisin. Rakkaus on vapautta ja rauhaa sekä myötätuntoa, parisuhde voi olla sitä samaa, mutta usein siitä vaikuttaa tulevan monopolisoiva omistussuhde. Rakkauden kuuluisi olla "ilma, jossa hengitämme" Buberia lainaten. Sen kuuluisi olla läsnä kaikessa, jota teemme, kaikissa suhteissamme. Kukaan yksi ihminen ei voi tarjota meille siä kaikkea oppia, mitä kasvaaksemme tarvitsemme. Tarvitsemme rakkaudellisia suhteita, jotta voimme kasvaa yhteen ihmiskuntana. Tämä ei taas tarkoita romanttista rakkautta, se voi olla monopoli aivan hyvin.
 
Parisuhteen tulisi avautua maailmaan. Siinä tulisi olla kaksi kukoistavaa ihmistä. Keskinäinen rakkaus vetää puoleensa rakkautta ja sitä runsautta kuuluu levittää ympärille yhä laajemmalle.
 
Jos rakkaus-suhteessa toinen on negatiivisen egon vallassa, hän muuntaa rakkauden energian kilpailuaseeksi omiin egon taisteluihin. Hän lataa omaan sithi-miekkaansa muunnetun energian, ja hyökkää rakkautesi turvin omia haamujaan ja niiden takana olevia nyt-hetken ihmisiä vastaan. Tämä on vaikea tilanne, jos egon vallassa oleva ei pysty kyseenalaistamaan toimintamalliaan. Pysäyttääkö energiavirta vai vuodattaakko lisää rakkautta joka käytetään lopulta viattomia vastaan?  Toiminnan takana on kuitenkin menneisyyden mallit, jotka yhä vaikuttavat ja havainnoinnin keskittäminen mahdollisiin uhkiin ja heikkouksiin kaiken hyvän kustannuksella. Siis pitäytyminen pelon, negatiivisyyden ja uhriuden tai repivyyden taajuuksilla.
 
Lääkkeeksi voisi esittää seuraavaa ajattelumallin muutosta: Toiset ihmiset eivät enää kykene vaikuttamaan sinuun negatiivisesti. Otat nyt itse vastuun toimimisestasi ja suhtautumisestasi. Toisten mielipiteet ja reagoinnit jäävät nyt marginaaliseen asemaan, vastaat itse hyvinvointisi kohenemisesta. Mikään negatiivinen tai negatiiviseksi tulkittava ei horjuta valintaasi siirtyä positiiviseen ja rakentavaan olemisen tapaasi. Huomioit ihmisistä heidän rakentavat puolensa ja aloittensa. Sinä et tarvitse toisilta mitään ollaksesi onnellinen etkä ole vastuussa kenenkään toisen onnellisuudesta. Silti voitte yhdessä tehdä onnellisuutta lisää, jos kumpikin tahdotte, mutta se on vain lisäys omasta itsestäsi kumpuavaan onnellisuuteen.
 
Et voi vaatia toiseslta yhtään enempää, mitä olet itse valmis tekemään. Yleensäkkin voimme esittää toisille vain toiveita. Mutta ajatusrakenteena on tärkeää pitää standarit mielessä, jos haluamme vapautta, meidän on kyettävä se antamaan myös toiselle. Jos haluamme rajoittaa, meidän on rajoitettava myös itseämme. Lisäksi apunamme on universaali toimintamme arviointityökalu; toimi aina niin, että toimintasi voitaisiin julistaa yleiseksi laiksi. Jos haluan päästää pikku valheen, silloin valehtelun salliminen olisi yleinen laki ja valehtelu normaalia toimintaa.
 
Kun olet ottanut vastuun elämästäsi toislta ihmisltä, sattumalta tai tottumukselta, voit palata kirjoituksen alkulukuun. Aamulla kun heräät, tiedät mitä teet ylläpitääksesi oman elämäsi puitteet mieleisinäsi. Tiedät tehtäväsi, tiedät kuinka kohtaat toiset, tiedät, kuinka ylläpidät sisimpäsi positiiviseen kiinnittyneenä ja rakkauden energiassa. Muista, että aina reagoidessasi toisiin, saat paljon enemmän informaatiota, mitä kykenet prosessoimaan. Sinun valintasi on se, minkä tason informaation nostat merkityksellisemmäksi. Jos valitset negatiivisen, pysyt kiinni pelossa, taistelussa ja kärsimyksessä. Jos valitset rakentavan, etsit niitä mahdollisuuksia, joilla kohtaamisen voi viedä ylitämään olemassaolevan. Joskus edistyminen on hidasta, mutta ainakin pelon muuttuminen haasteeksi nostaa energiatasoa ja muutos on aina lähempänä, kun toimittaessa pelon kautta.
 
Muista, että jokainen tapahtuma tapahtuu kolmella tasolla; toisasioiden fyysisellä toiminnan tasolla, toiseksi sosiaalisen toiminnan yhteisymärrysorientoituneella tasolla ja kolmanneksi jokaisen omassa sisimmässä. Kukin taso toimii omalla tavallaan ja kohti omaa hyväänsä, mutta meidän tehtävämme on pitää nämä tasot tasapainossa, toimia kaikilla tasoilla parhaamme mukaan. Mikään taso ei saa alkaa dominoimaan kokonaisuutta. Tarvitsemme tarkoituksellista tekemistä, tarvitsemme aidosti kohtaavia suhteita. Meillä pitää olla kanssaihmisiä, joiden kanssa saamme jakaa tasapuolisesti oman olemassaolomme syvimpiä sopukoita myöten, vain niin pystymme itsekään ymmärtämään itseämme. Samoin tarvitsemme haastavia kommentteja ja kysymyksiä, muutoin aukot uskomusjärjestelmissämme jäävät meiltä huomaamatta. Kolmanneksi toimimme sisäisessä piirissämme, jossa yliminä, järki, ego ja alitajuntainen kaikkien muiden järjestelmien kanssa pyrkivät järjestäytymään. Kielellinen ajattelu on menneisyyden tarinoiden ohjaama. Kun luomme uutta, saamme ideoita, visioita ja intuitioita, jotka vasta myöhemmin kykenemme pukemaan sanalliseen, liikunnalliseen tai visuaaliseen muotoon. Meidän tulee pyrkiä antamaan tilaa tuolle korkeammalle sanattomalle (erotuksena alitajunnan sanatomalle), josta rakkaus ja jumaluus meille kuiskii. Kun opimme tämän kuiskeen kuulemaan, meidän tehtävämme on tehdä nuo virtaukset lihaksi. Tuoda ne tietoisuuteemme, sosiaaliseen piiriin ja fyysiseen todellisuuteen. Se on meidän elämäntehtävämme.
--