Tietoisuus on universumin kallisarvoisin aarre, josta kaikki kilvoittelevat. Tietoisuus voimana saa kvanttikentän romahtamaan todellisuudeksi, jossa fyysinen elämä tapahtuu.Kaikella materialla on jonkintasoinen tietoisuus, joka on kytkeytynyt kvanttikenttään ja sita kautta kaikkeen muuhun olevaiseen. Kvanttikenttä itsessään on ajaton ja paikaton, mutta elämä liittää sen aikaan ja paikkaan.
Atomien muodostama todellisuuden koneisto pyörii kvanttikentän korkeataajuuksisen tietoisuuden ohjauksen lisäksi myös alempitaajuuksisen epäharmoonisen tietoisuuden tason ohjaamana. Toisin sanoen olemalla tasapainoisen, positiivisen ja rakentavan tietoisuuden tilassa luomme tasapainoa ja mahdollisuuksia polullemme. Olemalla pelkojen, pessimismin ja uhriutumisen energioissa, luomme ympärillemme lisää uhkia ja kaaosta.
Joskus elämä heittää meidät kaaokseen. Voimme juuttua selviämiseen ja voimme selvitäkkin, mutta kaaos ei katoa kaaosenergioilla, vaan niillä korkeamman energian mahdollisuuksiin lassottujen köysien varassa ylös ponistellen.
Tietoisuus on sisällälmme oleva taimi. Se kasvaa ja kehittyy vain tietoisella hoivaamisella. Tietoisuus ei ole järkemme ääni eikä tunteidemme kohina. Tietoisuus on se, joka ajattelee ja joka tuntee ja joka reflektoi molempia, alistumatta kummankaan valtaan. Kumpikin noista valeminuuksista ottaisi mieluusti hallinan käsiinsä ja kulttuurimme esittääkin sankaritarinoita, joissa yksipuoleistunut sankari saavuttaa suuria ominaisuuksiensa ansiosta. Usein kääntöpuoli, joidenkin ominaisuuksien vajaa toiminta, jätetään kauniisti varjoon.
Ajan, paikan ja kehollisuuden vaatimukset, päivittäiset pakolliset toiminnot, mielikuviemme tavoitteiden vaatimukset sekä kulttuuriset ihanteet luovat tietoisuudellemme pohjattoman kaivon, mihin tietoisuuden energiaa saisi kaataa loputtomiin. Jos emme itse osaa asettaa itsellemme sopivia rajoja, mitä haluamme antaa ja mihin tarkoitukseen, meidän tietoisuuden energia ei riitä enää kokonaisuuden toimivaan pyöritämiseen. Meidän olisi tarkoitus olla kanssaluojia, ohjata tietoisuudellamme fyysisen todellisuuden kehittymistä positiiviseen suuntaan. Tietoisuuden energia on vaihdon valuuttaa, sijoitamme sitä kohteeseen, johon kiinnitäme huomiomme. Tietoisuuden kohteen tulisi kehittyä ja siitä tulisi palautua meille sijoittamamme tietoisuuden energia takaisin korkojen kanssa.
Aito vuorovaikutus, tapahtuessaan positiivisen kasvun hengessä, on sosiaalisen tason energiabasaari. Fyysinen toiminta jonkun rakentamiseksi, kehittämiseksi tai korjaamiseksi on fyysisen tason tietoisuuskaupankäyntiä. Mietiskely ja sisäinen seurustelu korkeampien tasojen energioiden kanssa kasvattaa tietoisuuttamme ajattomuuden näkökulmasta. Näitä kaikkia tarvitaan, jotta tasapaino säilyisi. Meidän kuuluu olla avoimia vuorovaikutukseen jokaisella tasolla. Introverttiys ei haittaa, meidän ei tarvitse hölöttää, jotta vuorovaikutus tapahtuu. Voimme olla hyvinkin hiljaisia, kunhan avaudumme kohtaamiselle.
Mikä kohtaamista sitten estää? Aito kohtaaminen tapahtuu haavoittuvuuden läsnäollessa oman turvallisen sisäpiirin ulkopuolella. "Halu kokea ja käyttää sulkee yhteyden mahdollisuuden" niinkuin Buber asian sanoi. Jos tunnemme olevamme vailla jotain, egomme janoaa täytettä turvonneeseen vatsaansa, se imee tietoisuuden energian, eikä palauta sitä kiertoon. Pelkoenergia, yleensäkkin kaikki, joka kutistaa vuorovaikutuskumppanin fyysisten ominaisuuksien ja tunnekuvien post-it lappujen tauluksi, ei anna kohtaamiselle sijaa. Vailla oleva ihminen imee kohtaamisen energiat ja jättää toisen tyhjäksi. Jos tämä tapahtuu lähisuhteessa, toinen joutuu laitamaan energialuukut kiinni, ennekuin kaikki viedään.
Vain aktuaalinen kohtaaminen huolehtii energaitasapainosta. Kultuuri tuottaa kohtaamisen imitaatioita markkinoiden kilpailun vahvalla vimmalla. Liikkuvat kuvat, kirjoitetut tarinat, kunneltavat jorinat. Mielemme kuvittelee seurustelevansa toisten kanssa, tunteemme liikkuvat, aivan kuin kokisimme asiat itse. Ainoastaan tietoisuuden energia, kohtaamisen tosivoima jää saamatta. Kehomme luulee saavansa kaiken, mutta ravitsevan ateria sijaan saimmekin kalkkivettä.
Ei ihme, että kulutusjuhlan ohentamat kiireiset ihmiset nappaavat energiavajeeseensa halpoja ja nopeita korvikkeita. Niillä aikansa siirtäää luuhistumista seuraavaan päivään.
Positiivistä asiassa on, että ei ole hyviä ja huonoja ihmisiä. On vain ihmisiä, jotka ovat oppineet vuorovaikutuksen ja energian liikkeen hallinnan ja sitten ihmisiä, jotka eivät vielä ole sitä oppineet. Useimmat, jotka osaavat asian, ovat oppineet sen tietämättään seurattuaan läheisten ihmisten touhuja. Samoin he, jotka ovat oppineeet välttämään sen, ovat oppineet sen lähipiiriltään. Nämä eri ryhmien ihmiset eivät kovin helposti tutustu toisiinsa kovin hyvin, joten kummatkin elelevät omissa kuplissaan ymmärtämättä toisiensa arkisia valintoja. Ne vaikuttavat aivan käsittämättömiltä. Selviämisen elämänorientaatio ylläpitää kärimystä lisäävää toimintaa, eikä ulkoa hyväksytä mitään helpotusta. Lähipiiri yritetään imeä samaan kurimukseen syyllistyksellä. Usein se onnistuukin, ellei lähipiirillä ole ankkureita jossain ulkopuolella. Muutoin huomaa olevansa sammakkona yhä kuumenevassa paljussa.
Asiasta kiinnostuneelle suosittelen Joe Dispenzan "Luo itsesi uudelleen" -teosta. Valaisee hyvin kuviota, jossa elämän vaikeudet paljastuvatkin omilla huonoilla uskomuksilla luoduiksi. Jokainen ansaitsee omannäköisensä elämän. Kun ymmärrämme, miten kokonaisuus toimii, kuinka omilla uskomuksilla vedämme elämäämme joko hyviä tai huonoja asioita. Kuinka voimme täysin sokeana kävellä onnemme ohi, kun kyttäämme vain seuraavaa epäonnea.
Kvanttiajatus on, että tehtävämme on ensin olla onnellisia ja rakkaudessa sisäisesti. Kun koemme tämän sisäisesti, meillä on asiasta selkeä mielikuva sekä vahva tunne harmoonisesti, heijastamme sitä ulos ja luomme fyysiseen todellisuuteen saman kuvion asioita. Jos olet onnistunut luomaan elämääsi poikkeuksellista kurjuutta, olet jo manifestoinnin mestari. Nyt vain muutat manifestoinnin kohteen unelmiisi, niin jo alkaa tapahtua!
Iloa ja valoa!