Hyväosaiset, joilla on kannattelevat verkostot, eivät päästä mukaan ihmisiä, jotka toimissaan ja asenteissaan kantavat ominaisuuksia, jotka kyseenalaistavat valitun menestymistavan.

Osaltaan nämä menestymisen eväät ovat vaivannäköön, uutteruuteen ja tavoitteellisuuteen asetettuja hyveitä jotka samalla suojaavat niiden negatiivisilta vastinpareilta, välttely, laiskuus ja päämäärättömyys. Samoin esimerkiksi mielen työkalu, kuten kriittisyys voi olla täsmällistä ja korjaavaa kun taas huono-osaisilla se on enemmän negatiivisyyttä, joka hakee ongelmia kaikesta, aiheuttaen epätoivoa ja haluttomuutta korjata asioita.

Hyväosaisuuden linja on kuitenkin kapea eikä kestä määrättömästi kyseenalaistusta ja energian käyttöä holtittomasti, joka olisi näin poissa hyväosaisuuden ylläpidosta.

Toisaalta kun hyväosaisuus on vakiinnutettu ja alkaa toimia automaattisesti, riskinä on "päähän nouseminen" hyväosaisuus ei auta silloin enää muita nousemaan mukana, vaan voi kääntyä muita tiputtelemaan.

 

Näkisin, että hyväosaisuus on vahvimmin hyvän tavoitteen vetämää tarkoituksenmukaista elämän virtausta ja huono-osaisuus vaikeisiin elämäntilanteisiin ja selviytymiseen kiinnittynyttä  paikoilleen juuttumista. Konkreettisella tasolla hyvinvointi liittyy riittävään elintasoon, sosiaalisella tasolla riittävän kannatteleviin suhteisiin ja sisäisellä tasolla henkilökohtaisen tavoitteellisuuden vetämään kasvuun. Huono osaisuus vastaavasti vaikeuksiin ylläpitää elintasoa, haastaviin ihmisuhteisiin ja selviytymisorientoituneeseen sisäiseen ahtaaseen tilaan.

 

Tämän prosessin kulmakiviä sisäisessä itsekasvatuksessa ei olla tuotu vahvasti esiin. Virallisessa kasvatusputkessa keskityytään tiedollisen pääoman kasvuun, ei ihmisen kasvamisen prosessin tukemiseen. Uhkana nähdään tietysti itsemääräämisoikeuden kaventaminen. Perheiden uskomusjärjestelmät ovat asetettu pyhiksi, vain tietyt kriteerit herättävät suojelun, hallitsematon päihteidenkäyttö tai ruumiillinen väkivalta. Muutoin omituinen käytös tai vuorovaikutuskyvyttömäksi kasvattaminen ei ole kielletty.

 

Lasten institutionaaliset ryhmät, kuten koululuokat, eivät osaa rakentua moninaisuuden salliviksi mutta aidon vuorovaikutuksellisiksi ryhmiksi. Aina löytyy syrjään jääviä, jotka eivät opi avautumaan ja liittymään, sekä vaille jääneitä, jotka hakevat voimaansa alistamalla. Löytyy myös eri perusteella kokoontuvia toimintaryhmiä. Muodostuu sosiaaliset hierarkiat. Vanhan mallin mukaan nämä ovat erilaisia persoonallisuustyyppejä. Käytännössä nämä ovat kuitenkin epätoivoisia selviytymismalleja, joiden varassa yritetään kaaos pitää kurissa. Oikeasti kaikki nämä ovat pakopaikkoja, koska luonnollista ja avointa minuutta ei ole turvallista tuoda esiin, koska ei ole institutionaalista suojaa ja vanhemman kokemuksellista auktoriteettiä pitämässä pitkäkestoisesti turvallista ja kannattelevaa ilmapiiriä yllä.

 

Jokainen tarvitsee kannattelevia kohtaamisia. Joka on oppinut hiljaiseksi, on kohdannut tyrmääviä tilanteita hakiessaan kohtaamista. Joka on oppinut tunkemaan voimalla toisten tietoisuuteen, on kohdannut välinpitämättömyyttä lähipiirissään ja se on ollut ainoa keino saada huomiota.Jotkut osaavat tuoda itsensä esille rauhallisesti, heidät on huomattu lapsena terveesti. Välttämättä hälisevä luokka ei anna heille tilaa tulla esiin. Siitä huolimatta, keinoista riippumatta, jokainen heistä haluaa tulla kanattelevasti kohdatuksi. Toisten lähestymistyyppien edustajat eivät välttämättä ymmärrä toisten tapoja. Tämä ymmärtäminen tulisi opettaa viimeistään alakoulussa.

 

Elämme vieläkin pelon vaikutuspiirissä. Epävarmuus ja pelko ruokkivat kulutusyhteiskunnan rattaistoa. Suostumme raatamaan yli voimiemme, koska pelkäämme taloutemme tähden, kiillotamme hyvinvoinnin kulissejamme, jotta näyttäisimme olevamme mukana hyvinvoinnin kertomuksessa. Minuutemme sekoittuu kuluuttajakansalaisen identiteetistä, vaivalla kootusta minuuden ulkonäköbrändistä ja sosiaalisesti kamppailemme paikastamme alakoulusta omaksutusta sosiaalisesta hierarkiasta. Sisäinen minuuden rakenne jää avaamatta, se otetaan vastaan annettuna tai luotuna. Sen hauraus ja muodostumisen prosessi jää koskematta, ellei ongelmat kumuloidu suosikkiongelmien puuttumiskynnyksen ylittäväksi.  Koska valtaosin emme ole äärimmäisessä köyhyydessä, olemme maailman onnellisin kansa. Mutta koska emme osaa tulla toimeen itsemme emmekä kunnolla muidenkaan kanssa, olemme maailman ahdistunein kansa. Suoritamme normielämän tavallisuuden kulisseissa.

 

Miten asiat olisivat, jos ne olisivat hyvin?

Voisiko nykytilanne olla hyvin, jos kokisimme asiat toisin ja tulisimme kannatelluiksi kaikissa suhteissamme? Menisimme samoihin töihin tai muihin toimiimme muistaen tekemisemme merkityksen maailman todeksi luomisessa. Teet hyvää ja tärkeää työtä! Työtoverisi huomioivat  sinut lämpimästi ja tukevat sinua niin töissäsi, kun persoonana. Vastavuoroinen aito välittäminen tukee työpäivääsi. Tyytyväisenä aikaansaannoksiisi ja kiitollisena kohtaamisista palaat kotiisi ja kohtaat perheesi tai ystäväsi. Sinut otetaan huomaavasti kotiin ja jaatte rakentavasti kokemuksenne. Sen jälkeen teette yhdessä tai erikseen teille tärkeitä asioita ja huolehditte yhteisten asioiden sujumisesta.Illalla voit vielä syvemmin palata kohtaamisissa tärkeisiin ja merkityksellisin asioihin ja rentoutua yhdessä tai erikseen.

Ei niin, etteikö vaikeuksia, vastoinkäymisiä ja ristiriitoja olisi, vaan että ne käsitellään ripeästi ja rakentavasti ensitilassa, jotta voidaan palata normaaliin järjestyksen tilaan, joka on sekä hyvin järjestynyt että avoin uusille mahdollisuuksille.

 

Fyysisesti asiat voivat olla hyvin samanlaiset, mutta jos sisäinen ja sosiaalinen perusta muutetaan, kaikki muuttuu. Mutta tosiaan emme voi muuttaa ketään toista. Voimme itse muuttua ja muuttaa olosuhteita. Jos et ole tyytyväinen elämääsi, muuta sitä tai muuta asennettasi. Kaikki eivät halua muuttua. Meidän velvollisuus on etsiä ympärillemme ihmisiä, jotka haluavat mennä samaan suuntaan. Aikanaan itse kukin herää todellisuuteen ja alkaa haluta muutosta elämässään. Mutta jokaisella on oma tahtinsa ja sitä on kunnoitettava, sitä ei voi kovin paljoa muuttaa. Näinä kaaoksen aikoina on tärkeää, että samaan suuntaan matkaavat vahvistavat toisiaan ja muodostavat keskenään turvallisia kuplia. Nämä aikanaan laajenevat ja levittävät hyviä käytäntöjä ympärilleen. Vaikka meillä olisikin hyvä kupla turvana, kuuluu meidän huomata ja vahvistaa  hyvää myös kuplan ulkopuolella. Hyviä, juuri itsemme kaltaisia ihmisiä on eksyksissä maailmalla paljon aivan yksikseen, juuttuneina väärän ympäristön ansoihin. Vain kasvattamalla hyvien verkostoja, voimme lisätä tietoisuutta ja hillitä pelon valtaa. Jo kaksi ihmistä tuplaa suojaukset, niinkuin jo Raamatussakin sanotaan.

 

On tärkeää muistaa, että meillä ei ole vihollisia. On vain virheellisiä uskomusjärjestelmiä ja niistä johtuvaa haitallista toimintaa. Kun saamme veljen herätettyä "vihollisessa", on voitto ovella. Myös se, että ihmisten kielellinen järjestelmä on luvattoman monitulkintainen aiheuttaa käsittämättömän paljon vahinkoa. Moni hyvä tarkoitus muuttuu matkalla loukkaukseksi. Tämä pitää aina pitää mielessä, kaiken voi aina ymmärtää väärin. Pitäisi pyrkiä löytämään (hyvä) tarkoitus viestin takaa.

 

"Jokaisen Sinän läpi katsomme Ikuisen Sinän liepeisiin."  Martin Buber