Näkyy tuo ajan tahti käyvän aivan päättömäksi. 20 vuotta sitten nykyinen viikko kesti yhden päivän. Nyt ei viikossa saa päivän asioita hoidettua. Ihmeellistä. Viikonloppu hujahtaa parissa tunnissa, jossain ehtii pikaiseen käymään tai jonkun jutun juuri aloittamaan, kun pitää taas töihin lähteä.
Niinpä on tämäkin tuumailupuoli jäänyt paitsioon. Hyviä vastauksia on tullut ja ajatuksia virtailee, mutta kun ei ehdi koneelle rauhoittumaan ja osallistumaan.
Toki kesä on toteuttamisen aikaa, talvella vetäydytään sisäänpäin, sielun lämpöön ja kesällä eletään unelmat todeksi. Pitäisi vaan työnteko kieltää kesäkaudelta tai ainakin rajoittaa niin, ettei oikea elämä häiriinny.
Nyt kesällä haluaisin tavata ajattelevaisia sieluntovereita. Sen lisäksi, että yhden sieluntoverin kanssa on rakenteilla syempää kontaktia, haluan purkaa ajatusrakennelmiani myös muiden ymmärtävien ihmisten kanssa. Jotta oppisin ja ymmärtäisin ja saisin sielulleni rauhaa. Kokisin konkreettisesti, että on olemassa ystävällisiä sieluja tässäkin ajassa. Ehkäpä Ultrapäivillä saisin käytyä joku ilta ja siellä voisin törmätä henkeen ja tietoon. Maroksen Gurdjeff pohdinnat kiinnostavat ainakin vaikka paljon muutakin tärkeää tuntuu olevan tarjolla.
Siispä kiitoksia kommenteista, vastaan kyllä vielä. Ne kutittelevat mielen sopukoissa.
Siispä luomaan unelmaa todeksi! Nautitaan kesästä.
