Lisää höttöa kaiken taustoista. Käytän kirjoituksissani runsaasti rautalankaa. Olen nimittäin huomannut, että useinmiten itsestään selvinä pitämissämme asioissa on todella paljon variaatioita, erilaisia näkemyksiä ja kaikilla on ikiomat itsestäänselvyydet, joiden kuvittelemme olevan kaikille samoja. Koska pidämme niitä selvinä, niitä ei edes käsitellä normaalissa toiminnassa. Sitten kun lähimmäinen tekee jotain, joka sotii omaa itsestäänselvyttä vastaan, tulkitaan se tahalliseksi provosoinniksi, vaikkei toinen välttämättä edes huomaa tallanneensa kaverin perustotuuksia. Se aiheuttaa paljon harmia ja aivan turhaan, se muuttuu valtataisteluksi, jos lempeä tietoisuus ei saa puututtua loukatun egon reaktioihin.

Siksi kartoittava, välillä naivin yksinkertainen puhe on välillä hyödyllistä. Vaikka se ei kiiltävään sisutukseen sovikkaan.

Ja minun itsestäänselvyydet ovat aika erilaisia, kun vakioelämän eläneillä. Se vaatii keskustelulta erityistä armoa. Uskoisin, että minulta voi armoa löytyä, jos joku syvälle erillisyyden harhaan eksynyt ihminen haluaisi polttavasti kokeilla, voiko ihmisten kanssa oikeasti keskustella.

Tämmöisiä kuplia pintaan nousi tänä perjantaisena, aurinkoisena aamuna. Taas saamme valita, lähdemmekö vaeltamaan helvetissä vaiko taivaassa. Ihan itse voimme elämäämme muokata, valitsemme viiteryhmämme, toimimme sen mukaan kohti tavoitteitamme. Ympäristömme sopeutuu ja valikoituu päätöstemme mukaan.  Ihan oikeesti, olemme omilla valinnoillamme luoneet nykytilan, samalla tavalla pienillä valinnoilla luomme tulevaisuuden. Ovatko lapsemme meille kiukun kohteet, vai kaverit, joita ohjaamme parempaan elämänhallintaan ja sitäkautta hyvään elämään? Ego sanoo yhtä, sydän toista. Kuka minä olen? Ole hyvä ja valitse. 

Rakkautta, olkaa hyvä.