Huolimattomana blogikirjoittajana tein yllättävän löydön. Alkuaikoina sain automaattisesti kommentit tekstini jatkoksi. Ja ilmoituksen sähköpostiin kommentista. Sitten ne loppuivat. Ajattelin, että kenelläkään ei vain ole mitään sanottavaa aiheisiini. 

Nyt huomasin hallintapaneelissa kommenttipalstan...hienoja kommentteja tullut...15 vuotta sitten! Moderointi vaaditaan ennen julkaisua.

Syvin pahoitteluni huolimattomuudestani. Aivan loistavia kommentteja, syviä palautteita, hienoa ajatusten syventämistä! Kiitos kaikille osallistuneille! Ehkä yritän käydä palautteet läpi ja julkaista ne, vaikka ikuisuus on niiden kirjoitamisesta kulunut.

Ehkä en tuuleen huutelekkaan. Nyt yritän seurata vähän paremmin tuleeko ajatuksilleni vastakaikua.

Raikasta virtaavaa elämäniloa kanssamatkaajille!

Kun asetumme parisuhteeseen, joudumme käytännössä ratkaisemaan monia yhteensopivuuden kysymyksiä.

Kuinka työhön ja toimeentuloon kuuluvat kysymykset hoidetaan? Kuinka paljon siihen käytetään aikaa ja onko kummankin työasiat yhtä merkityksellisiä? Onko kummallakin oma talous ja sovittu yhteinen talous? Onko kummallakin sananvaltaa taloudessa?

Kuinka lepoon suhtaudutaan? Panostetaanko siihen riittävästi ja kuinka se hoidetaan? Onko kiinteähkö rytmi?  Onko aamut merkityksellisiä, halutaanko yhdessä lähteä uutta päivää rakentamaan?

Mikä on kodinhoidon merkitys, hoitotapa ja siihen panostettava aika ja milloin se on, kuinka vastuut jaetaan? Pidetäänkö perusjärjestys koko ajan, kaikki tavarat paikoilleen käytön jälkeen, ruokailun jälkeen keittiö on siisti, vaatteet ovat omilla paikoillaan aina. Millainen on viikkosiivous, kuinka se tehdään ja jaetaanko vastuita ja milloin se tehdään? Hoidetaanko viikkosiivous keskellä viikkoa, palkitaan uurrastus. Tällöin viikonlopulle jää aikaa johonkin kiinnostavampaan.

Kuinka paljon halutaan toimia yhdessä, kuinka paljon kummallakin saa olla omia harrastuksia, ystäviä, menoja? Kuinka paljon kumpikin saa tuoda omia ystäviään ja touhujaan yhteiseen kotiin? Kuinka vapaata, kuinka säädeltyä toisen elämä voi olla? Tarvitsetteko luva jokaiseen liikkeeseen?

Mikä on velvollisuuksien, itsehoidon, viihteen ja yhteisen ajanvieton suhde? Hoidammeko itseämme, tarvitsemmeko herkuttelua ja viihdykettä lohdutukseksi kuinka paljon? Onko suhteemme niin läheinen, että emme tarvitse "viihdykettä", vaan pystymme nauttimaan toistemme kanssa olemisesta, vuorovaikutuksesta ja tekemisestä tasapainoisesti sekä siirtymään tasojen välit jouhevasti. 

Oleminen on rauhaisaa ja iloa tuottavaa. 
Vuorovaikutuksessa kumpikin tulee kuulluksi, saa sanotuksi, asiat käsitellyksi, jotta mikään ei jää kaivelemaan. Vaikeita ja epävarmoja asioita saa tuotua esiin, uskaltaa kaivella omia mielen kellareita ja nostaa sieltä valoon ja jaettavaksi mitä vaan. Uskaltaa olla eri mieltä ja saa sille ymmärryksen.
Toimintaa koordinoidaan yhdessä, innostutaan yhdessä ja toteutetaan, spontaanisti tai harkitusti, tarpeen mukaan. Toimintarytmit ovat yhteensopivat, jolloin asiat tapahtuvat ajallaan ilman tarpeetonta vitkuttelua tai kaaosta.

Mikä on läheisyyden tarve, kuinka se toteutuu ja millä ei muodoilla? Haluammeko kyhjätä lähekkäin olemisen ja tekemisen lomassa? Miten paljon tarvitsemme sydänkontaktia, kuinka osaamme katsoa toista, kuinka osaamme puhutella? Mikä on seksuaalisuuden osuus, onko sydänrakkaus ja seksuaalinen rakkaus tasapainossa, tarpeemme yhteen sopivia?

Kuinka toimimme yhdessä ulkomaailmassa? Onko suhteemme vahva, että se kestää ulkoiset kontaktit ilman mustasukkaisuutta ja kontrollia? Saako rakkautemme säteillä kaikkien iloksi? Olemmeko ylpeitä kumppanistamme, kun hän säteilyllään hoivaa muita?

Onko suhteemme tasavertainen? Kumpikin tuo yhteiseen pöytään parhaansa, näkee vaivaa ja välillä ylittää itsensä, omasta tahdostaan, ei vaatimuksesta? Kumpikaan ei ota osaansa yli, vaikka tilaisuus tulisi. Saavutettuja etuja ei ole. Kumpikin on totta, avoimia, rehellisiä, haavoittuvia, vielä osin rikkinäisiä. Silti rakastettavia, täynnä mahdollisuuksia ja potentiaalia, sankaruutta, joka puhkeaa kukkaan, kun sille tilaisuus annetaan.

Aito suhde sisältää minän vastuuntunnon sinun minästäsi.
Aito suhde vaatii, että otat myös vastuun omasta minästäsi.

Koska olemme erilaisia, jokainen kohta mitä edellä luettelin, voi olla eri perusteinen eri ihmisillä. Sinun kuuluu tuntea itseäsi. Tuntea mitä olet nyt. Tietää, että se on olosuhteiden muokkaama kokonaisuus. Voi olla, että olet vielä selviytymisvaiheen puristuksessa.
Olet sopeutunut olosuhteiden pakosta muottiin, joka sinä et oikeasti ole. Opettele löytämään sydämesi, kuulemaan sen ääni. Millainen sinä olisit, jos saisit olla vapaasti oma itsesi? Jos et joutuisi sopeutumaan. Millaiset olosuhteet sinulla pitäisi olla, että voisit vapaasti alkaa avautua täyteen mittaasi?

Älä etsi uutta paikkaasi kutistuneen minuutesi ehdoilla. Etsi uutta paikkaa ja täydempää itseäsi yhtä matkaa. Mitä kohti haluat mennä, mistä haluat päästä pois? 
Muista, että mielesi on tarinakone, joka kirjoittaa käsikirjoituksia joko pelkojesi tai unelmiesi ohjaamana. Sinä, syvempi minuutesi mielesi peitossa, saisi päättää, millaisia tarinoita tulee, jos annat sille tilaa. 
Jos saat mielesi koneiston hetkeksi seisahtumaan, voit nähdä hetken vilahduksessa tämän kärsimyskoneen. Sillä hetkellä tiedät, että se kone ei ole sinä, vaan että sinä olet koneen nukahtanut käyttäjä.

Kun opit näkemään mielien taakse, näet rakkauden sielun pilkahduksia jokaisessa vastaantulijassa. Voit rakastua jokaiseen. Mutta tämä ei ole oikea perusta parisuhteelle.
Jokaisen elämäntehtävä on erilainen, olemme valon spektrin mukaisesti jakautuneet eri tehtäviin. Sinulla on ominaisvärisi, on ihmisiä, jotka ovat lähellä väriäsi. On ihmisiä, jotka ovat vastavärejäsi. Kaikki yhtä rakastettavia, mutta sekoitettuna sotkuisia.

Oman sävysi ihmisten löytyminen on aarre. Sinun ei tarvitse himmentää itseäsi, ei säätää, saat loistaa ja toinen alkaa loistaa kanssasi. Se ei tarkoita, etteikö kasvamista ja kipuja enää olisi, mutta turha säätäminen jää pois. Kun vahvistut omaksi itseksesi kaltaisessasi seurassa, eheydyt. Samalla, kun tunnustat persoonallisen itsesi, alat kunnioittaa myös eri värien ihmisten itseyksiä aivan erilaisella kunnioituksella. Kaikki uhka on poissa, voitte toimia vahvasti rinnakkain toisianne tuksien.

Jotkut meistä uskovat, että on olemassa yksi yhtenäinen ihmisen ideaali. Ihmisyyden kaunis prototyyppi, jossa kaikki on kohdallaan.
Jotkut uskovat, että meissä jokaisessa on omanlainen personallinen täydellisyyden malli, johon yksilön tulee pyrkiä, huolimatta siitä, mitä muut ajattelevat.

Nämä kaksi erilaista katsantokantaa johtavat erilaisiin käytännöllisiin suhtautumistapoihin sekä suhteessa itseen, että suhteessa toisiin. Ensimmäinen malli pyrkii homogenisoimaan kaikki, muuttamaan itseä kohti omaksumaansa universaalin ideaalin mallia, seköä muuttamaan muita kohti tuota samaa mallia.

Toinen malli antaa itselle vapauden toisten odotuksista ja odottaa, että toisetkin antavat jokaiselle vapauden olla sellaisia kun ovat ja kehittyä omaan suuntaansa.
Kummassakin on omat vahvuutensa ja heikkoutensa käytännössä.

Universalille mallille pohjaa antaa esimerkiksi muinaisen Kreikan filosofit klasisine hyveineen, vaikkakin kaikissa korkeammalle filosofisissa pohdinnoissa päässeet kulttuurit ovat luoneet omia ideaalejaan, joissa on hyvin samansuuntaiset perusajatukset. Jokaisen ihmisen pitää pyrkiä kasvamaan eettisesti valveutuneena kohti kestävää hyvyyttä, antaen vähemmän tilaa nopeasti vaihtuvien mielihalujen ja villitysten houkutuksille. Syvempään jumalyhteyteen pyrkivän minuuden osuutta pyritän kasvattamaan, jolloin hyvä lankeaa itsen lisäksi kaiken muun luodun hyväksi.

Persoonallinen oman täydellisyyden ihanteen malli ei anna niin selkeää perustaa sille, mistä mallin voima ja oikeutus tulee. Onko ihminen jo syntyessään erikoislaatuine persoona, jonka kehitystä ohjaa oma kyky sanoa ei asioille, jotka eivät tunnu oikealle. Ja mistä tuo tuntu oikeaan ja väärään sitten tulee? Riittääkö hetkellinen tunne oikeasta ja väärästä tuon suuren päätöksen tekemiseen? Tarvitaanko itsetututkiskelua tai eettistä pohdintaa, vai onko tunne oikea tuomari asiassa kun asiassa? Tarvitaanko tässä kykyä asettua katsomaan asiaa toisen silmin?

Kummassakin mallissa on omat haasteensa. Ehkä totuus löytyy kuitenkin yhdistelemällä näitä molempia. Voisimme olettaa väljän, mutta eettisesti velvoittavan ihmisyyden universaaliuden, joka perustuu jumalkipinän sisäistämiseen. Voisimme hyväksyä persoonallisen polun, joka kunnioittaa jumalkipinää itsessä ja muissa, mutta jonka toimintatavat ja toiminta alueet ovat erilaiset, kuin keskiarvoihmisen alueet. Tällöin pystymme välttämään muutoin usein eteen tulevan erilaisten polkujen ristiriitaisuudet hyväksymällä erilaisuuden moninaisuus ja luottamalla siihen, että universaali malli pitää eettisen pohjan kunnossa.

Ilman eeettistä pohjaa ja jumalyhteyttä annmme helposti itsellemme oikeuden olla omanlaisia, mutta samalla vaadimme toisia olemaan juuri oman mielemme mukaisia. Ilman erilaisuuden kunioitusta käymme jatkuvaa kamppailua oikeuttaaksemme oman mallimme, poljemme muita saadaksemme heidät taipumaan tahtoomme, jolloin samalla tahtomattamme lisäämme vastustusta.

Lähisuhteissa tämä on ongelmallista, koska tällöin tarvitsisimme aitoa läsnäolevaa jakamista ja avoimuutta, mutta vaatimukset ovat tehokas tapa sulkea yhteys. Lähisuhteissakin käytännön, sosiaalin ja persoonan toimialueet sotkeutuvat, jolloin minkä tahansa alueen ongelmat levittäytyvät helposti väärille toiminta-alueille. Käytännön ongelmista tulee uhka persoonallisuudelle ja sosiaalissa yritetään ratkoa käytännön asioita. Nämä yritykset ovat tietysti tuhoon tuomittuja, koska ongelmat voidaan ratkaista vain siellä, missä ne ovat syntyneet, Vaikka Tollen mukaan ongelmat ovat vain mielessä, mikä on totta, mutta konkretia, jonka mieli on tehnyt ongelmaksi on usein käytännön alueella.

Oletetaan, että persoonallinen vahvuutemme on taitava jalkapalloilija. Olemme ympäristössä, jossa muut ovat seesteisiä curlingin pelaajia. Curling porukalle olet ongelmallinen, koska tahdot liikkua liian levottomasti ja nopeasti ja itsekkin koet, että curlingin rauhallisuus ei oikein tunnu hyvälle. Menette terapiaan. Jokaisen ihmisen pitää käytännössä pystyä tekemään kompromisseja. Siispä curling porukan pitää hyväksyä vähän enemmän häslinkiä peleihinsä, Ja sinun pitää oppia hyväksymään, että tiettyinä hetkinä häslääminen ei todellakaan ole hyväksi. Saatat saada hyvä lääkkeetkin siihen, että kehosi ja mielesi alkaa menettää pahinta terää.
Kollektiivinen ideaaliminuus on jyrännyt ja kompromissillä on saavutettu tilanne jossa osapuolet kärsivät vähän vähemmän. Mutta mitä muut tapahtui? Curlingporukka menetti seesteisyytensä ja keskittymiskykynsä, koska se sopeutuu häiriöön. Sinä menetät persoonallisen jalkapalloilijuutesi, koska sopeudut aivan vääränlaiseen ympäristöön ja toimintarytmiin. Miksi?

Koska emme tunnista emmekä tunnusta erilaisuuksiamme, vaan oletamme yhteisen ideaalin, jota pönkitetään vääränlaisilla kompromisseillä. Olemme erilaisia ja meidän kuuluisi löytää omat viiteryhmämme, jossa voisimme loistaa samankaltaisessa seurassa.

Jos jalkapalloperoona olisi uskonut itseesä ja tiennyt identiteettinsä, hän olisi etsinyt itselleen jalkapallotiimin ja alkanut kotiutua siihen. Ja curlingporukka olisi voinut saada tilalle itsestään curlingin hengen löytäneen yksinäisen sielun. Silloin kompromissit eivät syö identiteettiä, niitä voi käyttää pienempien asioiden hienosäätöön.

Samat kaavat sopivat kaikille elämän alueille. Ensiksi on löydettävä jumalkipinäsi , eettinen perustasi. Sen jälkeen voit oppia näkemään erityisyytesi. Sitten voit huomata ympärilläsi asioita, jotka tuntuvat sydämessäsi oikeilta ja vetovoimaisilta. Opit rajaamaan itsellesi vääriä asioita ja energioita kauemmas ja saat tilaa kasvattaa itseäsi täydemmäksi ja valmiimmaksi liittymään maailmaan aitona omana itsenäsi, jumalkipinä sydämessä loistaen.

Kuinka yksi viaton kysymys voi vyöryttää koko maailman uuten asentoon.
"Miltä sinusta tuntuisi herätä naisen vierestä?"

Täh? Miksi?

Avataan. Lähtötilanne oletus, että sinulla on nyt sopivaa sukupuolta oleva kumppani. Nukutte vierekkäin. Heräät. Mitä tapahtuu?

Haluatteko herätä samaan aamuun yhdessä? Joudutko hiipimään varovasti pois, että toinen saa jatkaa uniaan? Miten edellinen ilta meni? Halusitteko mennä yhtä aikaa nukkumaan? Menikö toinen aiemmin nukkumaan ja toinen jäi vielä puuhaamaan jotain?

Teitä on kaksi. Onko toistenne seura niin arvokasta, että haluatte järjestää elämänne niin, että menette  yhtä aikaa nukkumaan ja heräätte yhteisen aamuun. Onko aamunne teidän omannäköinen valinta, vai oletteko aamun pakkojen uhreja?

Onko jokin muu arvokkaampaa, kun jakaa illan ja aamun hetket kumppaninne kanssa? Jos jokin muu menee sen edelle, oletteko oikeassa seurassa? Oletko sinä oikeaa seuraa? Haluatko jakaa sydämesi kumppanin kanssa, haluatko olla auki kumppanisi sydämelle?

Maailmasta löytyy kyllä velvollisuuksia, pakkoja sekä huippuviihdettä- Helppoja ja vaikeampia pakopaikkoja oman ja läheisten kohtaamisen suojapaikoiksi. Uskaltaisito sinä hapuilla hauraiden sanojen, koomisten kolojen ja upottavien kyynelsoiden läpi kohti toista paljaana ja haavoittuvana? Vai hyppäätkö helpompaa reittiä tuttuihin pikahelpotuksiin ja lohtutoimintoihin?

Työelämässä meiltä odotetaan itsen brändäystä, tee itsestäsi haluttava osaaja ja menestyjä. Näytä, että olet dynaaminen ja aikaansaava oman elämän sankari. Nämä ovat aivan asialliset arvot työelämässä. Henkilökohtaisessa elämässä on tietysti hyvä, että osaat laittaa arjen rullaamaan niin, että rutiinit sujuvat sukkelaan ja että laatuajalle jää sopivasti tilaa.

Mutta suhteiden tasolla syvät suhteet eivät elä tuossa maailmassa. Vahva brändi rakennetaan kiven kirjoitetulle uskomusjärjestelmälle, joka ei petä haasteidenkaan edessä. Vahva brändi, vahva ego tarvitsee vankan uskon, joka nojaa yhteen totuuteen ja totuuden ulkopuolella sijaitsevaan valheeseen. Minän ulkopuolella on ei-minä, vihollinen. 

Yhteyden todellisuus sijaitsee tuon dualiteetin yläpuollella. Minän ulkopuolella ei ole ei-minä, vaan sinä, toinen minä eri kehossa. Egon elinehto, erillisyys, joudutaan hylkäämään. Joudutaan antautumaan ei - tietämiselle, näkemään maailma paljon laajempana ja tuntemattomana. Avautuu oman kuplan ulkopuolinen , tiedollisesti järjestymätön, mutta kosmisesti universumin lakien ohjaama kaunis kokonaisuus. Tämä näkymä avautuu, kun edessämme on toinen minä, Sinä, jonka olemassaolon kauneudelle haluamme avautua niin vahvasti, että hylkäämme egomme ja astumme sen ulkopuolelle toista puolitiehen vastaan.

Pelko kuuluu egon aseisiin. Sitä käytämme piirtääksemme rajamme. Kun rakennamme pelon esteet pitääksemme tietoisuutemme saalistajat loitolla, nostamme samalla esteet myös yhteyden mahdollisuudelle. Tiedostamaton tietoisuuden saalistus on arkemme peruskauraa, egome dynaamisuuden energialähde. Kohtaamisen taso edellyttää tuon saalistuksen vapaaehtoista sammuttamista tuossa hetkessä. "halu kokea ja käyttää...eikä se (yhteys) enää koskaan palaa".

Kauneus ja herkkyys ovat helppoja reittejä yhteyden ääreen.  Sydän sulaa hetken kauneuden edessä ja luovuttaa automaattisesti tietoisuutta havaintokohteelle. Se on rakkauden kauneutta, se voi olla ohimenevä yksipuoleinen hetki, mutta vasta laajetessaan molemminpuoliseksi se puhkeaan täyteen kukkaan. "Missä kaksi kokoontuu yhten minun nimessäni, siellä minä olen läsnä".

Niin, miltä sinusta tuntuisi herätä naisen vierestä?

Tai toisinpäin, miehen vierestä. Todella herätä yhteyden avaamaan universumiin, missä rakkaus saa jokaisen galaksin tanssimaan. Osaanko edes haluta tätä, olenko niin arvokas, että tämän aarteen vuoksi sanon ei suhteille, jotka tarjoavat vain kaunista rihkamaa tai pelon pakottamaa pakenemista?  Hengitä sisään elämän voima, kysy itseltäsi oletko oikeassa paikassa, oletko oikealla polulla.  Tämä kaikki on sinussa sisällä. Tämän kaiken saat elämääsi, jos annat sille mahdollisuuden. Elämään kertyy paljon painavaa roinaa. Tämä löytyy sen kasan vierestä, ei tarvitse kaikkea myllätä, riittää, että jätät muun pois mielestäsi hetkeksi. Hengitä universumin rakkaudessa. Alat nähdä tietoisuuden välähdyksiä ihmisten silmissä. Ne muistuttavat sinua yhteydestä, minkä olit unohtanut. Yhtyeden pilkahdukset lisääntyvät ja lopulta kiinteytyvät aktuaaliseksi yhteydeksi, missä yhteys saavuttaa koko syvyytensä.

Yhteyskokemukset eivät ole sidottuja parisuhteseen tai mihinkään ennakkoehtoon. Ne ovat ihmisen perusolemusta, ennenkuin välinellinen maailma ajoi sen yli. Ne ilmaantuvat, kun avoimet sydämet kohtaavat. Ne luovuttaa aarteensa ja haihtuvat. Periaatteessa kaikki voivat kokea tämän kenen tahansa kanssa. Tämä kokemus ei sido osallisia toisiinsa, kokemus on vapaa. Kokemusta ei  myöskään pidä tulkita kohtalon yhteensitomiseksi.

Mutta kun tämä kokemus tuodaan parisuhtesen, jossa osapuolet ovat samanrytmisiä, menossa samaan suuntaan ja jakavat yhtenevät  perusarvot, se avaa suhteseen tason, joka poistaa kaiken pelon ja epäilyn. Se avaa yhteyden todella jaettuun kosmisen olemassaoloon.

Miltä sinusta tuntuisi herätä naisen vierestä?