Tulipa käytyä piiiitkästä aikaa Ultrapäivillä. Nyt aivan vain itsensä kanssa rauhassa.  Ja se oli vakuuttavaa. Vaikka luennoilla ei tullut esiin mitään mullistavaa, monenlaista ja suuntaista henkisempää informaatiota tulvi mukavasti monelta suunnalta. Mutta ne energiat! Ainakin minulla oli hymy herkässä koko läsnäoloajan, vähän toista vuorokautta. Ja hymyileviä kontakteja sain vastaan useamminkin. Kuvittelin etukäteen, että yritän saada itselleni lisävalaistusta nykyisestä tilastani, olenko saanut suljettua stressipuoleni egon alueelle ja saanut hengen pidettyä puhtaampana. Onko jakautumiseni tila hyödyllinen  vai haitallinen?  Olen huomannut, että olen lokeroinut elämääni aika vahvasti, motiivia on tietysti ollut löytää kuhunkin tilanteeseen paras toimiva toimintamalli suhteutettuna muiden tilanteessa olevien energioihin.  Monesti nykyään painotetaan kuitenkin että joka tilanteessa pitää olla oma itsensä. Mutta jos olen niin tylsän järkevä ihminen, etten halua tuoda egoni temperamenttiä tilanteeseen, jossa on mahdollista pelata myös hieman syvemmällä tasolla ja saada jotain oikeaa aikaiseksi.

Ajatus tuntuu olevan herkässä tänään, olen ollut liian kauan kijoittamattomassa tilassa. Tarkotus oli vain lyhyesti hehkuttaa huikeaa viikonloppua ja sitten siirtyä privaattipuolelle. Eli siis edellinen ajatus jatkuu joskus hamassa tulevaisuudessa. Kuitenkin tuo kyselypuoli jäi siis vähemmälle ja tyydyin olemaan läsnä ja avoimena. Tuntui, että sekin riittää.

Itselle parasta antia oli Päivin visualisaatio-meditaatio- hilejntymiset sekä sen jälkeiset keskustelut, joista jäi mahtava energialataus. Nukkumaan mennessä pelotti, että pompin riemusta sängystä alas, mutta sainkin vielä erinomaisen yöunen.

Sunnuntai-aamuna läksin haikein mielin jatkamaan matkaani, löysin vanhan herkän kaipuun tilan, joka oli ollut hukassa pitkään. Löysin jotain.... tätä ei saa hukata ajan virtaan. Näillä energioilla ja kontakteilla on vielä tulevaisuudessa merkitystä. Kaikki arjen tekeminen suhteellistuu oikeaan mittaansa. Nämä energiat häpäisevat kirkkaimmankin urakehityksen  menne tullen.

Kiitos hyvät ihmiset ja kosmoksen vomat, jotka kaikki yhdessä teimme jälleen jotain suurta!