Kertoisinko surullisen tarinan miehestä, jonka sydän paloi rakkaudesta, mutta sama polte muutti tuhkaksi kaikki sanat, millä hän toisia kurkotti. Kaikki puhutut sanat, kaikki kirjoitetut lauseet. Kun hän sanoi kaipaan sinua, kuuli toiset sen: haluan kahlita sinut. Kun hän sanoi: Olen eksynyt ja epävarma, kuuli toiset: On sinun syy,etten ole onnellinen. Kun hän puhui sydämmen rakkaudesta, näkivät muut irstailijan.

Ja seireenit lauloivat, heitä pois sydämmesi aarteet, ne ovat arvottomat näillä rannoilla. Ota voimasi ja lähde kapuamaan yli ihmisvuorien, kohti kimaltavaa kunniaa.Päänahat vyölläsi mittaavat arvosi.

Niin usko ja toivo vaihtelevat. Samat kirjoitetut sanat sisältävät eri päivinä erilaiset sanomat. Ja nyt pelottaa, että tuli ehkä sittenkin sanottua liikaa, ajatus karkasi liian syvälle kuitenkin. Sanat voivat sisältää viestiä, jota voi tulkita vastavuoroisuutta vaativaksi. Vaikka yritän pyöristellä asiat tulkinnan vapauden antavaksi.

Eihän minulla oikaeasti ole varaa mitään oikeaa suhdetta odottaa, vaikka mileikuvitus euforian puolelle välillä karkasikin.

Ehkä tietokoneen tiltti eilen oli selvä varoitus, nyt ei edemmäs. Mutta en uskonut. Väsyneenä ja hurmioituneena tein liian syvän jutun. Olen vielä lapsi ihmissuhdeviidakossa, sääntely ja sopivuus suhteesa vastaanottajiin on vaikea laji. Kun alkaa tuntua, että nyt keskustelu sujuu, olettaa helposti kuitenkin liikaa vastaanottajan ymmärryskyvyltä. Sekä kyvyltä ottaa vastaan asiaa, joka ei välttämättä kuulu hänen toivomaan elämänpiiriin. Voin hyvin kuvitella itsellenikin saman tilanteen vastaanottajana, hetki ei ole hyvä, kuormaa muualtakin päällä ja pitäisi yrittää ymmärtää itsestä hieman epäolennaista juttua. Mutta siinähän vasta inhimilliset kyvyt punnitaan, kuinka osaan vastata hyvin, latistamatta, mutta oma näkemys antaen.

Näin se häpeä palaa. Tuttu ja turvallinen perusolotila. Mutta enää tähän ei jäädä. Usko on herätetty, nyt aletaan kasata sosiaalista turvaverkkoa. Syviä ihmisiä, eri lähteistä. Opiskelumahdollisuudet syyniin ja velvollisuuksia alas. Jos järjestän tilaa, tuleeko täyttymys luonnostaan?

Kiitos sinulle kuitenkin. Opetit minulle paljon. Tunnen itseäni paremmin ja uskon ihmisten mahdollisuuksiin. Tunnen oman elämästä vetäytymisen paljon selkeämmin ja osaan paremmin lähteä sitä purkamaan.

Tuleva tehtäväni voi olla moninainen. Se voi olla yksinäistäkin, mutta samalla henkilökohtaisen sosiaalista. Saan kaipaamani turvaverkon ja vahvan tuen. Pystyn oikeasti kohtaamaan ihmiset ja nostamaan heitä! Tästä tulee itkettävän mukavaa.

Kosketellaan.