Nyt olen huomannut, miten olennaisen tärkeää on aito dialoginen keskustelu. Vilpitön ajatusten ja tuntemusten jakaminen, vertaistuki, jolla ajatukset suhteutuvat ympäristön kanssa. Olen puhunut ja jakanut usean ihmisen kanssa tätä olevaisuutta sanallisesti. En edes muista, mitä kenenkin kanssa on puhuttu, uusia oivalluksia nousee jokaisessa keskutelussa. Uskon ja toivon, että kokonaisuus kasvaa kaikilla kaikesta huolimatta, vaikka se koostuukin kaikilla eri palasista. Välillä pelkäsin, että kun syvät ajatukset jakautuvat monelle ihmiselle, hajotan energiani taivaan tuuliin, puheeni jakaantuu eikä vaikuta, niinkuin on tarkoitettu, enkä niinolen saa sitä palautetta, mikä tuosta panostuksesta pitäisi tulla takaisin. Pirskotan energiani sinne tänne, vaikka kaikki tarvittaisiin siihen äärimmäiseen, tarkkaan ponnistukseen, jolla yritän tavoittaa unelmani.

Nyt kuitenkin tuntuu, että ystävyys alkaa kantaa monella suunnalla. Vaikka se ei ole täyttyvää rakkautta, se on syvää ystävyyttä. Se antaa samaten hyvät eväät kasvulle, koska meillä on hyvin samansuuntaisia ajatuksia inhimillisyydestä ja hyvästä elämästä.Kasvulle avautuu otollinen ilmapiiri, innostava, kannustava ja reflektoiva. Mitäpä sitä ihminen muuta elämältä voisikaan toivoa. Jokaisen inhimilliset perusoikeudet, joita ei vielä osata ottaa käyttöön yleisesti.

Mitä muuta olen oivaltanut? Että en ehkä olekkaan huono ihminen, vaan oikeasti ylirasittunut, burnout ja liian kiireinen kroonisesti, että jaksaisin oikeasti tarttua asioihin kunnolla. Kun tunnustan voimavarani, toimin sen mukaisesti, jaksan tarttua hetkeen, jaksan ohjata sitä sopuisasti muiden kanssa ottaen vastuuni.

Nyt luen sosiodynaamisesta ohjauksesta, se on menetelmä, jolla sosiaalinen tasapainoinen toimijuus olisi mahdollista yrittää saada kuntoon. Myötätuntoinen dialogi on siinäkin avainasemassa. Sillä saavutetaan paljon enemmän, kuin millään sisäisellä työskentelyllä pelkästään. Sosiaaliset ongelmat voidaan korjata vain sosiaalisella hoidolla. 

Ilokseni olen löytänyt itsestänikin runsaasti hyviä elementtejä, jotta minustakin voisi tulla terapeutti, pedagogi ja vertaistuki. Suurin haaste minulla on oppia korjaamaan ilmaisu vastaamaan ajatteluani. Opittu ilmaisu on vielä täynnä epämääräisiä arvotuksia, rakenteiden kuvaukset voivat kuulostaa määräyksiltä tai liian ohjaavilta, vaikka niiden tarkoitus onkin vain olla yksi mahdollinen ajattelunäkökulman esittely. Siis ihan käytännön vuorovaikutuksen harjoitusta oikean palautteen tukemana.

Kun toimijuus palautuu, palautuu toiminnan ilo ja samalla myös itsetuntemus palautuu oikeaan pisteeseensä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja nyt ollaan harvinaisen hyvissä lähtöasetelmissa. On se hienoa, etten ole komea tai rikas, nyt tiedän, että kaikki, jotka lähelläni pysyvät, tahtovat samansuuntaisia asioita. Kaikki materialistit juoksevat karkuun, aito kohtaaminen on uhka heidän kulisseilleen. Kyllähän materialisteilläkin sama ydin on, heillä vaan mukaan uskaltautuminen on hieman arempaa. Heille sitten vaan vähän enemmän alkeista lähtevää myötäelämistä.

Valoisaa kesää, rentoa läsnäolevaa olemista, ja kykyä huomata kohtalon tyrkyttämät lottovoitot. Käsi ojoon oikealla kohtaa. Rakastetaan!