Tosiasiassa ihmisen sisäiset järjestelmät ovat omien lakiensa alaisuudessa toimivia konkreettisia järjestelmiä, jotka pitää laittaa kuntoon, jotta ne toimivat niin kuin on tarkoitus.

 

Vuorovaikutuksen tarkoitus on järjestyä konsensuksen tilaan, joka ei tarkoita pakotettua kompromissiä, vaan osapuolien intentioiden tunnustamista, yhteistoiminnan mahdollisuuksien kartoittamista sekä rinnakkaisen toiminnan koordinointia.

 

Me olemme yksilöitä persoonallisine ominaisuuksinemme. Jotkut ominaisuudet ovat hyviä, jotkut heikkoja. Yksilöllinen tehtävämme on oppia persoonalliseksi yksilöksi, joka kykenee kohtaamaan toiset ja ulkomaailman ilman menneisyyksien defenssien kuormaa, yksilöksi, joka kykenee sanomaan kaikelle Sinä.

 

Tämä kuluttajaposiitio, jonka olemme elämään suhtautumisessa omaksuneet, rajoitaa meidän subjektiivisuuttamme. Emme ole osallisia, vaan asiakkaita. Maksamme toisille, että he tuottavat meille kokemuksia. Emme ole enää luojia, vaan herroja. Suhtaudumme toisiimme kauppiaina ja asiakkaina, valitsemme kauppakumppanimme ja torjumme asemamme ulkopuoliset kaupat.

 

Tähän on tietysti rationaaliset syyt. Jos meitä vastaan tulee sata ihmistä ja joudumme valitsemaan kenen kanssa alamme yhteyttä muodostaa, on helpointa valita "tutuimman tuntuinen". Toki ne 99 muuta, joiden kanssa emme aloittaneet yhteyden muodostusta, tuntevat olonsa hylätyiksi ja pohtivat, mitä ovat teheneet väärin.

 

Jokaisella sadalla olisi ollut meille oma ainutlaatuinen lahjansa, jos olisimme tarpeeksi syvälle päässeet yhteyden muodostuksessa.Olipa joukossa sitten presidenttejä tai rappiopäihteidenkäyttäjiäkin. Jokaisella on oma kipinänsä, joillakin useamman vakan alla.

 

"Niin moni tulee vastaa - kuka on se oikea?", vastaus on selvä, jokainen on se oikea. Jokainen on säkenöivä kipinä, jokaisella on meille sanoma. Mutta kenen kanssa elämää jakaa, se on vaikeampi kysymys. Jos haluat kehittyä kohti tasapainoista ihmisyyttä, älä takerru elämää pakoilevaan. 

 

Kun ihminen on kehityksen polulla, hän tarvitsee erilaisia ihmisiä omien ajankohtaisten kysymysten selvittämiseksi. Kun jokin asia on ymmärretty ja kehollistettu, voi edetä seuraavaan kysymuykseen. Jokaiseen ihmisten kysymykseen on joku keksinyt vastauksen. Etsi se ihminen ja selvitä, kuinka hän on vastauksen löytänyt. Sitten kokeile, pystytkö kehittämään saman itsessäsi. Tällä tasolla tarvitset identiteetin, joka kykenee irroittautumaan kaikista vanhoista uskomuksistasi. Kyseenalaista kaikki itsessäsi. Kokeile toimia toisin ja katso, vaikuttaako se minuuteesi? Mielen ongelma on menneisyysrakenteisuus. Koska mieli on kasauma menneitä kokemuksia ja niistä syntyneitä tunteita ja ajatuksia, sen todellisuus ei ulotu mitenkään realistisesti tilaan, jossa toimitaan toisella tavalla. Jos olet liikuntaa inhoava väsähtänyt suorittaja, et voi kuvitella tilanetta, jossa säännällisen ja haastavan likunnan tuoma vireisyyden nousu valaisee koko olemassaoalon. Pystyt näkemään liikunnan kuullessasi vain hikiset verkkarit ja entistä uupuneemman olon.

 

Kuinka siis luoda mielikuva kevyestä ja soljuvasta vuorovaikutuksesta. Yhteyden tuomasta kosmisesta rauhasta ja omien murheiden näkemisestä tuon rauhan ja yhteyden lohdun kautta?

 

Jos vuorovaikutus kuormittaa sinua, teet sen väärin. Se on taito, joka opitaan riittävälllä harjoittelulla pätevän opettajan kanssa. Jos harjoittelet sitä toisten oppilaiden kanssa, opitte defensiivisen vuorovaikutuksen, ette dialogista vuorovaikutusta. Defensiivinen vuorovaikutus pyrkii tilanteen hallintaan, toiseen vaikuttamiseen ja toisen ohjailuun.Se on egon ohjaamaa ja egoa ruokkivaa. Dialoginen vuorovaikutus nousee kohtaamisen voimasta, irroittautumista egosta kohti Sinua. Siinä ollaan samalla tasolla rinnakkain ja kartoitetaan maailmaa yhdessä. Dialoginen vuorovaikutus ei pyri mihinkään, se antaa kaiken olla. Mutta se valaisee kaiken,niin syvälle, jonne egolla ei ole mitään asiaa. Minkä kohtaaminen valaisee, se on kohtaamisen jälkeen mahdollista sanoittaa Se -maailman kielelle. Se onistuu, jos saamme egomme pidettyä asioissa yhteyden muiston voimalla.

 

Meidän on ymmärrettävä, että Sinun ja Sen linja kulkee läpi jokaisen sydämmen ja että tasapaino toteutuu silloin, kun linja on keskellä. Saamme yhteyden todellisuuden aina, kun sinne käännymme ja toteutamme maailmaa toimimalla ja tekemällä, niinkuin Se -todellisuus edellyttää. Kumpikaan puoli yksin ei pysty täyttämään olemassaolon tarkoitusta. Kummankin puolen profeetat puolustavat omaansa ja kiroavat toista näkemättä kokonaisuutta. Kumpikin yksinomaisena on eksytystä.

 

Kun ne sata ihmistä tulee vastaan, valitse se, joka osaa kohdata. Kun osaat dialogisen kohtaamisen, olet löytänyt yhteyden, joka on kaiken henkisyyden takana. Kun osaat sen, voit kohdata uusia ihmisiä, koettaa vahvistaa kohtaamista heidän kanssaan. Yhteys vahvistuu yhteydellä. Yhteys hakee uusia yhteyksiä ja oppi löytämään niitä. Aina tulee vastaan seiniä, mutta yhteyden todellisuus sallii sen. On opittava hyväksymään se. Niistä sadasta muutama osaa sen, parikymmentä odottaa sen oppimista, parikymmentä pelkää tuntematonta uutta ja hylkää sen, parinkymmenen ego nauraa sille ja loput pitävät sitä uhkana materialistiselle maailmankuvalle. Sitten kun dialoginen kohtaaminen on ymmärretty ja sanoitettu kunnolla ja sitä ryhdytään tietoisesti opettelemaan, siitä tulee vielä valtavirtaa. Toki aivan eri tavalla, kun ohimenevien muotien tai ismien kanssa tapahtuu. Tämä on valtaisa muutos ihmisten tietoisuuden kehittymisessä ja samalla vuorovaikutuksen kehittymisessä. Vaikutukset järisyttävät myös konkreettista todellisuutta, kriisit ja selviytymiset muuttuvat toiminnan kohteena oleviksi haasteiksi, joita yhtenä rintamana selvitetään.

 

Nykyihmisistä 90% elää sisäisen epävarmuuden riivaamana. Epävarmuus aiheuttaa tarvetta suojaaviin käytäntöihin. 50% käytössämme olevasta elämisen voimasta menee suojaavien käytäntöjen ylläpitoon.Valtaosa ihmiskontakteistamme on kuormittavia tai haastavia, asetumme erilleen yhteisestä ihmisyyden ideaalista. Koska emme tunne yhteyttä ja sen vapauttavaa voimaa, olemme edellisten kulttuuristen tottumusten armoilla. Hyvin harvoin edes läheiset ihmissuhteet toimivat yhteyden kautta, kun vain satunnaisesti. Meissä elää vahvana saavutettujen etujen metsästyksen eetos. Kun yhteydessä avaamme haavoittuvuutemme, kulttuurin paine haastaa omaatuntoamme.Toimisimmeko niinkuin kultuuriin kuuluu, vai antaudummeko toisen käsivarsille? Tosin tässä toisen käsivarsia kannattelee ikuisuuden lempeä rakkaus, mutta sitähän emme arjen tarinoissamme ole vielä kuulleet.

 

Rakkaat elämän sisarukset, etsikää toisistanne ikuisuuden kipinän hehkua, sen säteissä olemme yhtä, vaikka elämänpolkumme toimisivatkin eri työmailla. Kun saamme hehkumme voimistumaan, voimme ylittää kulttuuriemme väkivaltaiset vääristymät ja palata luonnollisen virtauksen tilaan, joka lähtee rauhasta ja rakkaudesta. Tämä on, kuin saisimme sähköpyöriimme virrat päälle kesken vaikean maastotaipaleen. Universumin akkuvirta tehostaa omaa polkemistamme huikeasti. Voiko elämä olla näin tyydyttävää?