Kun nyt vauhtiin pääsin, niin kirjoittelen hieman jatkoa edelliseen Buber -juttuun.

Yhteyden todellisuuden vahvana estäjänä toimii vääränlainen essentialismi, olemusajattelu, joka leimaa kohtensa partikulaarien, eli satunnaisten ominaisuuksien perusteella. Esimerkikisi joku voidaan leimata varkaaksi, rasistiksi, pinnalliseksi tai joksikin muuksi, joka sitten ohjaa omaa ajatteluamme ja suhtautumistamme tuon nimenomaisen ominaisuuden kautta, eikä enää kanssaihmisyyden kautta. Toki ihmisellä voi olla huonoja ominaisuuksia, mutta ne eivät saisi koskaan mennä ihmisyyden velvoittavan veljeyden edelle.Oikeanlainen universaali essentialismi rakentuu tuon jokasen ihmisen perimmäisen hyvyyden varaan. Kun uskomme siihen se vahvistaa itseään ja molempia osapuolia.

Toinen tärkeä tekijä yhteyden todellisuudessa on ehdoton vaatimuksista vapaus. Emme saa olla mitää vailla yhteydestä. Päinvastoin, meidän pitää olla valmit antamaan itsemme yhteydelle. Vain tällä ennakkoasenteella, antamalla, tulemme saamaan yhteyden kanssaluotuihin sekä sitä kautta Jumalaan ja omaan voimaamme. Sama ilmiö on kuvattu hyvin Redfieldin kymmenennessä oivalluksessa. Siinä päähenkilö lähestyy sieluperhettään, mutta odotukset heidän energiansa vahvistavasta vaikutuksesta saa olennot vetäytymään. Tämä ilmiö pakottaa luopumaan vääränlaisesta alemmuus ajattelusta. Meissä jokaisessa on voima ja yhteyden kyky, joka on täysin luonnollista. Kykyä on käytettävä tietoisesti ja itseen uskoen. Vaikka on korkeampia ja mataampia olentoja, yhteydessä kaikki ovat arvokkaita. On uskallettava tulla itsekseen jotta voisi ottaa paikkansa universumissa. Keskeneräisyys ei haittaa, vain sen myöntämällä voi kehittyä rehellisesti. Maallisesti opittu heikkouksien peittely ja pinnan kiillotus ei toimi yhteyden tasolla, siellä kaikki on läpinäkyvää. Samalla myös oma tuomitsemisen himo on taltutettava tai se kyllä taittuu itsestäänkin kun pääsee alkuun yhteyksien kanssa.

Täytyy sanoa, että vaikka kuvailen yhteyksien todellisuutta varmoin sanakääntein, olen itse vielä teorian ja alkuaskeleiden varassa.Mutta ehkä tässä kirjoitustyössä yhteys korkeampaan tietoon on läsnä ja voin sen vuodattaa kaikkien iloksi. Jollekkin toiselle nämä sanat hetättävät oivalluksen ja oivallus muuttuu luonnollisesti todellisuutta muuttavaksi toiminnaksi.

Vielä jokunen sana valinnan vapaudesta. Vaikka kaikilla on elämäntehtävänsä, sen voi hoitaa kouluarvosanojen 4-10 skaalalla. vaikka meillä on vapaus valita, meillä ei ole vapautta valintojemme seurauksista. Valintoihin vaikuttavat yhteyden todellisuuden informaatiot mutta niiden jäädessä minimiin valintoja tekevät tunnekeskus, järkiolemus tai kehotietoisuuden impulssit. Tällöinkin on tärkeää miettiä mitä haluaa ja ennakoida hieman valintojen seurauksia. Vievätkö valinnat kohti toivomaani päämäärää? Kohtalo ei aina toimi valintojemme yli, meillä on vastuu itsestämme vapaan tahdon kylkiäisenä.

Yhteyden todellisuus paljastaa meille elämäntehtävämme, osamme maailmanjärjestyksessä. Tosin sekin näkymä muuttuu valintojemme ja kehittymisemme myötä. Kun kehitymme vahvasti yhteyksiä hyödyntäen tasomme ja vaikutuspiirimme kohoaa samalla.Eli jos lähdemme todella huonoista lähtökohdista, syvältä Se todellisuuden rukouksia kuulemattomasta todelisuudesta, täydellisestä yhteydettömyydestä,lähtöpiirimme on suppilon ahtaassa päässä. Yhteyden avaaminen kohottaa heti katsetta arjen pakoista uusiin mahdollisuuksiin. Kun tartumme niihin ja valitsemme nöyrästi kasvun polun, alkaa ihmeitä tapahtua.Vanha ahdas piiri yrittää pitää meistä kiinni, mutta omaa valintaa ei kukaan voi ohittaa. Ratkaisu on aina omakohtainen vaikka yrittäisimmekin vierittää vastuun toisaalle.

Yhteyden maailma on siellä missä kaikki ratkaisut ovat sortuneet. Usein katastrofit herättävät uuteen suuntaan, mutta se ei ole ainoa mahdollisuus. Yhteydet ovat aina tarjolla. Akkikääntyneet kehittyvät ehkä siksi nopeasti, että he ovat tietoisesti hylänneet kaiken mennen ja suuntaavat kaiken uuteen todellisuuteensa.Mitä ylemmäs noousemme suppilossa, sitä avarammiksi mahdollisuudet ja resurssit kohoavat. Elämän ei todellakaan tarvitse olla taistelua, se voi olla virtausta, jossa välillä toimitaan aktiivisesti ja välillä haistellaan suuntia.Positiivisuus - negatiivisuus akseli on vain asenteessa, se ei sijaitse todellisuudessa. Se on täysin oman ylläpidon varassa, se kertoo miten suhtaudumme tehtäväämme, haluammeko tehdä sen, taistelemmeko sen varjoja vastaan, vai otammeko sen kiinnostavana haasteena. Uskoisin, että yhteyden kirkastama tehtävä tuntuu positiiviselle ja tehtävän kistäminen ja omaan näennäiseen sanojen pienen todellisuuden vapauteen pakeneminen nostaa esiin negatiivisen kapinan. Tosin tätä ei voi yleistää, meitä on niin moneksi.

No niin. Tässä nyt tiivisteenä viimeaikaista pähkäilyä. Jospa jatkoa seuraisi hieman nopeammassa tahdissa.

Sitten vaan elämästä ja yhteyksistä nauttimaan, juuri nyt on siihen oiva tilaisuus!

 

Lähde:

Martin Buber "Sinä ja Minä"