Aurinko paistaa, ihmiset hymyilevät ja nauravat, pulkkamäessä on riemua. Samaan aikaan Japanissa sulaa ydinvoimala ja tsunamin jäljet ovat raunioittaneet lukuisia elämiä.  Elämä on hauras.

Ostan tyttärelleni elämyksiä. Haluan hänen kanssaan jakaa elämän ihmeitä. Nauttia ja oppia kokemaan. Samalla itsessä kaivaa kaipuu jakaa hyvää elämää oman rakkaan kanssa. Kaipuu syö nykyhetkeä jatkuvasti. Siitä tulee pakkomielle. Mutta mikä on tärkeää? Ihmisiä kuolee katastrofeissa, arjessa ja juhlassa. Saivatko he rakastaa? Käyttivätkö  he elämänsä siihen, mitä rakastivat? Arvostivatko he rakkaitaan? 

Mitä väliä on minun elämällä, jos en osaa sitä jakaa, jos en saa sitä jakaa? Voin antaa sitä tyttärelle niin kauan, kunnes olen tyhjä. Välillä pelkään, kun tunnen pohjan jo pilkahtelevan. Kun rakkaus ei enää riitä, esiin tulee selviytymisvaistot. Enää ei jaksa selittää, töykeys tulee esiin, kärsimättömyys, välinpitämättömyys. Tuttuja juttuja suomalaisesta perhearjesta. Silkaa rakkaudenpuutostautia. Parisuhde ei takaa rakkautta. Se on kasvun prosessi. Mutta se voi olla silti rakkautta koko prosessin ajan.

Rakkaus ei tarvitse viihdettä tai elämyksiä. Rakkaus ei tarvitse tavaraa tuekseen, sitä ei osteta sormuksilla ja kukkasilla. Se on se viilto sydämmessä, kun näkee rakkaansa. Tuo suunnattoman ihmeellinen olento, jolle haluaa kaiken antaa. Käytäntö on sitten kulttuurien törmäystä ja oman näköisen yhteisyyden luomista. Valitettavasti kulttuurinen malli on surkea ja onneton. Jos ei omat mielikuvitukset riitä siitä nousemaan, tarina menee käsikirjoituksen mukaan. Miks mulle aina käy näin...?

Mitä varjoa oikein jahtaan? Miksi ei jalat maassa realismi kelpaa? Miksi en hae isorintaista hyväperseistä sporttista ja rikasta blondia? Kenestä tahaasa voi muokata parissa vuodessa tuollaisen paketin. Kusipäisyys ja perityt asenteet ovat egomme tukipilareita, nekin voi oppia pois, mutta vain sisältä käsin. Ulkoa tehtynä se on aivopesua. Ei maksa vaivaa yrittää. Esimerkillä voi vaikuttaa, mutta sisäistäminen ottaa vain sinun elämäsi, annat sen toisen muuttamiselle ja palkaksi saat superseksiä kyllästymiseen saakka. Jos se riittää, hyvä. Jos sydän ei milloinkaan kaipaa oikeaa kosketusta. Omilla valinnoilla kaikki rakennetaan.

Kuvittelen, että kun haet rakasta, joka täyttää sisäiset toiveesi, ulkoiset täyttyvät sen jälkeen luonnostaan. Kun sisäiset toivomuslistat täyttyvät, kas kummaa, ulkoinenkin nappaa juuri oikein. Ja sieltä löytyy sitten sydämmen kohtaamisen lisäksi myös ihan riittämiin sporttisuutta, superseksiä ja kaunista vartaloa. Niin maailmankaikkeus on rakennettu.

Ja rakkaus rakentaa teitä molempia yhdessä kohti muodostamaanne kuvaa. Jos kuva on kaunis, te kaunistutte, jos kuva on kasattu huolilla, saatte huolestuneen elämän. Jos pelkäätte, vedätte pelkonne kohteet puoleensa. Kaikki mielikuvienne mukaan. Kauneus, rikkaus, menestys, rakkaus. Mihin mielenne suuntaa. 

Onhan se tietysti tyhmää haluta itsekseen jotain ihan muuta, kuin muut. Siitä on harvalle hyötyä. Mutta jotenkin tuntuu, että en ehkä kuitenkaan ole ihan ainoa, joka tämmöistä mielessään vääntelee. Variaatioita on paljon, mutta joku muukin on eksynyt juuri samoille harhapoluille. Tarkoitus olisi kyllä kohdata.

Jatketaan. Itketään ja nauretaan.