Rasismin perusidea on positiivinen; vastustaa häiritsevää / haitallista ominaisuutta. Tämä alunperin yksilön sisäistä järjestystä valvomaan ja muokkaamaan "luotu" ominaisuus karatessaan yksilön ulkopuolelle muuttuu rasismi- sanan varsinaiseksi merkitykseksi, eli toisen ihmisen ominaisuuden perusteella tapahtuvaksi syrjinnäksi. Silti ulkoisesta rasismistakin löytyy viitteitä sen alkuperäisestä tarkoituksesta.

Nykykulttuuri on hukannut minuuden, tunteet, tarpeet ja saavutukset ovat muodostaneet löyhän ja muuttuvan vakiintuneiden ajatusten kehäverkoston, jota pidetään minuutena. Se sitoutuu pääasiassa ulkoisiin materiaalisiin ja sosiaalisiin kiinnekohtiin ja ilman niitä hajoaa pirstaleiksi. Ihmisen minästä on tullut nestemmäinen, juokseva, ja samalla riippuvaisempi astiastaan. Kulttuurin vetovoima asettaa tämän juoksettumisen vaatimuksen, mikäli haluat pärjätä. Tavoiteltavien asioiden imu vie ajan ja energian ehjän minuuden rakentamiselta, eikä ehjän minuuden rakentamista koskaan olekkaan tietoisesti pidetty tärkeänä, se on yleensä "vanhoina hyvinä aikoinakin" rakentunut automaattisesti vaikkakin silloin parempien olosuhteiden tukemana.

Vanhan ajan kiineteämpi minuus oli kuin rakennettava talo. Kaiken perustana henkilökohtainen moraali, perusperiaatteet, jotka ohjasivat valintoja kykyjemme mukaan. Moraali tarvisi tuekseen kyvyn toimia sydämmensä mukaan sekä kyvyn hyvään sosiaaliseen vuorovaikutukseen.  Nämä kaikki olivat siis rakennustyön alaisia komponentteja, jotka elinikäisen oppimisen myötä edistyivät ja tuottivat iloa ja uusia kykyjä omistajalleen. Tämä on tärkeää: yksilö tiesi olevansa keskeneräinen rakennustyömaa ja että muut ihmiset olivat samanlaisia rakennustyömaita. Sekä itsessä että muissa oli keskeneräisyyksiä, mutta toisiamme auttaen kaikki rakennustyömaat edistyivät parhaiten. Hyvän ja pahan raja ei kulkenut ihmisten välillä vaan läpi jokaisen sydämmen. Jokaisessa oli hyvä ja paha, jokaisen hyvää pyrittiin kasvattamaan ja pahaa kouluttamaan. Silloin rasismin alkuidea oli huomata nuo haitalliset ominaisuudet itsessä ja tuoda ne parannettaviksi.

Nestemäisen minuuden ylläpito tukeutuu hauraisiin materiaalisiin kehyksiin. Se ei tahdo kestää omia puutteitaan, vaan pyrkii peittämään ja kieltämään ne. Silloin hyvän ja pahan raja siirtyy ihmisten väliin. Omat pahuutemme heijastuvat toisiin ihmisiin ja hyökkäämme niitä vastaan, joissa näemme omia puutteitamme. Toki se on tällä nestemäisen tietoisuuden tasolla tiedostamatonta, mutta jonakin kirkkaina hetkenä, kun törmäämme vanhan tiedon klöntteihin sopassamme, voimme huomata asian.

Jokainen vaikeakin asia kertoo meistä itsestämme jotain. Jokainen ulkomaailman asia peilaa sisäiseen minäämme. Meidän ei tarvitse olla taydellisiä, saamme olla ainutlaatuisia yksilöllisiä minuuksia, mutta ymmärtämällä mahdollisimman paljon itsestämme ja vuorovaikutuksestamme, teemme asiat helpommiksi ja mahdollisuutemme hyviin valintoihin helpottuu. Jos haluamme leipoa hyvän kaakun, helpottaa jos tiedämme mitä aiomme tehdä ja noudatamme suurinpiirtein leivontaohjeita. Reseptejä kannattaa kysellä muilta, jos oma on hukkunut. Mutta lopulta vain sinä voit oman kakkusi leipoa, kun kaikki ainekset olet saanut kasattua.

Iloisia vappujuhlia lempeällä tietoisuudella!