Nyt olen kuunnellut Marika Burtonin "Löydä sisäiset voimavarasi" cd.tä. Mukavaa, tuttua ja vahvistavaa. Inspiroi ajatusta mukavasti. Marikan elämäntehtävä vaikuttaa mielenkiintoiselle ja ja hänen toimintaan varmaan jossain vaiheessa palaan.

Nyt kun tietoisuus pala palalta kuplii korkeammalle, on mieleen tulleet vahat arkkityyppiset sadut. Ensiksi, kun ritarin rohkeus punnitaan hänen kyvyssään pelastaa neito linan tornista lohikäärmeen toimiessa vartijana. Kas kummaa, alkaakin kuulostaa kovin tutulle. Jos ritari edustaa tietoisuuden saavuttanutta, vihittyä, omat loikäärmeensä kukistanutta koulutettua oman elämänsä sankaria, neito edustaa kumppanin ydinminuutta ja lohikäärme terälehtiä. Silloin käyty taistelu lohikäärmeitä vastaan, vaikka se sadussa onkin miehen työ, kuvaa tien raivausta valheellisen minuuden läpi kohti ydinminuutta ja lopulta yhteistä valaistumista.  Jos neidon pelastaja ei ole ritari, itse omia terälehtiään jo voittanut sankari, joutuu neito kohta samaan tappeluun. Kummankin lohikäärmeet pitää olla kesytettyjä tai kukistettuja, ennenkuin todellinen kumppanuus on mahdollista.

Jose Stevens puhuu terälehdistä nimenomaan lohikäärmeinä, koska se antaa niille helpommin ymmärrettävän muodon, tavallaan ulkopuolistaa ne helpommin havaittaviksi.

Toinenkin satu kävi mielessä, mutta pääsi nyt jo unohtumaan.

Tekstistäni voi saada sen kuvan, että olen omat lohikäärmeeni saanut kuriin. Se ei kuitenkaan liene aivan totta. Vaikka ne eivät aivan päällimmäisinä touhuakkaan, saavat ne silti aina väliin sanansa sanottua ja vääristävät sanomaani muotoon, joka on helppo tulkita aivan päinvastoin. Siksi olenkin huolissani, että minut tuomitaan väärän persoonani mukaan, eikä haluta päästä kiinni todelliseen minuuteen. Toisaalta ydinminuuteen suuntaaminen on niin kokonaisvaltainen juttu, että sitä ei nykymaailmassa monkaan viitsi lähteä tekemään. Joutuu näkemään vaivaa ja pitämään terälehtensä kurissa. Hyi olkoon, maya maistuu paremalle.

Omaa olemustaan on vaikea kuvailla. Se ei saata olla objektiivinen. Luulisin ja toivoisin säteileväni, mutta voi olla, että terälehdet vielä varjostavat.

Jotain ihan muuta. Ulkonäon merkitys. Onko se tärkeää? On ja ei. Minulle on tärkeää, miltä näytät noustessasi lapsesi kanssa mutaisesta järvestä lämpimänä kesäiltana. Miltä sinun silmäsi näyttävät, mitä suun asento ja olemus kuvastaa. Se ulkonäkö on tärkeää, miltä näytät kohdatessasi elämää. Se miltä näytät, pukeutuessasi juhliin tai mitä pidät päälläsi yleensäkkin on jotakuinkin yhdentekevää. Olen nähnyt upealta näyttäviä lihavia naisia. Laihoja, vammaisia, nuoria ja vanhoja. Sisäinen kauneus pursuaa läpi kaikista muodoista, jos sitä on. Olen myös nähnyt paljon kauniita naisia, jotka ovat vasta kasvattamassa sisäistä kauneuttaan tai jotka ovat täysin terälehtiensä alistamia.

Itsekkin koen vääräksi sen, että jos joku kiinnostuu minusta sen takia että ulkoisesti näytän joltakin. Siinä mielessä hyväkin,että olen kasvattanut pehmeää panssaria ylleni valepuvuksi, jotta vain ne jotka tietävät, mitä etsivät voivat sen huomata. Sitten kun yhteys on löytynyt voin heittää pehmeän panssarini pois ja suudelmalla muutun komeaksi prinssiksi.

Helppoa, kun sen tietää!

Mistä minä nautin? Nautin tavata ihmisiä, joiden olemuksesta näkee hengen välähdyksiä. Pelkkä katsekkin riittää, vaikka syvempikin kontakti sopii. Nauttisin vapaasta olemisesta ja puhumisesta samanhenkisten ihmisten kanssa, jos sellainen olisi mahdollista. Tykkään liikkua erillaisissa paikoissa, reissata, aistia ja olla agapessa. Tykkään kokeilla erilaisia asioita, puuhata, suunnitella, rakentaa ja unelmoida. Kaikki tekniikkakin on rakennettu henkemme apuvälineeksi, jotta voisimme toteuttaa itseämme monin tavoin. Montaa asiaa emme tarvitse, mutta montaa asiaa voimme hyödyntää, jos haluamme. Elämä on luonteeltaan yltäkylläistä. Kaikki on meille luotu, niinkauan kun se on meille renki eikä isäntä, asiat ovat kohdallaan.

Ekologia on moniumutkainen juttu. Mutta kuka määrää turhan ja tarpeellisen rajan? Se lienee yksilöllistä ja arkkityyppikohtaistakin. Myös kehityksemme asteen mukaan olosuhteet pitää olla erilaiset.  Ehkäpä nykyinen laaja skaala äärimmäisestä köyhyydestä äärimmäiseen rikkauteen on juuri niinkuin pitääkin? Kaipa Jumala tietää mitä tekee, yksikään havunneula ei putoa ilman hänen tahtoaan. Silti voimme yrittää parantaa maailmaa oman rajallisen näkökykymme mukaiseen suuntaan?

Ekologiasta vielä sen verran, että veikkaan, että maailma luotiin kuitenkin ihmistä varten. Ahneus on väärin, mutta periaatteessa kaikkea on riittävästi. Kun luomme kuvan puutteesta, se yrittää toteutua. Kun luomme kuvan riittävyydestä, luomme vastaavaa todellisuutta. Keksimme uusia ratkaisuja ja jaamme kaiken järkevämmin. Kuormitamme maata, mutta maalla on suuremmat kyvyt sopeutua muutokseen, kuin voimme kuvitella. Silti järki saisi olla mukana. Suurempi uhka maalle on meidän kollektiiviset negatiiviset ajatukset kun luomamme saasteet.

Tämmöstä soppaa tälläkertaa. Maistuneeko, vai tuliko liikaa terälehtien makua mukaan?

Aina kun ajat autoa, muista hymyillä ja miettiä hyviä ajatuksia, niin edistät liikenneturvallisuutta ja kumoat pakokaasujen haittavaikutuksia.

Lämmöllä ajatellen.