Elämän suuret valinnat tehdään joka päivä. Miten suhtaudun eteen tuleviin asioihin? Esimerkiksi; jos mies sanoo naiselle jotain, joka kuulostaa loukkaavalta. Mitä nainen tekee?

- Koska se kuulosti loukkaavalta, minun kuuluu iskeä takaisin ja saada hyvitystä?

- Minun kuuluu sitten loukkaantua ja kostaa se tavalla tai toisella?

- Minun kuuluu suuttua ja lähteä pois?

- Minun täytyy niellä loukkaus ja kantaa se sisälläni?

- Minun pitää tehdä tarkentavia kysymyksiä, mitä mies todella tarkoitti?

Olikohan niin, että liikekeskus reagoi kaikkein nopeiten uloisiin ärsykkeisiin. Jos on taipumusta agressiivisyyteen ja mennään luonnollisen kaavan mukaan, ensin mies saa turpiinsa konkreettisesti, sitten tulee suuttumus ja hyökkäys ja sen jälkeen järkikin herää  ja kun huomaa, että mopo meni jo, ei reagoi juuri mitenkään. Korkeintaan hieman nolostuu, jos huomaa ymmärtäneensä asian väärin.

Ensin reagoi liikekeskus, sitten tunnekeskus ja älyksekus tulee viimeisenä. Se on luonnollista, muutoin äkillisissä onnettomuuksissa ei ihminen pystyisi tekemään viimehetken korjauksia yhtään, mikäli tietoinen ajattelu alkasi jahkailla toimenpiteitä tai tunteet velloisivat jo actionin aikana.

Jos haluat elää rakkaudellista elämää, joudut elämään luottamuksen arvoisesti. Usein rakkaus pakenee agressioita, henkisiä tai fyysisiä. Ja kuinka jokapäiväistä, miltei jatkuvaa on henkinen agressiivisuus nykypäivän elämässä. Se kuuluu kulttuuriin.

Aika moni kehuu deittipalstoilla olevansa suloinen äkäpussi. Se on aika mielenkiintoista. Jos tarkastellaan tilanteen dynamiikkaa, niin lapsuudesta voidaan päätellä vaikka seuraavaa; Kiireiset tai muutoin omiin elämiinsä hukkuneet vanhemmat. Lapset ovat saaneet kaipaamaansa huomiota vain kiukuttelulla. Silloin vanhemmat ovat huomanneet lapsensa ja palkinneet ne läheisyydellä tai lapsen toivomalla palkinnolla. Tämä toimintamalli on jäänyt menestyksellisenä elämään tässä ihmisessä, kiukuttelulla saan mitä haluan. Monet miehet haluavat kesyttää äkäpussin, se on tavallaan helppoa, koska asiat karkeasti menevät aina samalla kaavalla, tulee ärripurri ja kohta selviää mikä siinä on taustalla, ja mies pystyy sen kohtuullisen helpolla tarjoamaan ratkaisuna. Ja sitten kaikki ovat tyytyväisiä. Oli "kriisi" ja se ratkaistiin. Se on draamaa ja pintatunteilua tulvillaan.

Tämä perustuu vain yhteen opittuun käyttäytymismalliin. Se sulkee pois monia muita vaihtoehtoja ja dominoi lopulta koko suhdetta ja koko parin elämää myös suhteessa muihin. Malli sulkee myös pois syvemmän luottamuksen rakentumisen ja tilan kasvaa oikeasti. Se on näytelmä, jonka osalliset ovat oppineet hyvin, mutta joka lopulta vain toistaa itseään, ellei sen hallitsevuutta haluta ryhtyä nöyränä murtamaan. Sen mallin vahvuus on sen viihdyttävyydessä. Se voi tyydyttää osallisia loputtomasti, se on oman elämän kauniit ja rohkeat, siihen voi jäädä koukkuun. Mutta jos haluat jotain syvempää, siitä joutuu luopumaan.

Mutta sitten itse asiaan. Suuret valinnat. Maailmankaikkeus on suuri peili. Kun irvistät sille, se irvistää takaisin. Kun hymyilet sille, se hymyilee takaisin. Kun ajattelet kuinka kurjaa arki onkaan, peili heijastaa kurjuuden takaisin.

Pikavoittoja on tarjolla harvoin. Pikainen väkinäinen hymy silloin tällöin ei riitä saamaan peiliä hymyilemään. Sille pitää antaa aitoa tavaraa, se ei heijasta pintaa, vaan sielua.

Empaattisuus ja armeliaisuus auttaa elämää paljon. Kaikki ilkeydet ja tylyydet ovat kierrätystavaraa. Jos saat niitä, mieti kaksi kertaa, laitatko ne kiertämään uutta kierrosta ihmisten keskuudessa, vai pystytkö yhden ilkeyden tuhoamaan armeliaisuudella, ymmärryksellä ja olemalla itse rakentava. Asiassa ei tarvitse antaa periksi, mutta käsittelytavan voit vääntää väkisin positiiviseksi. Ilkeät ihmiset ovat heikkoja ja ovat itse saaneet liikaa törkyä.Heistäkin löytyy se parempi puoli, joskus.

Alä vastusta pahaa, vahvista hyvää. Jos keskityt pahan vastustamiseen, se saa sinusta voimaa. Jos keskityt hyvän vahvistamiseen, sekin saa sinulta voimaa. Paha heikkenee, kun sen jättää yksin.

Tunteet ovat hieno asia. Niitäkin pitää oppia käyttämään. Pintatunteet käyvät ajatusten edellä jatkuvasti. Ne ohjaavat meitä. Mutta ne tarvitsevat omavalvontaa. Pintatunteet kumpuavat menneisyyden kokemusten jättämistä jäljistä. Samankaltaisten tilanteiden kaijuista. Ne eivät siis oikeasti liity nykyhetkeen, vaan mekaaniseen samankaltaisuuden kokemusten aiheuttamiin reaktioihin. Tunteet kutsuvat kaverikseen ajatuksia, jotka liittyvät myöskin aiempiin samankaltaisiin kokemuksiin. Tämän nanosekuntin jälkeen tietoisuudenkin pitäisi tulkita tilannetta, mennäänkö vanhojen kaavojen mukaan, vai onko tässä nyt uusia elementtejä mukana niin paljon, että pitää muokata tapoja parempaan kuosiin.

Tämä automaattireaktio tapahtuu aina ärsykkeen kohdatessa meidät. Jos meillä eii ole sen kummempaa tietoisuutta, voimme elää pelkällä automaatilla koko elämämme. Aina tapahtuu, mutta jotenkin kaikki tuntuu tutulta...

Silloin jos meillä on tietoisuutta, mitä olemme, mitä meissä tapahtuu ja mitä haluamme, voimme muuttaa elämämme. Amen.

Kun mies on sanonut asian, joka kuulostaa naisesta loukkaavalta. Nainen miettii, mitä minä tässä tilanteessa elämältäni haluan? Haluanko ymmärtää tätä miestä, kunnioittaa hänen erilaisuuttaan ja mielipiteitään, huolimatta että kaikki ei ole yhteneviä omien mielipiteiden kanssa. Haluanko luoda edelleen yhteyttä, vai haluanko erillisyyttä? Kun hän päättää, että haluan edelleen oppia ymmärtämään tätä miestä ja samalla myös itseäni, hän huomaa hymyilevänsä, huomattuaan että tässä on perinteisen riidan paikka, hän kysyy vilpittömästi, ilman syytöksiä; Tarkoititko äsken, että mielestäsi....