Mistä tunnistaa oman sielusarjan ihmisen? Tätä olen miettinyt  ja jonkinlaista visiota asiasta saanut.  Sielunsa sisaren tunnistaa, kun on itse edes hitusen oman syvemmän olemuksensa kanssa kosketuksessa siinä arkisessa tilanteessa, kun lähimmäisen skannustilanne on käsillä.  Jokaisen yksilön terälehdet peittävät todellista olemusta, nämä terälehdet ovat jokaisella hieman peittävinä ja suojaavina tunneolemusverhoina peittonamme. Kun olemme itse kosketuksessa omaan sisimpään olemukseemme, meillä on vähän kykyä nähdä noiden verhojen läpi. Nämä verhot eivät sisällä tietoa syvemmästä minuudesta, ne ovat lähinnä vaatetusta.

Kun näemme verhojen läpi, voimme nähdä olemuksen ja silmien, kasvojen liikkeiden perusteella, kuinka toinen reagoi käsillä olevaan hetkeen, voimme yrittää lähestyä omine energioinemme ja katsoa vaikutukset.  Jos energiat sopivat hyvin yhteen, tilanne etenee hyvin luonnollisesti ja vaivattomasti.

Jos emme itse ole kiinni minuudessamme tai toisen olemus jää kiinni verhoihin tai ulkoiseen maailmaan, voi tulkinnat mennä pieleen. Mikään tavalliseen ulkonäköön tai ympäröivään materiaan liittyvä ei anna varmuutta sukulaisuudesta, niistä voi vain lukea vinkkejä, että jokin ominaisuus voi olla läheinen.  Nyt tuntuu, että silmien ja kasvojen muodostamasta kosmisesta koodista voimme tunnistaa potetiaaliset sielujemme sisaret. Täältä löytyvät todelliset mahdollisuutemme.

 

Katsellaan!