Vertaa itseäsi muihin ja inspiroidu! Tiedä, että jokaisen ihmisen saavutukset ovat seurausta valinnoista, työskentelystä ja yhteistyökyvyistä. Väitetään myös, että omat ajatuksemme vetävät puoleensa konkreettisia asioita. Tiedä, että voit savuttaa samankaltaisia asioita opettelemalla toimimaan samoin, jos ne todella ovat tavoittelemisen arvoisia. Tiedä kapasiteettisi rajallisuus, jokainen työ. mihin suuntaat energiasi on jostain toisesta pois. Kun näet kaikki rajattomat madollisuudet et haikaile kaikkien perään, vaan tiedät vastuusi omasta suunnastasi. Kateudelle ei ole sijaa, kun näet ne uhraukset, joita jokainen saavutus on vaatinut. Alkuperäinen sanaparsi on suunnattu juuri kateutta vastaan, mutta laajennettuna vertailun inspiroivaan puoleen se vie meiltä paljon kasvun suuntavaihtoehtoja ja itsekasvatusvinkkejä. Itsekäs egomielemme haluaa kaiken helposti eikä se pysty näkemään saavutusten jäävuoresta kuin vain pinnalla olevan kruunun. Kaikki työ ja uurrastus jää piiloon pinnan alle. Itsekasvatus kutista itsekkään egon valtaa ja kohottaa viisaan yliminän toimintakykyä. Ego pyrkii erottautumaan ylöspäin muista itsekeskeisestä ihmisistä. Persoona pyrkii yhteyteen muiden persoonien kanssa. Siinä oleellinen ero.

Ego käyttää polttoaineenaan kateutta, mustasukkaisuutta, uhriutumista ja pelkoa. Se haluaa kaiken, mutta ei halua tehdä mitään asioiden eteen. Sen mielestä asiat vain tapahtuvat ja ihmiset ovat muuttumattomia. Sen pysyvyyttä uhkaavat ulkoiset muutokset ja avoimet mahdollisuudet muuttaa asioita. Niitä vastaan se taistelee omalla tiedostamattomalla mekaniikallaan. Se oikeuttaa tekonsa tunteella. Niillä on helppoa sulkea mahdollisuuksien ovet, luoda uhkakuva ja salaliitto, jolla avoin ovi muuttuu ansaksi.
 
Aika ei paranna mitään. Vain elämä parantaa. Surusta voi tulla oma alttari, jolle tehdään uhrauksia. Mutta on vain elämä, siinä on valoja ja varjoja, katso tarkkaan, mihin kiinnityt. Suru kuuluu asiaan, mutta sen on tarkoitus jalostua muistoiksi, hyvksi ja huonoiksi. Sekä opastukseksi vastaisuuteen jalostettuna viisaudeksi. Tässä kuuluu olla tarkkana, ego kirjoittaa opetukset katkeruudella, persoona kykenee prosessoimaan esiin risteyskohdat, joissa olisi ollut mahdollisuus valita toisin. Näistä tulee esiin viisaus ja hyväksyvä oppi, joka mahdollistaa viisaammat valinnat seuraavalla kerralla. Persoona hyväksyy kaikkien osallisten virheet inhimillisinä, hyväksyy opetukset ja katkoo negatiiviset sidokset tapahtumiin. Niistä tapahtumista tulee menneen elämän seikkailu joihin sisältyi opetuksen jalokivi. Ne eivät jää syyllisyyden katkeriksi juuriksi.
 
Molempia tarinoita yhdistää sisäinen kamppailu tietoisuudesta. On egon itsekäs voitontavoittelu joihin se on valjastanut (negtiivisen) tunne-elämän rikoskumppanikseen. Toisena poolina on järkiminuus, joka pyrkii loogisen järjestyksen kautta pitämään asiat kunnossa. Näiden kamppailua tarkkailee kuitenkin Buberin hahmottelema persoonallinen minuus, joka on molempien yläpuolinen taso. Se ei samaistu kumpaankaan näistä, vaan käyttää niitä työkaluina, mikäli on päässyt kehittymään niin pitkälle. 
Persoonallinen minuus kokee kuuluvansa yhteyteen olemassaolon kanssa. Se näkee muut ihmiset vertaisinaan, egon katkerat harsot eivät enää sumenna sen näköä. Vertaisuus koskee hyvää ja huonoa, se ei ole ideaalikuva, vaan prosessikuva. Tuolta tullaan, tässä ollaan ja tuonne voisimme mennä. Siinä missä ego projisoi vihollisen toisiin ihmisiin, persoona löytää kamppailun sisältään. Samalla näkee toisten omat kamppailut. Silloin persoonat saavat vertaistuksea toisilta persoonilta egojansa vastaan. Tämähän ei luonnollisesti onnistu, jos oman egon ääni on niin voimakas, että se saa ylläpidettyä viholliskuvaa toisia vastaan.
 
Ego, järki ja persoona elävät tietoisuudestamme. Se on niiden polttoainetta ja se, mikä sitä eniten saa, kasvaa vahvimmaksi. Tämä ruokkiminen on jokaisen omalla vastuulla, sitä ei kukaan muu tee puolestamme. Toki omaksumme ympäristöstämme toimintamalleja ja vahvat egot luovat  stressimaailman jota on vaikea vastustaa, mutta viimekädessä asia on vain omamme. Egon ansa on nerokas, se välttää suoraa väkivaltaa, mutta luo kentän, joka imee kaiken valon ja energian. Se tekee vertaisista hirviöitä, joita vastaan pitää taistella kaikin psyykkisin voimin ja tällä verukkeella se anastaa energian niin kantajaltaan kuin lähipiiriltäänkin.  Ego luo tunteen avulla subjektiivisen totuuden tarinan, joka vaikuttaa aukottomalle. Minuuden vallannut ego samaistuu tarinaansa ja etsii logiikan avulla sille jäkiperusteet. Samoin havainnot ohjataan tukemaan tarinallistunutta egominuutta. Tarinaan sopimattomat havainnot sivuutetaan. Tarinaaa tukemattomat ihmiset luokitellaan pahantahtoisiksi vihollisiksi. Shakkimatti!
 
Vain ihminen itse voi herätä ja kyseenalaistaa oman todellisuutensa. Vain ihminen itse voi alkaa kaivata apua ja avautua sille. Kun ego näkee toisessa hirviön, se itseasiassa näkee toisen ihmien egon. Ego on aina itsekäs. Kun lakkaa samaistumasta egoon, alkaa antaa tietoisuutta positiiviselle persoonalle, voi muutos alkaa. Oppii näkemään toisissa persoonan egon sijaan. Oppii näkemään ne samat egon viekoitteluyritykset, mutta pysyy itse persoonan rakentavissa energioissa ja tunteissa tietoisesti torjuen yhteyden katkovat mustat tunteet, joita ego tarjoaa.
 
Usko - toisen persoonaan, joka ylittää egon voiman, toivo - siihen yhteyden rakentavaan voimaan, joka vie aina parempaan ja rakkaus - voima, jossa tämä kaikki tapahtuu, kaiken olevan kanssa.